Mitä tästä sanotte?

Rakastan miestä niin paljon että puolestani hän saa olla välittämättä minusta jossei välitä. Suon hänelle sen elämän missä hän on onnellinen vaikka suren ettei se ehkä koskaan ole elämä kanssano.
Ja minä en ole silti täysin onneton koska koitan etsiä iloa ja elämää muualta.
Pilaako tälläinen ajatusmalli elämäni?