&#9834TAMMENTERHOT keskiviikkona&#9834

Paha olo pukkaa päälle entistä pahempana, hyvä kun töissä oksennus pysyy sisällä... Siellä ei ihan heti pääse vessanpönttöä halailemaan! Tänään kotiin tultuani juuri ja juuri kerkesin vessaan kun jo vatsan sisältö oli matkalla.... yök...

Mies on aivan varma että tulokas on tyttö kun oksentelen noin. Esikoisesta oli vain paha olo 24h. On tämä silti paljon mukavampaa oksentaa silloin tällöin kuin että ei voi tehdä mitään pahan olon takia.



Soittelin kumminkin viime viikolla neuvolaan ja sain ajan jo maanantaiksi (siis olin siellä jo) ja ensi viikolla olisi sitten lääkäri rv7+6. Kun terveydenhoitaja oli sitä mieltä että ennen kesää olisi hyvä tulla käymään.

alkuraskauden ultran olen tilannut rv 8+4 mutta kun tuo lääkärikin on ensi viikolla ja np-ultra tehdään rv 10 niin taidan sen alkuraskauden ultran peruutella. En nyt oikein tiedä mitäs pitäisi tehdä?



Itsellä on välillä niin kamala olo (henkisesti), kun en ole aina aivan varma haluanko tätä toista lasta, pelkään niin mahdottomasti, onko tulokas terve jne.... ehkä kyllä tiedän syyn miksi tälläiset tunteet on päässyt valloilleen.



Kuulin äitienpäivänä kuinka sukulaisnaiselle on tulossa vauva (hän on rv 16) ja 90% varmasti odottaa monivammaista lasta. np-ultran ja seerumiseulonnan tuloksien mukaan. Lapsivesitutkimus on otettu ja nyt vain odotellaan lopullisia tuloksia. Tiedän että jos tulos on vaikeasti vammainen lapsi, hän tekee abortin. Sisälläni myllertää ajatus että jos itse joudun tuohon tilanteeseen, en kestäisi. Vaikka tiedän että se on hyvin harvinaista. Hänen vatsansakin on jo niin iso. Rv 20:een saakka synnytetään lapsi kuolleena, miten kukaan voi kestää sellaista. olet puolessa välissä raskautta ja niin jo odottamassa uutta tulokasta! Ja tiedän että lapsi on ollut kauan toivottu ja haluttu! Ja ensimmäisen kanssa käy näin!

Esikoiseni on ollut kuin taivaan lahja, niin ihana ja rauhallinen. ennen kaikkea terve. Siksi olenkin nyt ajatellut että olenko itsekäs kun tahdon toisen lapsen? kun toisille käy miten käy... Toivottavasti silti tämäkin tulokas on terve etten joudu kokemaan mitään moista!



Tunnen toisinaan itseni huonoksi äidiksi kun välillä tahdon toisen lapsen välillä en... onko kenelläkään muulla tälläisiä ajatuksia, vai olneko yksin?



rv 6+6

Jotenkin siis on sellainen skitsofreeninen olo...



Mulla kans mielialat vaihtelee laidasta laitaan: Välillä todella haluan tätä lasta ja välillä taas melkeimpä en. Ajoittain olen varma, että kaikki sujuu hyvin, toisinaan taas oon aivan vakuuttunut keskenmenon sattumisesta. Uskallan toivoa tervettä lasta, mutta samalla kuitenkin totutan itseäni siihen ajatukseen, että mahdollisesti sieltä tuleekin jollain lailla toisenlainen lapsi. Kääk! Kai tää on nyt sitä äidiksi valmistautumista taas. Takana on kaksi keskenmenoa (17+ ja 6+ viikoilla) ennen esikoista ja ne kokemukset kyllä tuo oman pikantin lisänsä tähän odottamiseen. Vessassa tulee juostua luvattoman usein kontrolikäynneillä ja jokaista nipsausta vatsan ja selän seudulla analysoi liiankin kanssa. Se siitä onnellisesta raskausajasta!



ON: Oireet senkun hiipuu täälläkin. Rinnatkin on melkein palautuneet normaaleiksi. Turvotusta tosin riittää, samoin väsymystä. Ehkä tää nyt on vaan sellainen vähäoireinen raskaus... Toivottavasti!



Öitä kaikille!

¨c¨