Hakiko puolisonne " ulkomaalaista" miestä/vaimoa?
Kysytääs välillä näin päin: ihastuiko/rakastuiko puolisonne teihin sattumalta vai oliko hänellä tähtäimessä nainen/mies oman kulttuurin ulkopuolelta?
Oma mieheni ihastui ja sitten varmaan silkkaa ajattelemattomuuttaan meinasi, että tästä likasta tulee hänelle vaimo. Eli ei tarkoituksella hakenut suomalaista vaimoa, muttei pannut vastaankaan. Joskus olen miettinyt, että ei se aina ole helppoa ollut hänelläkään. Suomalaisilla tytöillä/naisilla kun oli joidenkin kaveriemme keskuudessa aika kyseenalainen maine. Mutta kun itse näkivät ja tutustuttiin paremmin, ollaan ihan kohtalaisen hyvin tultu toimeen. Miehen oma perhe otti mut hyvin vastaan.
Jotkut kyselivät minunkin läsnä ollessani mieheltä, miksei vietnamilainen vaimo " kelvannut" ja eikös se olisi ollut paljon helpompaa. Monet kerrat mies on saanut selittää, että hän halusi vaimon, ei palvelijaa. Joitain asioita joudumme rautalangasta vääntämään. En ole vietnamilainen vaimo, vaikka olenkin vietnamilaisen vaimo. Se, miten esim. jaamme kotityöt, otamme vieraat vastaan tai sovimme menomme, on mun ja mieheni välinen asia, ei kenenkään muun.
Toisaalta suomalaisessa vaimossa on hyviäkin puolia: ei tarvitse tukea vaimon sukulaisia taloudellisesti, vaimo voi selvittää viranomaisasioita ja voimme auttaa kavereita " käännöstoimistomme" palveluksilla.
Kommentit (40)
Suomalaisille maailma on avoin, melkein kaikkialle pääsee ilman viisumia, ja jos viisumia tarvitsisikin, sen saa helpolla. Suomen passi perstaskussa on helppo olla rehellinen ja vaatia rehellisyyttä myös muilta. Mutta aina sillä rehellisyydellä ei pääse pois kurjuudesta, oli sen kurjuuden sitten aiheuttanut mikä hyvänsä.
Länsimaalaisiin verrattuna huonompiosaisia on maailmassa huomattava määrä, huomattavasti enemmän kuin edes meitä suomalaisia yhteensä. Kuka sieltä ahdingostaan milläkin konstilla pois pääsee, on tuskin meidän arvosteltavissamme. Me elämme liki täydellisessä lintukodossa ja siksi melko usein tarkastelemme asioita niiden vaaleanpunaisten lasien läpi.
Jos henkilö myöhemmin rehellisesti kertoo omat aiemmat elämänkäänteensä ja ratkaisut, joilla elämänmuutokseen on pyritty, en näe mitään omituista siinä, että häneen luotetaan. Totuuden suunnitelmallinen salaaminen ja jopa asioista valehtelu, ovat asioita, joita sitten voisi ja pitäisikin säikähtää. Eli jos ihminen on joutunut enemmän tai vähemmän sääntöjä vääntämään tavoitteeseensa päästäkseen, ja saat sen jostain muualta tietoosi, et henkilöltä itseltään, silloin suhteen uudelleenarvioiminen voisikin olla paikallaan. Mutta jos esim. mies kertoo taustastaan ja tekemistään ratkaisuista rehellisesti, miksi häntä pitäisi rehellisyydestään rangaista?
