Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö ketään ihmistä, jolle raha ei tuonut onnea?
11.02.2019 |
Itseäni kovasti kiinnostaa, löytyykö oikeasta elämästä ihmisiä ketkä ovat kokeneet tai kertoneet jollekin sen ettei raha tuonut onnea. Itse en tällä hetkellä huonosti toimeentulevana haaveile mistään muusta kuin rahasta. Omasta näkökulmastani katsottuna erittäin varakkaat tai hyvin toimeentulevat vaikuttavat hyvinkin rennoilta, vapautuneilta ja iloisilta ihmisiltä. On kivoja suunnitelmia, lomia ja varaa tehdä asioita. Itselleni lasten vieminen uimahalliin tai elokuviin vaatii jo suunnittelua. En osaa kuvitella sitä, että raha ei toisi onnea.
Kommentit (35)
No minä. Olen ollut onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja elämääni niin köyhässä lapsuudessa kuin rahattomana opiskelijanakin. Viime vuoden äkkirikastuminen ei tuonut mitään ihmeempiä onnentunteita elämääni, enkä ole ostanut mitään älyttömyyksiä tai muutakaan turhaa. Ihan kiva, että fyffeä on pankissa, mutta onni tulee muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tuli "muutama" miljoona firman myynnin kautta.
Ei se elämä kovin kummoiseksi muutu. Enemmän vapaa-aikaa. Hieman eksoottisemmat lomakohteet. Hieman parempi auto. Jne jne. Maksetaan 2-5x hinta kaikesta siitä että saataisiin marginaalisesti paremmat tuotteet ja palvelut kuin ne perus.
Kyllä se elämä hieman helpottuu mutta ei se ole mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista. Sairastuu ja kuolee ne rikkaatkin. Eikä ole se ystäväpiiri siitä rikastumisesta parane.
Kertokaa nyt köyhät mitä kautta sen rikkauden pitäisi tuoda onnea.
christina onassis - athina onassis
Taiteilijaystäväni tahkoo ajoittain kovaakin hintaa teoksistaan, muttei se häntä sen autuaammaksi tee kun lapsuus ja itsetunto mitä ovat. Rahalla ei tosirakkautta saa, eikä onnellista lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijaystäväni tahkoo ajoittain kovaakin hintaa teoksistaan, muttei se häntä sen autuaammaksi tee kun lapsuus ja itsetunto mitä ovat. Rahalla ei tosirakkautta saa, eikä onnellista lapsuutta.
Me oltiin köyhiä kuin kirkonrotat, mutta rakkaudessa ja hyväksynnässä ei pihistelty. En vaihtaisi lapsuuttani minkään maailman omaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kurt Cobain
...joutui murhatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha totuushan on, ettei raha tee onnelliseksi, mutta sen puute tekee usein onnettomaksi.
Itse sain perintöä useamman vuoden ansioita vastaavan summan, mutta lieveilmiönä ne vähäisetkin välit katkesivat sisaruksiin jotka saivat saman summan. Olenhan voinut ostaa itseäni lohduttaakseni baarikaapin ja sen täyteen viinaksia, mutta mitä mä niillä teen, koska kukaan ei koskaan käy kylässä ja itse olen raitis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että olin onnellisimmillani köyhänä opiskelijana. Välillä söin makaronia, soijarouhetta ja kaurahiutaleita viikon putkeen tai vein vessapaperia yliopiston vessasta kun oma oli loppu ja rahaa piti säästää olueen. Asuin kimppakämpässä ja shoppailin vain kirppiksillä. Elämä oli kuitenkin tosi jännittävää ja onnellista. Oli isoja unelmia ja suunnitelmia tulevaisuudelle, ystäviä näin joka päivä ja pohdittiin yhdessä maailman menoa, rakastuin ensimmäistä kertaa oikeasti, nauroin ja - itkinkin - varmaan useammin kuin missään muussa elämänvaiheessa.
Tällä hetkellä elämä on tasaista, ihan ok, mutta ei tunnu erityisen kiehtovalta. Minulla on lapsi, mies ja työ jossa en oikein viihdy. Rahaa on mutta ei aikaa nauttia siitä. Ystäviäni näen harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse naimisissa varakkaan miehen kanssa. Hän tienaa liki 10 x sen mitä minä tienaan ja minullakin on keskimääräiset työssäkäyvän ansiot.
Hän tuhlaa itseensä ja lapsiinsa isoja summia. Lapsilleen ostetun lahjan hinta on usein 500-1000e. Itselleen ostelee kalliita härveleitä jatkuvasti. Näiden härveleiden hinnat ovat kymppitonneissa. Lapsensa eivät viitsi käydä kouluja (ovat yli 18vuotiaita), koska rahat ja kalliit autot putoavat syliin joka tapauksessa. Exvaimonsa on myös varakas, ostelee ylikalliita merkkivaatteita ja -laukkuja. Laukun hinta saattaa olla tonneissa.
