Äitini biletti viidenkympin villityksissään tyttäreni pikkulapsivuodet, nyt itkee kun mummon seura ei tyttöä kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Äitini käy viikottain kahvilla ja voivottelee, kun  tyttö on koulussa tai jos tulee koulusta kun istumme keittiössä niin sanoo vain "moi" ja menee huoneeseensa.  Äiti koettaa ratkaista ongelman karkilla ( tuu katsoo mitä mummolla on sulle) mutta olen sanonut tiukasti, että niitä sipsejä ja suklaita ei tarvitse koko ajan raahata. Äiti ei myöskään hahmota tytön ikää tai mistä tykkää, viime jouluna osti  Sylvanian Familes hahmoja  ja Mauri Kunnaksen kirjan.  Niin ja ekaluokkalaiselle osti rivariin muutettuaan sellaisen pienen  siirreltävän muovimökin takapihalle, että tyttö voi leikkiä siellä...

Ap

Meidän 10v tyttö rupesi kavereineen leikkimään Sylvanian families hahmoilla vasta vuosi sitten 🤣 Että meille olisi lahjaksi nuo käyneet kyllä 😁

Ettei nyt vaan ap sinua katkeroita vanhempiesi ero ja äidin oma elämä sen jälkeen. Kuten moni on jo sanonut niin vielä ei ole myöhäistä mutta suhteen kehittyminen läheiseksi vaatisi tukea. Ja mummille kertomista että 11v nyt on tuollainen oli mummi sitten ollut läheinen tai ei vauvavuosina.

Nimimerkillä kolme tyttöä perheessä (14v, 12v, 10v).

Minusta oikea vastaus tähän on se, että olisihan tuolla mummulla ollut mahdollisuus tehdä molempia, jos vain halusi! Olisi voinut bilettää JA eri päivinä lapsenlasta nähdä. Onhan tuossa ollut prioriteetit ihan vinksallaan jos ei ole vaikka yhtä päivää viikosta-parista voinut sille varata että käy tapaamassa lapsenlasta?

No eihän nyt yksikään 11v halua istua pöydässä kahvittelemassa kenenkään kanssa. Tmv. Tuon ikäisen kanssa pitää kehittää jotain kivaa yhteistä tekemistä jossa vaivihkaa ovat yhdessä ja voivat höpöttää. Reissu äidin ja mummin kanssa leffaan. Kaupungille humputtelemaan. Kesällä yhdessä huvipuistoon tmv.

Mutta vaikeaahan tuo toki on koska ap näyttää olevan vihainen äidilleen eikä tue mummin ja lapsen suhdetta.

Voin häpeäkseni kertoa olleeni samanlainen mummu aluksi. Olin juuri saanut esikoisen maailmalle ja tuli ero. Tunsin olevani liian nuori mummiksi alle 50-v. Poikani ei onneksi vaatinut aluksi liikoja ja sain lapsenlapset varhaisteininä takaisin ja vauvojakin on taas nuoremmilla lapsillani. Kuuskymppisenä on ihana olla mummo.

Vierailija kirjoitti:

Ei 11v halua yöksi etäiseksi jääneen naisen luo tai viihdyttää äitiäni kahvipöydässä. Äitini tahtoisi läheiset välit ainoaan lapsenlapseensa, mutta se on myöhäistä nyt . Vanhempani erosivat vuosi ennenkuin tulin raskaaksi ja äitini alkoi juhlia paljon, vauvaakin tuli katsomaan krapulassa. Ja tytön 1v synttäreille ei päässyt kun muka oli kipeä, krapulaa sekin oli.

Hirveää. Isäsi varmaan eron jälkeen on jaksanut olla tukena ja auttanut lastenhoidossa yms, kun äitisi noin hurvitteli.

Minä olen päälle 50v ja kun sain lapsenlapsia, jätin ulkomaanmatkat ja muut omat jutut, jotta saan keskittyä täysillä lapsenlapsiin. Kaverit tahtoisi joskus ulos, mutta olen sanonut, että ollaan jo liian vanhoja sellaiseen, meidän on aika lopettaa sellaiset humputukset. 20 vuotta olen elänyt samanlaista elämää, kun lapsia oli ja halusin omistautua heille. Ehdin tuossa muutaman vuoden matkustella ja joskus käydä ravintolassakin, mutta kyllä sen aika on nyt loppua ja alkaa uudestaan omistautumaan lapsenlapsille. 