Meillä mies ei etsinyt mitään vaimoa ja minä etsin vielä vähemmän miestä. Ja jos mies olisi etsinytkin pelkästään sitä länsimaalaista vaimoa, sen vaimon olisi saanut hankittua sieltä omasta oleskelumaastaan ilman sen suurempia ponnisteluita. Se, että me ollaan ylipäätään aikoinaan edes tavattu, on jo sinällään ihme. Toinen ihme onkin sitten se, että ollaan lopulta päästy samaan osoitteeseen. Takana on pitkä ja kivinen tie, alkaen ihan jo siitä, että avioituminenkin vaati meiltä äärettömiä järjestelyitä -ja jopa lievää systeemin väärinkäyttöä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)
Minä en vaan usko ihmisiin joilla ei ole periaatteita ja jotka käyttävät saavuttaakseen vain itselleen paremmat oltavat, toisia hyväksi.
Siinähän omakin itsetunto kärsii. Avioeroja nykymaailmassa sattuu todella paljon. Nytkin oli uutisissa että yli puolet suomalaisista pareista päätyy eroon ja uusioperheistä hajoaa kaksi kolmesta. Ihmisiltä puuttuu ohjenuora minkä mukaan elää. Eletään vaan tunteiden mukaan unohtaen järjen ääni kokonaan.
Sitten monen arabin on vaikea löytää työpaikaa ja meilläkin töissä just tässä yksi päivä kuulin kun työkaverit (toinen oli ollut mokusuhteessa ja mies oli joku kiertopalkinto) haukkuivat arbeja uskottomiksi onnenonkijoiksi ja niinkuin tossa aiemmin sanoin , hyvä kello kauas kuuluu ja huono vielä kauemmas. Sitten oli kuulema jossain joku kurdi kehunut että hän on papereiden takia aviossa ja eikä rakasta vaimoaan jne. Näistä siis puhutaan enempi kuin hyvistä ihmistä.
Niin minä ainakin kärsin siitä että sitten KAIKKI näitten muutamien luusereiden takia leimataan. Monella näistä on nienomaan tarve, huonosta kasvatuksestako ja itseunnostako johtuen, kehuskella ympäriinsä kuinka huonosti he ovat entisiä ja nykyisiäkin vaimojaan pitäneet, on petetty ja hakattu.
Me mieheni kanssa ollaan törmätty näihin joihinkin tälläsiin tyyppeihin, ja heti alkuunsa katkaistiin suhteet tollasiin oman kansansa maineen saastuttajiin. Voi olla että kuulostaa kovalta, mutta elämä on...
Mutta en minä näe mitään väärää, jos 2 aikuista ihmistä eroaa. Onhan se sikamaista käyttää jotakin toista hyväkseen, mutta tämä maailma on sellainen paikka, että se laittaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, joten silloin on PAKKO kiertää lakia tai VALEHDELLA.
Minäkin olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen oli suomalainen mies, nuoruuden rakastettuni. Mutta hänkin oli tavallaan tälläinen hyväksikäyttäjä, vaikka rakastikin minua. Hänenkin hyväksikäyttö johtui ' kovasta elämästä' aivan, ei sitä tarvitse olla ulkomaalainen mies käyttääkseen hyväkseen jotakuta tai hyötyäkseen jostakusta. Kauheaa, mutta niin totta.
Itse kun asuin ulkomailla, näin paljon näitä järjestettyjä avioliittoja, olin jopa yksissä häissäkin, ja ei mieleenikään tulisi ajatella, että se on väärin. mm. eräs jenkkiläinen ystäväni meni naimisiin-ja hän tiesi, että kyseessä oli ns. valeliitto, mutta siinä kävikin niin, että HE rakastuivat oikeasti toisinsa tämän prosessin aikana, ja ovat ollet naimisissa jo 10 vuotta.
Aivan, kuten täällä jo kirjoitettiinkin, että Suomen passi on sellainen ihmejuttu, että se takee epärehellisestäkin rehellisen. -emmi-
Miehelläni on muutama ' kiertopalkinto' tuttu suomenkielen kurssilla. Ja ollaan puhuttu näistä miehistä ja omista mielipiteistämme. Mieheni aina sanoo, ettei näitä kiertopalkintoja olisi, jos suomalainen nainen osaisi sanoa EI. -emmi-
No kyllä minäkin olin suomalaisen kanssa lyhyessä alle vuoden kestäneessä avioliitossa, ihan todella hyvin nuorena.
