Olen hylkiö
Perheessäni. Olosuhteiden pakosta asun vanhemmillani koska ei ole töitä ei rahaa. Jalka rikki leikkauksen takia.
Kaikki vihaa mua kun koitan pyytää apua vaikka apteekissa käyntiin en sitä saa ja matkaa olisi 2kilsaa joten ei todellakaan paha.
Ihmiset vihaa mua ja olen jostain syystä paha. Kavereita ei ole ollenkaan. Nukun päivät sängyssä ja ainoa joka mulle soittaa on lääkäri.
Vanhemmat huutaa mulle ja raivostuu ilman syytä. Olis varmaan parempi jos mua ei olis olemassakaan niin en tarvis pyytää apua missään ryhmissä apteekki käynnissä.
Lääkäriinkään eivät halua kuskata vaikka olisi pakko päästä. En enää tiedä mitä teen kun mua vihataan vaan joka paikassa ja saan olla tämmönen lopun elämääni.
Vanhemmat ei myöskään kysy kuulumisiani koskaan saan olla monta tuntia yksinäni huoneessani eikä he ole kiinnostuneita miten mulla menee.
Minkä ikäinen olet?