Lue keskustelun säännöt.
Mitä mies haluaa minusta? Miltä tämä "suhde" teistä tuntuu?
06.02.2019 |
Ei halua seurustella koska seurustelu ahdistaa häntä. Mitä tämä toimintamme teidän mielestänne on?
-soittelee ilman erityistä syytä. Saattaa olla kävelyllä ja kysyä mukaan tai ehdottaa fillarilenkkiä
-vietämme aikaa yhdessä silloin, kun molemmilla on vapaa-aikaa. Yleensä mies tuo minulle toiveitteni mukaiset ruoat sekä hyvän viinin ja minä vastaan ateriatoteutuksesta. Hengailemme normaalisti.
-haluaa käydä syömässä hyvin kanssani. Tarjoutuu maksamaan joskin taidetaan aika lailla puoliksi maksaa
-viestittelee paljon. Asiasta ja milloin mistäkin. Viestittely ei enää nykyään ole seksuaalissävytteistä
-meillä on hyvää seksiä ja muutenkin mies haluaa olla lähellä ja pitää kädestä kiinni
-jos minulla on ongelma, tarjoutuu auttamaan oli vuorokaudenaika mikä tahansa
-ollaan tunnettu useita vuosia ja homma toiminut näin pidempään. Näemme useita kertoja viikossa
Alkuun minua ahdisti se, että mies ei halunnut sitoutua. Tässä nyt on kuitenkin näin vierähtänyt viitisen vuotta eikä minulla oikeastaan enää ole tarvetta muuttaa mitään. Ihastukseni on muttunut joksikin syväksi välittämiseksi ja olen luullaseni aika tyytyväinen nykytilanteeseen. Välillä ystävät oudoksuvat tätä ja sanovat, että minun pitäisi etsiä tilalle "joku, joka oikesati rakastaa minua". Mitä pitäisi ajatella? Jos mieheltä kysyy asiaa, hänen mukaansa tämä on ihmissuhde.
Millainen on oikeasti hyvä suhde?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäisiä olette? Onko jommalla kummalla lapsia? Miten tulevaisuuden lapsihaaveet?
Olen hiukan alle 40 ja mies vähän yli. En ole koskaan halunnut lapsia, miehellä on yksi jo täysi-ikäinen.
Periaateessa voisin vielä saadakin lapsia mutta se oikea mies puuttuu. Periaatteessa olen koko "suhteemme" ajan etsinyt sitoutumishaluista seuraa mutta kukaan näistä miehistä ei ole tuntunut oikealta.
Olen toki miettinyt sitä, estääkö tämä nykyinen "ihmissuhde" minua muodostamasta tunteita muita miehiä kohtaan. En tiedä. Olen pariin kertaan tämän "ihmissuhteen" hyllyttänyt koska olen halunnut kokeilla suhteen mahdollisuutta toisen kanssa. Olen kuitenkin aina päätynyt takaisin tähän kuvioon.
Tämä "ihmissuhdemies" tietää siitä, että olen hakenut seuraa ja tapaillut muitakin. On ilmeisesti jo oppinut luottamaan sihen, että palaan kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Jonkinlaista avointa suhdettahan tämä siinä mielessä muistuttaa etten minäkään mieheltä utele hänen tekemisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap - miltä tuo suhde sinusta TUNTUU? Tuntuuko hyvältä? Miltä tuntuu, ettei ole lupauksia eikä edes lupausta yrittää?
Tunne määrittelee, kuinka hyvä sinun on tuossa olla. Ei järki.
Jos miehellä on lapsi ja on seurustellut aiemmin, niin todennäköisesti ei haaveile enää yhteenmuuttoa kenenkään kanssa. Nauti nyt miehen kaikista hyvistä puolista. Jos olet itsekin tyytyväinen, niin anna mennä vaan. Itsekin eronneena en haaveile enää yhteenmuutosta keneenkään kanssa vaan olisin oikein tyytyväinen juuri tuollaisessa suhteessa.
Minulla on se tunne, että tämä saattaa kestää hyvinkin vaikka vuosikymmeniä. Olen miettinyt sitäkin, voiko mies olla vain saanut siipensä niin, ettei tietoisesti halua sitouttaa itseään kehenkään.
Itselleni olisi tietenkin tärkeää tietää jonkun rakastavan minua. Tämä on vielä helppoa mutta kun minun pitäsi rakastaa takaisin, homma vaikeutuu huomattavasti koska olen todella huono ihastumaan rakastumisesta puhumattakaan.
En osaa sanoa mikä olisi järkevää. Jos heivaan ihmissuhdemiehen, otan samalla riskin siitä, etten enää löydä ihmistä, jonka kanssa koen itse olevani samalla taajudella. Tätä riskiä kai nyt mietin. Olen ajatellut, ettei rakastamaltaan ihmiseltä voi vaatia mitään ja että mieluummin rakastan itse kuin olen jonkun rakastettu rakastamatta itse takaisin.
Taidat olla yksi miehen naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama tilanne, sillä erotuksella että välillä mies on lupaillut sitoutumista ja olisin halunnut lapsiakin. Nyt alkaa mun puolelta tunteet olla vähissä. Olen suoraan sanottuna kyllästynyt enkä jaksa panostaa tähän " suhteeseen" enää viiden vuoden ihmettelyn jälkeen yhtään. Hyvät jutut ei enää korvaa jatkuvaa epämääräisyyttä ja jumissa oloa.