Eikä avioerossa sinänsä ole mitään pahaa mutta se että mennään avioon ja valehdellaan toiselle nimenomaan tarkoituksena vain käyttää toisten tunteita hyväksi ja tuhota kenties toisen ihmisen elämä on minusta todella ällöttävää, luonteen heikkoutta ja raukkamaista. Eikä oikeat MIEHET sellasta tee.
Minä tuomitsen valehtelun muutenkin, samaten minun mies, meidät on kasvatettu siten ja olen sen omassa elämässäni todennut oikeaksi tavaksi elää. Minulla ei ole huono omatunto mistään ja itsetuntoni on suht koht hyvässä kunnossa. Samoin minulla on kanttia vaatia ihmisiltä joitten kanssa olen tekemissä samalaista rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä.
monet miehet nimeomaan tulee Suomeen jostain aurinkorannoilta joissa he ovat olleet turistinaisten kanssa tekemisissä teinistä alkaen ja näitä naiskokemuksia saattaa olla satoja jopa!
Ei se naisten syytä sentäs ole, he itse tulevat kulttuurista jossa tällänen käytös on kiellettyä, mutta he ovat oman kulttuurinsa ja tavat hylänneet ja antautuneet helppoon ja moraalittomaan elämään.
Monet näitä miehistä HALUAA tänne siksi että täällä saa olla naisten kanssa miten haluaa ja kuinka monen kanssa vaan, mitä he eivät voi kotimaassaan siis tehdä.
Me tapasimme ihan sattumalta, ystävinä, ja mentiin naimisiin n. vuoden kuluttua tästä tapaamisesta, Suomessa. Minusta on mahdoton sanoa hakiko mieheni ulkomaalaista puolisoa. Toisaalta hän kotimaastaan lähtiessään oli kuullut jo paljon pahaa länsimaalaisista naisista, ja on heillä perheessään eräs erittäin ikävä esimerkkitapaus myös! Joten hän oli jokseekin varautunut.
Joka tapauksessa hän oli avoin minua kohtaan ja oltuaan täällä jo hyvän aikaa huomasi että nuo puheet ovat olleet ennakkoluuloja (jotka syntyvät taas " tarinoista" ynnä amerikkalaisista/eurooppalaisista TV-sarjoista). Olen huomannut kyllä että ne jutut joita myöhemmin hänenkin kotimaassaan on kerrottu puhuvat paljon enemmän tästä kertojasta ja paljastavat missä hän on aikaansa viettänyt Euroopassa ollessaan. Ne jotka puhuvat miten länsinaiset ovat aina " antamassa" niin epäilys herää minulla että tuo poika on tainnut viettää iltansa jossain muualla kuin kotona asuessaan täällä Euroopassa!
Tuo on vaikeampi vastata mitkä ovat kenenkin motiivit avioitua rikkaan maan tyttären kanssa. Ehkä ne motiivit voivat sumentua eikä sitä oikeaa motiivia haluta edes myöntää itselleen.. En kuitenkaan usko että se on ihan niin mustavalkoista kaikissa tapauksissa, tai suurimmassakaan osassa. Ehkä se että asiasta myöhemmin kertoo avoimesti on sitä rehellisyyttä.
Niin ja mrs_O kirjoitti osuvasti tuosta passiasiasta.
Olen samaa mieltä Siirin kanssa hyvinkin pitkälle. Ja silloin kun solmitaan näitä ns. lumeliittoja niin se pitäisi olla kahden kauppa, eli kenenkään tunteita ei saisi loukata tai käyttää väärin, MUTTA taas tulee eteen sama tosiasia, kun tämä maailma ei ole tasavertainen meidän kaikkien kohdalla. Toiset joutuvat käyttämään hyväkseen muita ihmisiä, että heidän elämä olisi parempaa, ja silloin käytetään hyväksi ja tullaan hyväksikäytetyiksi.
