Miten varmistatte lastenne kavereiden luvat olla edes teillä?
Luotatteko vain lasten sanaan, että "joo joo on minulla lupa olla teillä", joo, voin minä leikkiä täällä leikkipaikoilla tuntikausia, välillä vaihdan vähän paikkaa ja kaveria...?
Jos ette varmista lupia, lapsi valehtelee ja on tuntikausia luvattomilla teillä, ymmärrättekö yhtään millaista huolta aiheutatte toisten lasten vanhemmille ja millaisia ongelmia näille lapsille itselleen, jos vanhemmat ovat koko ajan etsineet lasta?
Elämä koululaisen vanhempana olisi paljon helpompaa, jos vanhempia kiinnostaisi tietää lastensa kavereiden vanhempien yhteystiedot viimeistään siinä vaiheessa, kun jonkun lapsi ylittää oman kodin kynnyksen. Tosi paljon näyttää olevan lapsia, jotka venkoilevat ja alkavat kiemurrella heti, kun kysyy, että soitetaanpa ensin sinun vanhemmalle ja kysytään, onko lupa tulla. Ei ole sitten muka virtaa eikä saldoa puhelimessa. Miksi ei mennä sitten kotiin lataamaan sitä, kai vanhempikin haluaa siihen puhelimeen soitella? Mielestäni lapsella ei ole silloin mitään asiaa kylään, jos ei voi todistaa, että lupa on ja ei kysyttäessä kerro kenen lapsi on. Tympii itsekin tämmöisen rajoja venyttävän lapsen vanhempana soitella oman lapsen puhelimeen, kun se ei vastaa, kun tietää että käsky tulisi kotiin, ja lähteä etsimään kaduilta ja naapurustosta tunnin parin päästä siitä kun olisi pitänyt olla jo kotona ja ei tiedä löytyykö lapsi tutuista paikoista vai onko mennyt jonkun ihan ventovieraan kotiin kertomatta. Jälkikäteen kuulee, että on ollut sen ja tämän kotona eikä kavereiden vanhempia kiinnostanut edes kysellä vanhempien perään. Miten te uskallatte ottaa ventovieraita lapsia omaan kotiinne? Ymmärrättekö, millaisia riitoja aiheutatte joidenkin lasten perheissä ja te ylläpidätte omalla toiminnallanne joidenkin lasten uhmakkuus- ja karkailuongelmia olkoonkin, että joskus lapsilla saattaa olla ongelmia kotonakin. Mutta älkää te olko se ongelma. Te voitte tehdä lastensuojeluilmoituksia teillä notkuvista lapsista, kun alkavat ärsyttää ja ahdistaa liikaa, että eikö tuosta lapsesta kukaan välitä, mutta mihin ilmoitetaan aikuiset, jotka ottavat ventovieraiden ihmisten lapsia kotiinsa luvatta kylään vain siksi, että "no ne on omien lasten koulukavereita ja se sanoi, että lupa on". Mitään lupaa ei ole ikinä ollut.
Kommentit (5)
Kouluikäiset ihan normaalisti kyläilevät toisillaan ilman vanhempien soittelua. Jos on kyseessä pienempi lapsi saataisin kysyä onko lapsi kysynyt luvan kotoa. Jos oma lapseni ei vastaa puhelimeensa tai tule kotiin sovitusta, on se minun ja lapseni välinen asia eikä kaveri tai kaverin vanhempi liity siihen lainkaan. Seurauksena lapsi ei pääse liikkumaan itsekseen, jos hän ei ole luotettava.
Tekstarilla, mutta en asukaan Suomessa. Tiedän aina missä ja kenellä lapseni on ja jos meille tulee joku, käyn keskustelut siitä jääkö syömään, lähteekö yksin kotiin vai tuleeko joku hakemaan ja milloin. Itse olen viettänyt tuollaisen suomalaisen vapaan lapsuuden, mutta omien lasten kohdalla oikeastaan mukavampi näin. Ei tarvitse miettiä missä on.
Mun lapsi aina ilmoittaa mulle whatapissa mihin menee tai kuka meille tulee. Ei mua enää kouluikäisistä kiinnosta mitä ne on vanhempiensa kanssa sopineet. Jos alkaa näyttää että lapsi ei poistu kulumallakaan, niin joskus 17 maissa kysyn mitä kotiin menemisestä on sovittu tai jos kävelymatka, lähetän kotiinsa (silloin se on ollut meillä jo liki 4 tuntia).
V- mäistä kyllä kun oma lapsi ei koulun jälkeen aina muista niitä ääniä puhelimeen laittaa tai kattele kelloa, on sovittu aika jolloin on viimeistään kotona syömässä.
Olen aina tuntenut lasten kavereiden vanhemmat. Nyt lukiossa olevan kaikkien kavereiden vanhempia en tunne, mutta eiköhän nuo kulje jo omalla vastuulla...
Kysy lapseltasi missä se on luuhannut ja soita sen lapsen vanhemmille ja puhu niille asiasta. Yleensä ottaen on vissiin ihan normaalia että lapset käy toistensa luona leikkimässä ilman hillitöntä vartiointia ja kuulusteluja.