Alkoholin pois jättäminen - masentaa ja tuntuu tyhjältä. Normaalia?
Olen vielä nuori aikuinen. Kuitenkin alkoholin kanssa tullut läträttyä vähän vajaa kymmenen vuotta suunnilleen joka viikonloppu.
Se on ollut häpeällistä jo muutaman vuoden ajan itselleni.
Elämässä on tapahtunut kaikenlaista.
Omat vanhemmat ovat myös alkoholisteja.
Olen kuitenkin erittäin eteenpäin pyrkivä ja hoidan aina asiani. Teen töitä ja kehityn. Haluan vain saada elämääni jotain minunlaista, en olla ihminen, joka ei tue oikeita arvojani. Siksi etsiskelen asioita, jotka tuntuvat oikeilta. Joskus se menee penkin alle.
Masennusta on ollut enemmän ja vähemmän. Olen sieltä aina noussut yksin ja muuttanut sitten elämässä jotain ja kasvanut henkisesti tuskaa tuntien.
Nyt kun olen ollut ilman alkoholiakin ja kaikki muuttunut ympärillä. Ei ystäviä, eri kaupungit jne. Seilaan eri kaupunkien väliä kun töihin kutsutaan ja siinä olen hyvä. Omaan ainakin korkean työmoraalin.
Muuten kuitenkin elämäni on aika pelottavan tyhjää vaikka unelmia onkin.
En vain tunne riittäväni vaikka suorittaisin asioita.
Olen yksinäinen mutta kuitenkaan en jaksa kiinnostua rupattelusta tai enää muista ihmisistä koska olen jotenkin niin ontto.
Nyt vielä enemmän ilman alkoholia.
Tuntuu, että kaikki pitävät minua outona tai väärälaisena. Yleensä pidän nämä ajatukset sisällä ja vedän roolia. Vedän vahvan ihmisen roolia ja tuntuu, että kaikki minussa on valetta. Ja kun valitan niin tuntuu, että olen typerä, heikko ja itsekeskeinen.
Loppuen lopuksi aina vain pakotan itseni pärjäämään, suoritan, tyhjenen vain lisää ja uuvun ja sitten masennun. Sitten nousen taas jotain oppineena.
Tiedän tilanteen olevan väliaikainen. Asiat muuttuu joskus parempaan ja pääsen tunteista pois. Halusin kirjoittaa.
Kommentit (9)
En ole lääkäri, mutta uskaltaisin väittää että vuosikausia kestänyt aivojen mielihyväkeskuksen ja hormonien tökkiminen alkoholin avulla "keinotekoisesti" sekoittaa pakan aika pahasti.
Olin itse aika samassa jamassa yliopiston (6 vuotta) jälkeen, oli kosteaa aikaa. Oli vaikea pitää hauskaa ilman alkoholia, koska yliopistossa mentiin viikonlopusta viikonloppuun (olin humanistisella linjalla ulkomailla, ei hirveän vaikeaa suoraan sanottuna). Työelämässä jatkui sama jonkin aikaa, mutta pistin stopin koska tajusin että loppuelämä menee muuten samalla kaavalla ja tajusin miten tyhjää sellainen oleminen on, piti löytää muutakin sisältöä elämään. Alkoholihan on mahtava juttu mutta loppujen lopuksi se on juuri keinotekoista mielihyvän tuomista, ja mielestäni ihmistä ei ole alunperin tarkoitettu elämään riippuvaisena jostain aineesta joka tekee onnelliseksi. Etsin edelleen vastauksia itse.
Myöskin alkoholin kanssa hauskan pitämisestäkin tulee paljon isompi positiivinen juttu mielestäni, kun sitä ei tee niin usein, esim. joka viikonloppu.
Alkoholismi on usein periytyvää ja apua voidaan hakea myös silloin kun tarvitsee tukea ollakseen ilman sitä Alkoa.
Oman paikkakunnan päihdehoitajaan kannattaa olla yhteydessä jos omat voimavarat eivät riitä.
Itselläni ei ole ollut ikinä vaikka jättää pois mitään "riippuvuutta", vaan elämän tilanteen mukaan on tullut sitä alkoakin käytettyä välillä enemmän, välillä vähemmän ja toisinaan ei ollenkaan.
Ystävät ovat silti pysyneet mukana, ei minua haittaa vaikka itse olen selvä ja ystävä ei.
Ikinä en ole kuvailemassasi tilanteessa ollut, mikä seinäänsä on hauskaa, sillä moni ulkopuolinen on selvästi sitä mieltä että olisin ollut riippuvainen/alkoholisti jossain matkani varrella. Omassa elämässä kuitenkin on ollut aina mahdollista tehdä juuri sitä mitä itse haluan, opiskella, käydä töissä yms. ilman että tarvitsisin mitään päihteitä ollakseni vapaalla, vaikka toki niitäkin on mennyt.. Mutta vaikka en voi täysin tilanteeseesi samaistua, niin toivotan onnea. Uusia ystäviä varmasti löytyy jostain muualtakin kuin baarista. Mieti mikä sinua kiinnostaa ja käy tutustumassa erilaisiin harrastuksiin, paljon voi tehdä ilman mitään liittymistä mihinkään seuraan: kirjasto, museot, teatteri, tutustu mitä ilmaisia tapahtumia on paikkakunnallasi, vapaaehtois työ, käy treffeillä, juttele ihmisille vaikka bussia odotellessa, ei selvinpäin asiat ole sen vakavampia kuin humalassa ja mikä parasta ei tarvitse käyttääntyä huonosti ja nolata itseään.