En tuomitse ketään, joka tekee tälläisen ratkaisun. Mutta elämä saattaa olla oleskelupa papereista kiinni. Nämä ovat näitä juupas-eipäs kysymyksiä, eli jokaisella on oma mielipide, mutta se mielipide pitäisi kulkea reaaliajassa tämän maailman kanssa.
Ei elämä ole vaaleanpunaista, vaikka kuinka haluisimme. Jokainen haluaa tehdä hyvää, ja olla hyviä, mutta kaikilla meistä ei ole siihen mahdollisuuksia.
Ei ole naisen vika eikä miehen vika, jos eräät naiset ja miehet saavat kiertopalkinnon maineen, eiköhän sekin ole ihan jokaisen oma asia, ja oma elämä. Mutta mieheni vain oli sitä mieltä, että jos naiset olisivat hieman enemmän vastahakoisia niin vaikeaahan se olisi väkisin ketään ottaa.
-emmi-
Emmi69:
Olen samaa mieltä Siirin kanssa hyvinkin pitkälle. Ja silloin kun solmitaan näitä ns. lumeliittoja niin se pitäisi olla kahden kauppa, eli kenenkään tunteita ei saisi loukata tai käyttää väärin, MUTTA taas tulee eteen sama tosiasia, kun tämä maailma ei ole tasavertainen meidän kaikkien kohdalla. Toiset joutuvat käyttämään hyväkseen muita ihmisiä, että heidän elämä olisi parempaa, ja silloin käytetään hyväksi ja tullaan hyväksikäytetyiksi.En tuomitse ketään, joka tekee tälläisen ratkaisun. Mutta elämä saattaa olla oleskelupa papereista kiinni. Nämä ovat näitä juupas-eipäs kysymyksiä, eli jokaisella on oma mielipide, mutta se mielipide pitäisi kulkea reaaliajassa tämän maailman kanssa.
Ei elämä ole vaaleanpunaista, vaikka kuinka haluisimme. Jokainen haluaa tehdä hyvää, ja olla hyviä, mutta kaikilla meistä ei ole siihen mahdollisuuksia.
[b] Ei ole naisen vika eikä miehen vika, jos eräät naiset ja miehet saavat kiertopalkinnon maineen, eiköhän sekin ole ihan jokaisen oma asia, ja oma elämä. Mutta mieheni vain oli sitä mieltä, että jos naiset olisivat hieman enemmän vastahakoisia niin vaikeaahan se olisi väkisin ketään ottaa. [/b]
-emmi-
Amen to that :)
Miljardi ihmistä maailmassa elää köyhyysrajan alapuolella, mutta ei kaikille voi alkaa turvapaikkaa täältä Suomesta tarjoamaan. Asioihin pitää yrittää vaikuttaa muilla tavoilla esim.hyväntekeväisyys järjestöjen sun muitten kautta.
Minä ottasin ekana tänne ne rehelliset ihmiset, jotka todella ovat yhteiskuntakelpoisia. Tälläsen väärin perustein ja väärillä papereilla tänne tulevat eivät niitä kyllä ole!
Kyllä minä olen nähnyt köyhiä maailmalla, ja suurin osa köyhyydestä kärsivistä tässä maailmassa ovat naisia ja lapsia, joiden elämästä ja hyvinvoinnista kukaan ei ole kiinnostunut. Heillä ei ole mitään ulospääsyä köyhyydestä.
Sitten suomalaisnaisten ns.helppoudesta puheenollen vielä, eihän kukaan voi mennä esim. ryösteleen toisten koteihin ikkunasta jos ikkuna sattuu oleen auki ja sanoa sitten puollustukseksi että " no kun se ikkuna oli auki." Jokainen itse vastaa omasta moraalistaan ja teoistaan, ei kukaan muu!
