Lue keskustelun säännöt.
Olenko normaali kun iskelmä aiheuttaa minussa masentuneisuutta?
k-mies
12.02.2019 |
Kuvitelkaa sellainen souvarit-iskelmä ja kapakan ummehtunut iltapäiväkaljan katkuinen unelias tunnelma. Olenko normaali kun tuollainen aiheuttaa ahdistusta ja epätoivoa?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
k-mies kirjoitti:
Kuvitelkaa sellainen souvarit-iskelmä ja kapakan ummehtunut iltapäiväkaljan katkuinen unelias tunnelma. Olenko normaali kun tuollainen aiheuttaa ahdistusta ja epätoivoa?
On normaalia - ne laulut eivät anna uskoa eikä toivoa.
Toista ovat kristilliset ylistyslaulut - ne antavat ihmiselle sekä uskon, että toivon paremmasta.
Kuunteleppa vaikka tätä:
Inhoan iskelmiä yli kaiken, joten varmaan masentuisin jos jostain syystä joutuisin niitä kuuntelemaan puolta minuuttia kauemmin.
k-mies kirjoitti:
Kuvitelkaa sellainen souvarit-iskelmä ja kapakan ummehtunut iltapäiväkaljan katkuinen unelias tunnelma. Olenko normaali kun tuollainen aiheuttaa ahdistusta ja epätoivoa?
Joo, vähän niinkuin tällaista musaa, ja samalla kuvittelee mielessään:
Loskaisen maaliskuisen arkipäiväaamun
lähiön tai kantakaupungin työlaiskaupunginosan
Väljähtyneen kaljan ja sammutetun tupakan tuoksun
ikkunan joka on suljettu samoilla pitsiverhoilla vuodesta 1979
Oranssit muovituolit
Tummanvihreät kokolattiamatot ja tummat puujäljitelmäpaneelit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma, iskelmät kuulostaa mulle sellaiselta itsesäälimusalta jolla tietynlaisen psyyken omaavat luultavasti työstävät juttujaan. Eihän niitä muuten tehtäisi vuosikymmenestä toiseen ja keikat täyttyis kuuntelijoista.
Mulle se ei toimi, iskelmän alakulo ja biitti on mulle sateisen marraskuun auringottoman päivän harmaata ja loskaa ja sellaista vältän, vain pakon edessä kuuntelen. Eikä tässä oo mitään hyvä/huono-juttua, me vaan ollaan erilaisia.
Rautalankaiskelmä on parasta nostalgia-ahdistuksen laukaisijaa :)
Iskelmämusiikki on henkistä kidutusta. En suosittele kenellekkään.