Raskauden jälkeinen masennus
Saimme mieheni kanssa esikoisen kohta kolmisen kuukautta sitten. Jo raskauden viimeisillä viikoilla ahdistus totaalisesti muuttuvasta arjesta hiipi harteilleni. Lapsen synnyttyä ahistukseni vain paheni. En osaa sanoa mistä se tulee. Pahimpina päivinä vain makaan sängyssä viltin alla, mutta useimpina päivinä yritän hoitaa vaipparallin, pyykit ja muun kodinhoidon. Mieheni tekee etätyötä kotoa, joten on aina tarvittaessa apuna jos en jaksa. Toissa iltana lapsemme mentyä nukkumaan mieheni sanoi, ettei voi rakastaa lastamme, jos masennukseni on vauvamme syytä. Ehdotti jopa, että antaisimme lapsemme pois. Emme olleet missään vaiheessa suunnitellut perheenlisäystä, mutta raskauden tullessa ilmi olimme onnellisia alkuhämmennyksen jälkeen. Minulla ei ole kolmen kuukauden aikana tullut mitään äidillistä vaistoa, vaikka rakastankin lastani. Mieltäni vaivaa myös se, etten rakasta lastani läheskään yhtä paljon, kuin miestäni. Mieheni puheista sain käsityksen ettei hän rakasta lasta lainkaan.
Mitä teemme?
Kommentit (4)
Yhteys neuvolaan heti, sieltä lähete neuvolapsykologille.
Tsemppiä ja älä hätäänny, ette ole ainoat joilla on ollut alkuvaikeuksia isossa elämänmuutoksessa.
Sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus ja miehelläsi varmaan myös, miehille voi tulla se myös ja miehesi reagoi voimakkaammin kun näkee miten sinä voit. Raskauden aiheuttama masennus on sairaus jolle on oma diagnoosinsa, rakastat kyllä lasta mutta aivosi on tällä hetkellä eri mieltä. Ota yhteyttä neuvolaan. Hyvä että miehesi on tukena ja osallistuu, mutta hänenkin kommentti kuulostaa vakavalta masennukselta. On normaalia että koet miestä kohtaan voimakasta rakkautta edelleen, se on erilaista kuin vanhemman rakkaus lapseen. Eikä sekään rakkaus heti syty. Mutta nyt yhteys neuvolaan, lääkäriin ja apua. Teille molemmille.
Jos tämä on totta, puhu heti asiasta neuvolassa ja vaadi apua, nimenomaan keskusteluterapiaa.
Provo. 4/5
Jäit kiinni yhdestä lauseesta.