Onko miehellä samaan aikaan muita suhteita? Entä onko sinulla? Puhutteko tästä keskenänne? Oletteko sopineet että jos on suhteita muiden kanssa, niin niistä kerrotaan heti?
Mitä mies on sanonut syyksi siihen, ettei halua sitoutua tuon enempää? (muuta kuin että "ahdistaa". Mikä siinä ahdistaa?) Mitä mies haluaa tulevaisuudelta? onko perhehaaveita?
Onko miehellä jostain traumasta johtuva sitoutumiskammo? Haittaako tuo miestä itseään ja olisikohan tarvetta käytä terapiassa purkamassa noita lukkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sellaiselta suhteelta, joka minullekin sopisi - olen mies. Uskon, että mies rakastaa sinua aidosti mutta tarvitsee myös omaa aikaa ja rauhaa, mikä on onnistuu hyvin kun asutaan erillään. Voisitko ehkä kysyä miksi tämä järjestely on miehelle niin mieluinen?
Ihan niinku entinen minä olisi kirjoittanut näitä pohdintoja! Tässä myös hyviä pointteja tullut esille, joten en toista niitä. Sanon vaan tämän: KYSY HÄNELTÄ. NOSTA KISSA PÖYDÄLLE. MITÄ SINÄ HALUAT? KESKUSTELE!
Itse olin tuollaisen tyypin (tosin seksiä ei juurikaan ollut, hän ei ollut kovin seksuaalinen ja harrastaa sitä vain tietyissä tilanteissa tiettyjen ihmisten kanssa). Selvitin viimein miehen ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat. Kyllä tosiaan on niin että hän odottaa sitä oikeaa ja perustaa sitten perheen. Kyseinen mies on 50 + ja hänellä ei ole ennestään lapsia eikä ole itse asiassa koskaan seurustellut aikuisten oikeesti. Tältä osin hieman erilainen juttu kylläkin. Kuitenkin tätä juttuamme kesti yli 3 vuotta ja olisi saanut jatkua niin kauan kunnes hän löytää sen oikean. Hän sanoi, että niin kuin Saukki sai 70 vuotiaana lapsen, voi hänkin, ei siis mitään kiirettä voidaan jatkaa tätä ystävyyttäämme vielä kauan. Eikö? Haluaa nimenomaan seuraa, tyttöystäväkokemuksen.
Pitää kunnioittaa tämän miehen lujaa uskoa itseensä, vetovoimaansa, rakkauteen ja kohtaloon. Mutta onhan hän suomalainen insinööri. En aio olla enää hänen tiellään, sillä en jaa tätä uskoa. En voi olla kenenkään läheinen ystävä jos meillä on näinkin suuria uskomuseroja (tosin HÄN on suutuspäissään vähän vihjannut, etten löytäisi ikinä ketään, itse en ole sanonut mitään hänen haaveistaan).
Olisin varmaan jatkanut tätä kauemmin jos seksi olisi toiminut paremmin, mutta kun selvisi viimein sekin asia, äänestin jaloilla. Hän ei oikein pysty rentoutumaan sillä tavalla, ellei äiti ole tarpeeksi kaukana, ja siksi mieluiten ulkomaalaisen kanssa ulkomailla. Jonkun kanssa jota äiti ei koskaan tule näkemään, joku sellainen, jolta voi aina äkkiä kadota kauas pois. Olen aivan liian läheinen, naapurintyttö.
kannattaa tehdä myös pientä salapoliisityötä. Esim minun miesystäväni ei metsästä sitä oikeaa netistä, mutta sinun ehkä tekee. Mene vaikka tinderiin. Minun mies-ystäväni ei olisi IKINÄ halunnut myöntää juuri mitään näistä em. jutuista, sillä jos myöntäsi niin silloinhan selvisi että hän käyttää minua hyväksi. Joten olen joutunut tekemään paljon työtä ja olemaan sinnikäs. Yksi "auttaja" ehdotti tosiaan etsivän palkkaamista, no siihen en ryhtynyt. Olen tavallaan ylpeä itsestäni, voin paljon paremmin nyt kun olen selvittänyt ja vapaa, kuin silloin kuin "seurustelimme".
Toisaalta, eivät nämä vuodet nyt ihan hukkaan menneitä ole. Ei todellakaan. Mutta tulin vain tiettyyn pisteesen, että haitat olivat suuremmat kuin hyödyt. Hän esim. oli muuttamassa isompaan asuntoon, pitää katsos valmistautua siihen, kun tulee ne lapset sitten. En kyennyt auttamaan häntä muutossa. Niin hän varmaan kuvitteli että olisin ihan innoissani, nainen kun olen, sisustanut valmiiksi lastenhuoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sellaiselta suhteelta, joka minullekin sopisi - olen mies. Uskon, että mies rakastaa sinua aidosti mutta tarvitsee myös omaa aikaa ja rauhaa, mikä on onnistuu hyvin kun asutaan erillään. Voisitko ehkä kysyä miksi tämä järjestely on miehelle niin mieluinen?
Minä olen nainen, tarvitsen paljon omaa aikaa ja rauhaa, voisin hyvin asua erillään.
Olen silti naimisissa. Miksikö? Koska minusta nämä asiat eivät sulje toisiaan pois.
Lopeta suhde ja katso miten mies reagoi.
Jos itsellesi on ok että mies sanelee suhteen säännöt niin mikäpä siinä.