Olen huomannut, ettei kukaan noista mainitsemistani ihmisistä ole onnellinen. Keräävät tavaraa ympärilleen ja onni tulee niiden tavaroiden näyttelemisestä muille. Alkoa kuluu. Kuvittelevat, että muiden ihmisten tulee olla heidän palvelijoitaan, koska heillä on rahaa. Kuvittelivat pääsevänsä yliopistoon erittäin haluttua ainetta lukemaan, ihan vaan sillä, että koska heillä on aina ollut kaikki parasta ja kalleinta, tuosta vaan, niin tuosta vaan Helsingin yliopistoon parasta ainetta lukemaan. Yllätys onkin ollut suuri, kun ovet eivät auenneetkaan.
Varakkuudessa on se pulma, että kun ihminen totuttaa itsensä 100ke autoihin, kymppitonnin matkoihin, kahden sadan euron neuleisiin ja tonnin laukkuihin, niin on vaikea madaltaa kulutustaan. Miltä tuntuu myöhemmin ajaa viiden tonnin ritsalla ja pukeutua henkkamaukan antimiin? Näiden ihmisten itsetunto tuntuu riippuvan laukun kalleudesta.
Itse olen ajatellut, että onnellisin on se, joka tyytyy vähimpään. Jäätelöannoksesta voi olla onnellinen, kauniista kesäpäivästä voi olla onnellinen, varsinkin jos saa paistatella päivää takapihalla. Mutta eniten onnea tuo hyvät ja lämpöiset ihmissuhteet. Että jos minulla on murhe, on olemassa joku, joka murehtii kanssani.
ja mikäs on rikkaan miehen vaimona ollessa
Nimen omaan, kivaa hymistelyä ja opettamista, miten kesäpäivästä voi olla kiitollinen. Kyllä siinä ne ihmissuhteetkin kärsii, jos on jatkuvasti huoli ja ahdistus toimeentulosta. Plus suuri osa kavereista kaikkoaa kun oikein huonosti alkaa mennä.
Tämä minun rikas mieheni ei kylläkään käytä varojaan minuun. Ihan itse saan ostella tavarani, ja ne tavarat joudun ostamaan tulojeni mukaan. Tää on kyllä yleisin virheluulo varakkaan kanssa naimisissa olemisesta. Ne rahat jotka mieheni tienaa ei ole minun, enkä minä voi päättää niiden käytöstä. Ei hänkään päätä mihin minä rahani käytän.
Eikä muuten ole kovin kivaa katsella vierestä, kun kalliita tavaroita omistava henkilö näyttelee niitä tavaroitaan. Siinä sitten koitat keksiä jotain kivaa sanottavaa uudesta tonnin takista, vaikka päällimmäinen tunteesi on kateus. Tää on sitä, mitä kutsutaan perheen sisäiseksi elintasoeroksi. Onneksi en koe kateutta mieheni härveleistä. Ihan sama minkälaisia ostelee, ei oo multa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monia. Vain henkisesti köyhät luulevat rahan ratkaisevan kaikki ongelmat.
Aloittaja täällä. Kiitos vastauksista, sain paljon ajateltavaa.
Itse tällä hetkellä kahden lapsen kanssa melko tiukkaa elämää viettävänä koen vahvasti, että raha antaisi vapautta. Henkistä, fyysistä, ajallista vapautta. Vapautta muille tunteille. Lasten kanssa olemme tottuneet tulemaan toimeen vähällä. Kun muut esikoisen eskarikaverit suuntaavat pohjoisen lomille laskettelemaan hiihtolomaviikoksi, me mietimme minä päivänä menisimme kotikaupungissa uimaan ja hiihtämään. Kesälomilla emme ole käyneet kahteen vuoteen. Kaksi vuotta sitten meillä oli vielä parempi elintaso, joka romahti totaalisesti mieheni yllättävän työttömyyden kautta.
Olen itse pienituloinen yrittäjä. Olen päättänyt nousta tästä suosta. Aion tehdä töitä niin paljon ja hyvin, että tilanteemme paranee. Suurin unelmani on saada vietyä lapset ensi kesänä Porin Yyteriin ja olenkin hakenut meille tuettua lomaa vähävaraisille. Toivotaan että onni suosii.
Viikonlopun kohokohtamme oli isovanhempien meille lahjoittama leffalippu ja kirpparilta löydetyt oikean kokoiset hiihtomonot. Ne onnentunteet mielessämme nukahdimme minä ja kaksi lasta sylikkäin illan hämärässä, vaikka omilla poskillani kiilsi pari kyyneltä siitä miten loputon suo tämä taloudellinen epävarmuus on ja miten pieniä ilonhetkiä pystyn lapsilleni tarjoamaan. Enkä läheskään sitä mitä rikkaat vanhemmat. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ajatus joka mielessä vilisee päivittäin on toive rahasta. Olen jäänyt kiinni tähän ajatukseen, että haluan lisää rahaa. -Ap
Nimen omaan, kivaa hymistelyä ja opettamista, miten kesäpäivästä voi olla kiitollinen. Kyllä siinä ne ihmissuhteetkin kärsii, jos on jatkuvasti huoli ja ahdistus toimeentulosta. Plus suuri osa kavereista kaikkoaa kun oikein huonosti alkaa mennä.