Naisten pitäisi ymmärtää, että sellaiset ei ole heitä varten. Isät toki voivat sellaista tehdä, mutta miehille sen nyt voi antaa anteeksi, kun...pojathan on poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä26587 kirjoitti:

Samaa mieltä, että jokainen vastaa tekojensa seurauksista, mutta en nyt sanoisi, että 11 vuotiaan kanssa vielä myöhäistä on. Heillä voisi olla monta kymmentä yhteistä vuotta edessä. Kuulostaa, nyt siltä, että sun omat katkeruudet vievät vallan. Kyllä voisit kannustaa tyttöä sekä antaa apuja äidillesi, miten saada läheinen suhde. Ei se nyt niin myöhäistä kuitenkaan ole.

Anteeksiantoa ap.

Olen kyllä ihan samaa mieltä. Ap:n pitää miettiä, mitä haluaa ja voiko antaa anteeksi. On ilmeisen pettynyt äitinsä bilevuosiin. Omalla asenteellaan on kuitenkin siihen esiteiniinkin paljon vaikutusta. Eikä mistään yökyläilyistä edes pidä aloittaa, vaan shoppailusta, kahvittelusta tms pienestä ja helposta.

Eli isoäidin pitäisi ostaa lapsen rakkaus vaatteilla ja krääsällä? 

Ei tietenkään. Toivottavasti et ole oikeasti noin ehdoton/mustavalkoinen.

Ap tässä on kuitenkin se ainoa, joka välit voi parantaa, hän on se ns välikäsi, joka keskustelee molempiin suuntiin.

Ei 11v kohdalla ole tosiaan peli menetetty. Et taida haluta heille hyvää suhdetta? Vinkkaa mummolle, että vie tytön pizzalle tai shoppaamaan. Älä viitsi olla katkera. Isoäiti ei ole automaattisesti lastenhoitoapu pikkulapsiaikaan. Jokaisella on oikeus omaan elämään. Ihanaa, että haluaa nyt luoda suhdetta. Auta heitä tutustumaan. Ihanaa tytölle saada elämään uusi läheinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini käy viikottain kahvilla ja voivottelee, kun  tyttö on koulussa tai jos tulee koulusta kun istumme keittiössä niin sanoo vain "moi" ja menee huoneeseensa.  Äiti koettaa ratkaista ongelman karkilla ( tuu katsoo mitä mummolla on sulle) mutta olen sanonut tiukasti, että niitä sipsejä ja suklaita ei tarvitse koko ajan raahata. Äiti ei myöskään hahmota tytön ikää tai mistä tykkää, viime jouluna osti  Sylvanian Familes hahmoja  ja Mauri Kunnaksen kirjan.  Niin ja ekaluokkalaiselle osti rivariin muutettuaan sellaisen pienen  siirreltävän muovimökin takapihalle, että tyttö voi leikkiä siellä...

Ap

Kyllä mun 11-vuotias vielä leikki pikkuhahmoilla. Yläkoulun ekalla eli 7-luokkalisena toivoi joululahjaksi silkkikissaperheen (Sylvania family). Ostin hänelle sellaisen. Ei kyllä enää leikkinyt sillä. Seiskaluokan syyskaudella leikkiminen loppui.

Kyllä ekaluokkalaiselle muovimökki takapihalla on ihan hyvä vielä.

Äitisi yrittää parhaansa.

Äitisi ei ehkä jaksanut hoitaa lastasi vauvana, mutta haluaa silti luod hyvän suhteen lapsenlapseensa nyt, kun hän on vähän isompi.

Mikä on perimmäinen motiivisi olla auttmatta häntä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se monilla nuorena lapsen saaneilla valitettavasti teettää. Esimerkkejä tästä olen nähnyt omassa tuttavapiirissänikin. Kun ei nuoruusvuosina pääse rellestämään samalla tavalla kuin lapsettomat, niin se elämätön nuoruus pitää päästä elämään sitten 40-50-vuotiaana, kun omat lapset ovat jo aikuistuneet.

Nuorena...? 25-vuotiaana oma lapsi ja isoäidiksi 50-vuotiaana... ei tuo nyt mikään teiniäitiys ole.

t- ei ap

Vierailija kirjoitti:

Sitä se monilla nuorena lapsen saaneilla valitettavasti teettää. Esimerkkejä tästä olen nähnyt omassa tuttavapiirissänikin. Kun ei nuoruusvuosina pääse rellestämään samalla tavalla kuin lapsettomat, niin se elämätön nuoruus pitää päästä elämään sitten 40-50-vuotiaana, kun omat lapset ovat jo aikuistuneet.