Jos mies huoraa, suoraan sanoen, se on sen OMA häpeä eikä siitä muita voi syyttä, ei ainakaan naisia eikä oikea mies sellasta teekkään. Se paremminkin kertoo kuinka tällänen mies aliarvio ja halveksii ylipäätään kaikkia naisia tässä maailmassa.
Tuli mieleen tuosta mitä siiri kirjoitti köyhyydestä. Milloinkohan viimeksi sitä on laskeskeltu kuinka suuret rahavirrat kulkevat niiltä rikkaissa maissa asuvilta köyhistä maista muuttaneilta takaisin kotimaahansa? Muistaakseni viimeksi asiaa laskeskeltiin vuodenvaiheessa. Esim. Intiaan kulkeva rahamassa oli valtava per vuosi, en tosin muista kuinka suuri, mutta merkittävästi kasvatti intialaisperheiden varallisuutta!
Niin, onhan sille varmasti syynsä miksi niin tarkkaan syynätään sellaiset tapaukset joissa mies tulee Suomeen avioliiton perusteella ja hakee oleskelulupaa myös avioliiton perusteella. Vaikeaa on varmaan alkaa arvioimaan kenenkään rehellisyyttä. Avioliitto on kyllä houkutteleva lippu rikkaaseen maahan , jossa voi ehkä auttaa omaa perhettään paremmin kuin omassa kotimaassaan...
Kuinka moni tällä palstalla muuten elää mieluummin Suomessa kuin puolisonsa kotimaassa? Vai olisiko tuo se ja sama? Me elämme kyllä mieluummin SUomessa. Ainakin tällä hetkellä.
Minusta tuo tietämys ja sivistyskin kulkevat myös yhteiskuntaluokan mukana. Pakistanissa ei ole ihan sama missä on syntynyt ja ero maaseudun naisen versus kaupunkilaisnaisen välillä voi olla aika hurja.
Olisikohan tänne tyrkyllä niin paljon ulkomaalaisia jos köyhissä maissa olisi mahdollisuuksia enemmän ja jos rikkaudet jakautuisivat tasaisemmin maailmassa?
kallirhoe:
Niin, onhan sille varmasti syynsä miksi niin tarkkaan syynätään sellaiset tapaukset joissa mies tulee Suomeen avioliiton perusteella ja hakee oleskelulupaa myös avioliiton perusteella. Vaikeaa on varmaan alkaa arvioimaan kenenkään rehellisyyttä. Avioliitto on kyllä houkutteleva lippu rikkaaseen maahan , jossa voi ehkä auttaa omaa perhettään paremmin kuin omassa kotimaassaan...
Kuinka moni tällä palstalla muuten elää mieluummin Suomessa kuin puolisonsa kotimaassa? Vai olisiko tuo se ja sama? Me elämme kyllä mieluummin SUomessa. Ainakin tällä hetkellä.
No vielä tarkemmin syynätään (tai ei edes syynätä vaan lyödään kielteinen leima heti päälle), jos on tullut Suomeen ensin esim. turvapaikanhakijana. Turvapaikanhakijathan on vaan elintasopakolaisia ilman tunteita tai inhimillisyyttä, jotka tekee mitä tahansa saadakseen luvat tähän ihmemaahan.. Toinen asia, mitä ilmeisesti suomalaisten (etenkään viranomaisten) on mahdoton ymmärtää, on se ettei kaikki näistä maista tulevat ole köyhiä (ja tuskin niillä köyhimmillä on edes mahdollisuutta lähteä kotimaastaan), jotka vaan haaveilevat " ilmaisista sossunrahoista" . Tähän liittyy samalla se käsitys, että Suomessa aukeaa joku ihmeellinen taivas ja elämä on vaan pelkkää riemua. Itse olen useasti täällä(kin) yrittänyt selittää, että meillä esim. miehen elämä olisi noin 100 kertaa helpompaa kotimaassa kuin täällä. Taloudellinen tilanne, työpaikan löytäminen yms. olisi paremmin. Itse en tiedä olisinko valmis kuitenkaan elämään tuossa maassa (pakon edessä olin siihen valmis, mutta en tiedä olisinko enää). Kuitenkin kyseessä on ihan toisen ääripään maa kuin missä olen tottunut elämään. Eli meillä mies sopeutuu näköjään paremmin :) ja sietää kaiken sen p*skan mitä tässä maassa saa niskaansa.
