Lue keskustelun säännöt.
Miten lähteä suunnittelemaan avioeroa?
06.02.2019 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 10v, meillä 3 lasta, joista nuorin vasta vauva. Nyt on ollut enemmän aikaa miettiä asioita, kun olen ollut vauvan kanssa kotona, ja olen tulossa siihen tulokseen, että haluan erota miehestäni. En pysty kunnioittamaan häntä useammankin syyn takia, siitä johtuen en näe suhteellamme jatkoa. En haluaisi erota lasten ja käytännön syiden takia, mutta en tiedä miten pystyisin jatkamaan miehen kanssa kuolematta täysin sisältä itse.
Mutta mistä lähteä liikkeelle? Vanhin lapsista jo koulussa, ja olisi ikävää jos hän joutuisi vaihtamaan koulua. Alue,jossa asumme tosin on hieman kalliimpi, joten en tiedä onko minulla yksin varaa asua täällä. Asuntoa pitäisi kuitenkin tietysti alkaa katsella. Vaikeaksi eron tekee myös se, että itselläni ei käytännössä ole lapsuuden perhettä tai mitään tukiverkostoa. Ainoa tukiverkosto on ollut miehen perhe, etenkin vanhemmat. Uskon että välit säilyisivät heihin eron jälkeenkin, mutta tiedän että tulen olemaan tosi yksinäinen eron jälkeen.
Mitä apua yhteiskunnalta voi saada tällaisessa tilanteessa? Onko jotain neuvontaa, kursseja, tukihenkilöitä tms olemassa? Kyselen ehkä tyhmiä, mutta minulla ei ole esim ystäviä ä olleet samanlaisessa tilanteessa, joten ajattelin jos täältä sattuisi saamaan vinkkejä. Kiitos!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap. Olen ollut ihan samassa tilanteessa. Lopuksi itkin lähes päivittäin ja toivoin vain että saisin elämääni hyvän ihmisen. Muita kriteereitä en tarvitsisi. Meillä kävi niin että mun oli pakko alkaa muuttaa itseäni kauheammaksi. Lopetin miehelle ruoan teon ja vaatteiden pesemisen, en välittänyt enää kodin siisteydestä yms enkä ollut kiinnostunut läheisyydestä ja vietin tyttöjen iltoja. Lopulta mies kyllästyi kuten oli tarkoitus ja pakkasi tavaransa. Minä sain jäädä lasten kanssa kotiimme jossa edelleen vietämme onnellista ja rauhallista, tasapainoista ja hyvää elämää. Mitä nyt ex aiheuttaa välillä harmaita hiuksia ja edelleen se hyvä ihminen on etsinnässä mutta itse alan olla jo kiinni jälleen hyvässä elämässä ja siinä kuka oikeasti olen. Ah mikä loppuelämä meitä vielä odottaa päivittäisen tuskan sijaan.