Varmasti alkoholin lopettaminen ja poissaolo vaikuttaa siltä, että masentaa eikä ole mitään kivaa olemassa.
Uskon kuitenkin, että alkoholilla sitä et ainakaan korjaa. Minä olen käyttänyt alkoholia nyt noin 20v ja viimeisenä viitenä vuotena olen huomannut, että pari kaljaakin saattaa laukaista sen masennusryöpyn joka on parin päivän rännin jälkeen. Selvänä on iloisempaa vaikka alkoakin vedän toisinaan koska kännissä on kiva olla. Mutta... jo yksi lasi viiniä niin en ole hiprakassa vaan suupielet valahtaa alaspäin. Se ei ole kivaa sosiaalisesti ainakaan.
Olet outo örinäkulttuurissa jonka osana lit ja olet edelleen. Hanki itsellesi aivan uusi kulttuuri ja asennoituminen maailmaan. On suomessa semmoisia muunlaisiakin ihan kotimaisia kulttuureja joille dokaaminen ajanvietteenä on vähän erikoista.
Noilla arvoilla et varmaan pysty ollenkaan kommunikoimaan vanhojen kavereiden ja tuttujen kanssa, et ymmärrä heitä eikä ne sinua. Jätä ne taaksesi arvoineensa.
Ap tässä.
Pakko sanoa, että kun tästä keskustelusta on kuukausi kohta mennyt niin en enää koe tuota tunnetta osakseni mitä otsikossa.
Toki elämässä on tylsiä hetkiä mutta olen todella hyvin päässyt tutustumaan itseeni. Olen paljon rauhallisempi ja toivekkaampi asioiden suhteen. Välillä on päiviä kun itken silmät päästäni ja tuntuu todella ahdistavalta.
Se on osa kasvua ja sen jälkeen jaksaa taas nousta sekä yrittää tehdä elämästä parempaa.
Monelta kannalta katsottuna elämä tuntuu nyt paremmalta. Myöskin syön terveellisemmin ja olen laihtunut.
Ei tule syötyä roskaa kaksin käsin kännien ja krapulan takia, jota se oli ennen viikottain.
Rahaa on myös tietenkin säästynyt paljon.
Luotan itseeni ja pysyn elämässä kiinni.
Tutkin rauhassa asioita ja minuuttani.
Alkoholi on masennukseen paras itsehoitolääke. Olen parantunut vaikeasta masennuksesta alkoholin avulla.
Joo. Minä jätin myös alkoholin pois. Siitä koituneet sosiaaliset vaikeudet ovat tuttuja. Samoin se, että vaikka en edes ollut mikään huomattava riskikäyttäjä kuluttamani alkoholin määrän perusteella, alkoholin tilalle piti ja pitää edelleen kehittää muuta elämänsisältöä. Siihen yksinkertaisesti kului aikaa, joka nyt on tyhjää. Perjantai-illan hiprakan ja lauantaiaamupäivän krapulan ajat ovat nyt aika tyhjiä. Enkä ole vielä oikein löytänyt uutta keinoa rentoutumiseenkaan. Liikunta nyt on jees, mutta terveyteni ei kestä ankaraa itseni kurittamista siinä puuhassa - mikä ajan mittaan lienee parempikin.
Ilmeisesti ne, joille alkoholismi on vieras asia, kuvittelevat, että autuus alkaa, kun saa korkin pysymään kiinni. Todellisuudessa juomisesta toipuminen kestää kauan, jopa loppu elämän. Elimistö on kummissaan, mieli on kummissaan, alkoholin aiheuttama masennus korvautuukin muulla ahdistuksella, sosiaaliset suhteet menevät uusiksi jne. On tapahtunut jopa niin, että kun puolison ja lähipiirin ongelmana pitämä juominen on loppunut, onkin seurannut ero.
Suorittaminen ei tosiaan ole se juttu. En tosin osaa sanoa paljon, en ole koskaan ollut suorittajapersoona. Olen menestynyt joissain puuhissani ja pärjännyt huonommin toisissa ilman tunnetta suorituspaineesta. Tosin arvelen, että ei siihen tietoista suorituspaineen tunnetta aina tarvitakaan. Tärkeää on tietenkin arjen jatkuminen. Itselleni suurempi ongelma on ollut mielihyvän löytäminen. Olisi niin kiva innostua jostakin uudesta harrastuksesta oikein kunnolla. Tosin pelkään, että siinäkin sitten mennään äärimmäisyyksiin. Mutta kuitenkin lähden siitä, että ihminen tarvitsee mielihyvää. Kaikenkattava kieltäymys ei minusta ole riippuvuutta parempi, ei alkuunkaan.