Mitä tehdä kun lapsi puree toisia päivähoidossa???

Toinen tuplista turvautui aina tähän konstiin ja vielä lähes 3v muistaa aina joskus ottaa purukalustonsakin avuksi. Kotihoidossa ovat, joten ei kokemusta muiden lasten puremisesta kuin veljen sekä minun, mieheni ja äitini puremisesta. Kyllä siihen auttaa aika niin kuin moneen muuhunkin ongelmaan. Tietenkin lasta pitää kieltää ja selittää, että se on kiellettyä ja toista lasta sattuu, kun teet näin. Joku tuppaa aina vinkkiä, että pure lasta takaisin, mutta mielestäni se on väärä tapa ja siitähän lapsi ei opi sitä että se on kiellettyä, vaan puree taas, jos aikuinenkin niin tekee. Omien lasten välissä olen erotuomarina ja joskus on pahojakin puremajälkiä tullut toiselle käteen tai selkään, mutta ajan kanssa on kyllä lähes pois jäänyt. Meillä tämä pureminen ei ilmennyt aina vain riitatilanteissa vaan myös välillä silloin, kun pureva poika meni halimaan ja hellimään veljeään. Oli siitä joskus niin onnellinen silmät kiinni haliessa että siinä samalla puri toista. Kiusallinen ongelma, en voi muuta sanoa. Alle 2v ei kuitenkaan täysin ymmärrä tekosiaan, joten toivottavasti hoitaja osaa rankaista oikealla tavalla. Tsemppiä! Toivotaan, että pureminen pian unohtuu!

Meilläkin nuorempi tyttö harrasti aikoinaan tarhassa tuota puremista. Oli tuolloin 1-2-vuotias. Tytön käytökseen kyllä puututtiin niin kotona kuin tarhassakin ja teimme heti selväksi, että moista käytöstä ei suvaita. Valitettavasti puremisepisodi toistui vielä muutaman kerran. Tarhassa sanoivat, että nämä puremisjutut tavallaan valitettavasti kuuluvat näiden alle 3-vuotiaiden hoitoryhmiin ja niitä sattuu tasaisin väliajoin. Nähtävästi toiset lapset vain hakevat rajojaan ja opettelevat sosiaalisia taitoja näinkin ikävällä tavalla. Itse olimme myös vanhempina äärettömän pahoillamme ja pyysimme aina henkilökohtaisesti anteeksi myös toisen osapuolen vanhemmilta, vaikka tyttö oli tietysti tarhassa jo pyytänytkin anteeksi heti puremisen satuttua.



Nyt tyttömme on 4-vuotias eikä puremista ole enää esiintynyt melkein kahteen vuoteen. Voin siis lohdutukseksi sanoa, että aika tekee tehtävänsä ja tämäkin vaihe menee aikanaan ohi. Koita vain puhua lapsesi kanssa ja selvittää, laukaiseeko jokin asia tämän puremiskäytöksen. Omalla tytöllämme oli ainakin selvästi havaittavissa tietynlaista turhautumista; puhe kehittyi tytöllä melko varhain ja on lisaksi varsin tempperamenttinen. Pari kertaa pureminen oli tapahtunut tilanteessa, jossa tyttö oli turhautunut , kun leikkikaveri ei vielä juurikaan puhunut eikä näin ollen vastannut tytön kontaktin hakemiseen toistuvista yrityksistä huolimatta (tämän kuulimme päiväkodin henkilökunnalta).



Voimia ja jaksamista! Suurensuurella todennäköisyydellä pureminen loppuu lapsesi hieman kasvettua!



Aurinkoisin terveisin,



Hattara

Hattaralle nostan hattua, kannattaa tosiaan olla purtujen lasten vanhempiin yhteydessä.

Tyttöni kolmivuotias päiväkotikaveri oli myös kova puremaan, yhteen aikaan hampaanjälkiä tuli tiheästi. Tytöt tykkäsivät leikkiä keskenään, mutta kun molemmat ovat varsin vahvatahtoisia niin erimielisyyksiä tuli ja toinen pyrki silloin puremaan. Tytön äiti pahoitteli tätä meille suoraan ja muutenkin oli alusta asti selvää, että vanhemmat eivät puremista hyväksyneet ja pyrkivät tätä tapaa juurimaan pois. Ymmärrän hyvin tuon puremistaipumuksen enkä koskaan siitä mitään numeroa tehnyt, kun tiesin etteivät purijan vanhemmat olleet välinpitämättömiä asian suhteen. Ajan kanssa se sitten jäi pois.