(Tää ei ollut sitten tarkoitettu Kallirhoe sulle mitenkään henk.koht. kunhan toi pätkä tuossa viestissä vaan toi nämä asiat mieleen.)
Mielenkiintoinen kysymys kallirhoella. Mieheni eläisi mieluummin kotimaassaan ja ehkä se joskus tulevaisuudessa onkin mahdollista. Mua taas rassaa (vaikkei Suomikaan täydellinen ole) maassa vallitseva epäoikeudenmukaisuus. Maa on käytännössä sosialistinen yksipuoluemaa, jossa valtiolla on tarkka kontrolli kansalaisiin. Elintasokuilu sen kuin syvenee.
Jos mieheni ei olisi pakolainen, hänellä olisi kotimaassaan parempi taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema kuin täällä Suomessa. Ja koti on aina koti; perhettä on ikävä. No, jossittelu on turhaa. Suomessa häntä rassaa juuri se oletus, että elämä Suomessa on aina kaikissa suhteissa paljon parempaa kuin muualla ja että hänen pitäisi olla ikuisesti kiitollinen elämästään täällä. Kyllähän hän tavallaan onkin, mutta kun koko ajan pitäisi muistaa olevansa suomalaisten alapuolella.
Mietin tuota jennin vastausta myös, asioita jotka myös allekirjoitan. Minun miehenihän on " elintasopakolainen" kuten häntä on " kauniisti" kuvailtu, koska on tullut tänne paremman/helpomman elämän perässä. Onhan Suomestakin lähdetty maailmalle ja lähdetään edelleen samoista syistä kuin sieltä tullaan tänne.
Ja vaikka mieheni Pakistanissa voisikin tienata ihan mukavasti suhteutettuna tietenkin sikäläisiin asumiskuluihin niin hän ei samalla tavalla voisi tukea perhettään kuten tällä hetkellä. Myös tietyt asiat jotka liittyvät paikalliseen politiikkaan eivät meitä juurikaan viehätä. Pakistanin demokratia tuntuu välillä olevan vain huono vitsi, kun poliitikot menevät Lontoon kalleimpaan hotelliin pitämään konferenssia jossa keskustellaan Pakistanin köyhyystilanteesta ja demokratian edistämisestä.
Muuan mielenkiintoinen sivupolku toisinpäin:
Eräs tuttuni oli aivan järkyttynyt; hän halusi töihin Thaimaaseen, mutta saatuaan tietää korkean vaatimustason ko. työstä jota hän haki hän ei meinannut millään sitä uskoa! Minusta on ihan loogista ettei voi päästä työhön johon ei ole tarpeeksi kouluttautunut, edes Thaimaassa, eikö?
Mutta tuo kiitollisuus, tuo kiitollisuus... sitä minä ihmettelen. Voin tosin kertoa, tietysti varmaan toiset sen ovat myös huomanneet, mutta se koskee myös muita poikkeavia, mm. vammaisia. Viime kädessä tämä kiitollisuus on karmeaa. Lopulta ei pitkän ajan jälkeenkään ole suomalainen.
Mahtaa olla niille jotka ovat toistakymmentä vuotta täällä asuneet rasittavaa kuulla yhä olevansa ulkomaaneläjiä tms. mikäli ulkonäkö poikkeaa " liikaa" valkoisesta suomalaisesta.