Höpö höpö, kyllä tuo on ihan yleinen ilmiö eronneilla, ei muuta asiaa minkä ikäisenä lapset on hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Voin häpeäkseni kertoa olleeni samanlainen mummu aluksi. Olin juuri saanut esikoisen maailmalle ja tuli ero. Tunsin olevani liian nuori mummiksi alle 50-v. Poikani ei onneksi vaatinut aluksi liikoja ja sain lapsenlapset varhaisteininä takaisin ja vauvojakin on taas nuoremmilla lapsillani. Kuuskymppisenä on ihana olla mummo.

Mä olen 44 kun lapseni täysi-ikäistyy. Toivon että ei ala heti lapsia tekemään.Haluan myös oman elämän lapsen aikuistuttua ja kyllä, siihen kuuluu se bilettäminen. Meinastteko että alle viisikymppisen tai ylikään, pitäisi unohtaa itsensä ja jäädä kotiin hoitamaan lapsenlapsia? Juuri kun oma on saatu aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin häpeäkseni kertoa olleeni samanlainen mummu aluksi. Olin juuri saanut esikoisen maailmalle ja tuli ero. Tunsin olevani liian nuori mummiksi alle 50-v. Poikani ei onneksi vaatinut aluksi liikoja ja sain lapsenlapset varhaisteininä takaisin ja vauvojakin on taas nuoremmilla lapsillani. Kuuskymppisenä on ihana olla mummo.

Mä olen 44 kun lapseni täysi-ikäistyy. Toivon että ei ala heti lapsia tekemään.Haluan myös oman elämän lapsen aikuistuttua ja kyllä, siihen kuuluu se bilettäminen. Meinastteko että alle viisikymppisen tai ylikään, pitäisi unohtaa itsensä ja jäädä kotiin hoitamaan lapsenlapsia? Juuri kun oma on saatu aikuiseksi.

Ei suinkaan, mutta eikö AP:n tapauksessa ollut lähinnä niin, että mummu ei ollut ollut melkein missään tekemisissä niiden lasten kanssa. Aika eri ääripäistä kyse. Varmastikin on mahdollista nauttia vapaista vuosistaan ja silti toisinaan nähdä lapsenlapsia.

Tuntuu löytyvän näitä vanhempia, jotka ovat olleet juoppoja, väkivaltaisia henkisesti ja fyysisesti tai muuten vaan välinpitämättömiä, mutta sitten herätään vanhana, että "hei miksette tykkää musta? Miksette vietä aikaa kanssani?".

Ei siis riitä että uhraa elämästään 18 vuotta oman lapsen hoitamiseen, pitäisi uhrata vähintään seuraavat 10 lisää lapsenlapsen hoitamiseen.

11-vuotiaan kanssa ehtii ihan varmasti saada läheiset välit, jos vain annetaan mahdollisuus. Minulla on läheiset välit enoni vaimoon, joka tuli sukuun kun olin 15-vuotias. Aloittaja on nyt vain päättäyt, että kun äitinsä elämä ei pyörinyt hänen lapsensa ympärillä, niin eipä saa sitten ollenkaan tutustua lapsenlapseen. Vanhemmat ovat puistattavan itsekkäitä.

Mitähän äitihullun lapset aikanaan somea enemmän kuin lapsiaan rakastaneesta äiteestään tuumaavat?

Vierailija kirjoitti:

Ei 11v halua yöksi etäiseksi jääneen naisen luo tai viihdyttää äitiäni kahvipöydässä. Äitini tahtoisi läheiset välit ainoaan lapsenlapseensa, mutta se on myöhäistä nyt . Vanhempani erosivat vuosi ennenkuin tulin raskaaksi ja äitini alkoi juhlia paljon, vauvaakin tuli katsomaan krapulassa. Ja tytön 1v synttäreille ei päässyt kun muka oli kipeä, krapulaa sekin oli.

Äitisi on melko tyypillinen suomalainen nainen. Kuvittelee voivansa käyttäytyä miten vain, mutta silti saavansa poimia rusinat pullasta joka asiassa. 

Jos bilettäminen oli tärkeämpää kuin lastenlapsi, niin on saanut ansionsa mukaan..