Miksi osa äideistä ei ole aikoinaan lainkaan kasvattanut poikiaan?

Olen kolmekymppinen nainen ja jo vuosikausia ihmetellyt kutakuinkin ikäisteni miesten surkeaa "tasoa".

En tarkoita nyt mitään yhtä, yksittäistä seikkaa vaan KOKONAISUUTTA. Eli tyylitajua, itseluottamusta, käytöstapoja sekä maalaisjärkeä. Monelle aikuiselle miehelle kumppani tuntuu olevan on se, joka opettaa pesemään pyykkiä ja siivoamaan. Kumppani/tyttöystävä joutuu opettamaan miehelle yksinkertaisia tapoja kuten oven avaamista naiselle, takin auttamista päälle. Opettaa miehelle sen, kuinka usein lakanat ja kylpypyyhkeet vaihdetaan, kuinka kylppäri ihan oikeasti pitää välillä hinkuttaa puhtaaksi jne.

Uskon, että pesukonetta osaa käyttää lähes kuka tahansa mutta juuri äskettäin törmäsin nelikymppiseen mieheen, joka ei tiennyt miten kellertynyt valkopyykki saadaan taas valkoiseksi, ei tajunnut valkoviinin kylmennystarvetta ennen ruokalua eikä tajunnut omatoimisesti vaihtaa lakanoita riittävän usein.

Mikä vastaavien miesten kotikasvatuksessa on oikein mennyt pieleen? Miten joku voi elää aikuisena yli 10-20 vuotta ilman mitään käsitystä ihan perusjutuista? Ymmärrän, että kaikille ei ole siunaantunut hyviä vanhempia mutta luulisi, että vuosien varrella jonkinlainen ajatus ns. "normaalista" asioiden hoitamisesta selviää ilmankin.

Minulla ei ole lapsia mutta omaan kokemukseeni perustuen kuvittelisin, että osaisin kasvattaa pojastani sellaisen herrasmiehen, jonka edessä lähes nainen kuin nainen lakoaa. Esitän samalla vakavaa kritiikkiä niitä epätoivoisia sinkkumiehiä kohtaan, jotka eivät tunnu löytävän itsellee kunnollista naista, Jos miehen käytöstavat ovat vähänkään haparoivia ja kodinhoito vaikuttaa ontuvalta, se on välittömästi heipat.