Me voisimme asua miehenikin kotimaassa-no worries- mutta jostakin syystä-MINÄ- haluan asua Suomessa ainakin toistaiseksi. Mieheni muuttaisi kotimaahansa heti, jos minäkin haluaisin. Mutta mehän voimme mennä myös entiseen asuinmaahamme takaisin, jos emme täällä viihdy, se olisi paljon realistisempi ajatus minulle.
Totta kait elintaso laskisi, mutta onko raha sitten se maailman napa.
Mutta täällä minä työllistyn ja tienaan kolminkertaisesti verrattuna siihen mitä mieheni tienaisi kotimaassaan, mutta elintasohan on paljon alempi kuin täällä, joten siellä olisimme paremmassa asemassa kuin täällä Suomessa, vaikka tienaankin ihan mukavasti.
-emmi-
Minusta elintaso on muutakin kuin rahaa. Se liittyy myös asumiseen, liikkumiseen, harrastuksiin. Ainakin itse sisällytän myös nämä asiat kuulumaan siihen.
Mietin tässä millaista olisi elämä mieheni sukulaisnaisten kanssa joilla on tapana kehitellä sellaisia saippuadraamoja että voisi hidasta hämäläistä alkaa jo heikottaa ;)
Mä puhuisin materialistisesti elintasosta ja ne monet muut tärkeät asiat ovat elämänlaatua.
kallirhoe:
Minusta elintaso on muutakin kuin rahaa. Se liittyy myös asumiseen, liikkumiseen, harrastuksiin. Ainakin itse sisällytän myös nämä asiat kuulumaan siihen.
joo, tuo elämänlaatu taitaa ollakin parempi sana... tosin mielessäni tietyt asiat mieheni kotimaasta kun pyörivät aloin pohtia tuota elintasoa myös sen kannalta, sujuisiko siellä paremmin julkisilla kulku kuin täällä (ei sujuisi), millaista ruokaa siellä saisi (osta torilta kana ja tapa se kotona- tyyliin, mutta paljon paljon maukkaampaa kuin täällä! Hedelmät myös ihania), voisiko harrastaa vaikka olisi varaa? Ja niin edelleen.
Elämänlaatu/elämäntaso ym ovat tärkeitä asioita, mutta kaikkia niitä ylläpitää raha-ikänä kyllä, ns. aineellista/materiaalista hyvinvointia. Mutta henkinen hyvinvointi onkin sitten jo ihan eriasia, mutta mietin, että jos elää taloudellisessa ahdingossa, voisiko silloin olla edes henkistä hyvinvointia ? Mutta sitten mietin näitä kolmansia maita, missä päivänateria saataa olla hien ja tuskan takana ja jäädä jopa väliin niin kuitenkin ihmiset ovat iloisia ja ajattelevat positiivisesti.
Mieheni kotimaassa' ei tietenkään' ole sosisaalirahoja ym avustuksia, mutta siellä naapuri- auttaa- naapuria. Se on upea asia ollakseen totta. Eikö suomessakin ollut samanlainen tapakulttuuri silloin ennen ? Mutta nyt kaikki on muuttunut, ihmiset ovat paljon itsekkääpiä. Ehkä köyhempi elämä tekee ihmisestä inhinmillisemmän muita kohtaan.
Itse jos ajattelen elämää mieheni kotimaassa niin olisi se aika erilaista kuin täällä. Naisella on edelleen oma paikkansa. Mitenköhän kauan tulisimme toimeen anoppini kanssa :-)
-emmi-
samaa sanoo mieheni. kumpikaan ei meistä ole mikään nunna/munkki ollut, eikä sitä tässä vaadita. eikä kumpikaan elä vaaleanpunaiset lasit silmillä ja mekin olemme erittäin onnellisia siitäkin huolimatta kuinka mies on lupansa saanut.