Mikä oli ahaa-elämyksesi, joka sai päättämään pidätkö lapsen vai et?

Tuntuu niin epäreilulta, että jotkut yrittää kauan ja kärsivät lapsettomuudesta. Itse tulin raskaaksi 32-vuotiaana pelkästä "keskeytetystä" yhdynnästä. En olisi uskonut, että näin voi käydä. Miksi ajattelin olevani tässä iässä niin hedelmätön, että edes suostuin panemaan ilman kumia? Ollaan pariskunta, jolla on ensi viikolla aika konsultaatioon. Joka toinen hetki oon kauhuissani siitä, että olen raskaana ja joka toinen hetki panikoin, että meneekö tömö kesken. Pelottaa, ahdistaa, huolettaa suunnattomasti. Rv6 käynnissä, joten mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, mutta silti... Miten tän päätöksen voi tehdä? Parisuhde on ihan hyvö, mutta pelottaa että mitä mun kropalle tapahtuu, miten valvominen vaikuttaa suhteeseen ja miten lapsi muuttaa meitä. Toisaalta ollaan niin vanhoja, että tää periaatteessa voisi olla viimeinen tsäänssi. Oon niin pahoillani omasta tyhmyydestä sekä siitä, että me tultiin yhestä kerrasta raskaaksi ja jotkut ei saa ollenkaan. Apua, neuvoja ja vertaistukea?