Lue keskustelun säännöt.
Miten lähteä suunnittelemaan avioeroa?
06.02.2019 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 10v, meillä 3 lasta, joista nuorin vasta vauva. Nyt on ollut enemmän aikaa miettiä asioita, kun olen ollut vauvan kanssa kotona, ja olen tulossa siihen tulokseen, että haluan erota miehestäni. En pysty kunnioittamaan häntä useammankin syyn takia, siitä johtuen en näe suhteellamme jatkoa. En haluaisi erota lasten ja käytännön syiden takia, mutta en tiedä miten pystyisin jatkamaan miehen kanssa kuolematta täysin sisältä itse.
Mutta mistä lähteä liikkeelle? Vanhin lapsista jo koulussa, ja olisi ikävää jos hän joutuisi vaihtamaan koulua. Alue,jossa asumme tosin on hieman kalliimpi, joten en tiedä onko minulla yksin varaa asua täällä. Asuntoa pitäisi kuitenkin tietysti alkaa katsella. Vaikeaksi eron tekee myös se, että itselläni ei käytännössä ole lapsuuden perhettä tai mitään tukiverkostoa. Ainoa tukiverkosto on ollut miehen perhe, etenkin vanhemmat. Uskon että välit säilyisivät heihin eron jälkeenkin, mutta tiedän että tulen olemaan tosi yksinäinen eron jälkeen.
Mitä apua yhteiskunnalta voi saada tällaisessa tilanteessa? Onko jotain neuvontaa, kursseja, tukihenkilöitä tms olemassa? Kyselen ehkä tyhmiä, mutta minulla ei ole esim ystäviä ä olleet samanlaisessa tilanteessa, joten ajattelin jos täältä sattuisi saamaan vinkkejä. Kiitos!
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Odota muutama vuosi ja eroa sitten.
Neuvoja miten pysyn järjissäni sen ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka vastaaja vielä lisää: järjestä niiden vuosien aikana itsellesi kunnolliset säästöt ja tukiverkosto. Jos nyt eroat tuossa tilanteessa, tosi vaikeaa tulee olemaan, varsinkin jos miehesi heittäytyy hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota muutama vuosi ja eroa sitten.
Neuvoja miten pysyn järjissäni sen ajan?
Sen motivaation avulla, että tämä ei jatku ikuisesti. Irrottaudu henkisesti miehestäsi, niin hänen tekemisensä ja sanomisensa ei enää hetkauta. Elä omaa elämääsi ja suunnittele asiasi niin, että eroaminen on muutaman vuoden päästä helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Eka vastaaja vielä lisää: järjestä niiden vuosien aikana itsellesi kunnolliset säästöt ja tukiverkosto. Jos nyt eroat tuossa tilanteessa, tosi vaikeaa tulee olemaan, varsinkin jos miehesi heittäytyy hankalaksi.
Niin ei hän halua kyllä erota. Hyötyy liikaa suhteestamme, eikä lisäksi näe sitten lapsia samalla tavalla. Todennäköisesti heittäytyy hankalaksi, kun on nyt jo tosi hankala tyyppi. T. Ap
Anteeksi, kyselen vielä,mutta mistä niitä tukiverkostoja noin vaan saa? Vinkkejä kaipailisin... En ole mikään maailman sosiaalisin ihminen. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne tukiverkostot ole mitenkään must. Itse olen hyvin sosiaalinen ihminen, mutta en viihdy kauhean monen ihmisen seurassa. Tukiverkkoja ei ole ja asun tuhansien kilometrien päästä omasta lapsuuden perheestä, jonka kanssa emme ole erityisen läheisiä. Tukiverkko ei ole mikään must, sitä pärjää kyllä ilmankin, jos on vahva ihminen ja viihtyy hyvin myös itsekseen.
Rahankos takia sitä naimisissa ollaankin? Voit menettää kaikki rahat vaikka pysyisitkin naimisissa, joten se ei ole mikään syy kitkuttaa paskassa liitossa. Jos elät miehen rahoilla elämää, johon sinulla ei ole varaa, pitää sinun ensin myöntää itsellesi, kuinka paljon hyödyt miehen rahoista. Sen jälkeen rupeat laskeskelemaan paljonko sinulla on omia tuloja, ja mitä niillä saa. Ja millaista se on sitten oikeasti asua esim. vuokrakaksiossa halvalla alueella kolmen lapsen kanssa.
Jossain vaiheessa olisi myös kiva kertoa sille toisellekin osapuolelle, ettet kunnioita häntä etkä halua olla hänen kanssaan. Voi tosiaan heittäytyä hankalaksi, jos suunnittelet erot salaa selän takana ja sitten vaan pakenet äkkiä pois, et halua keskustella asioista ja hän jää kokonaan yksin tilanteeseen, ja saa vielä syytkin kaikesta niskoilleen, samalla kun sinä itket eronneena äitinä uhriuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, kyselen vielä,mutta mistä niitä tukiverkostoja noin vaan saa? Vinkkejä kaipailisin... En ole mikään maailman sosiaalisin ihminen. T. Ap
Ensinnäkin: lopeta jatkuva anteeksipyyteleminen ja itsesi mollaaminen. En osaa, en tiedä, en ole sitä ja tätä. Jos haluat erota, ota netti eteen, etsi avioerokaavake ja täytä se. Sitten avaat asuntoilmoitussivut ja alat etsiä kämppää. Ota yhteyttä pankkiin ja lastenvalvojaan ja mihin nyt täytyy ottaa, netistä löydät kyllä ohjeet. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen avioeroäiti, eikä lapsesi siihen kuole vaikka muuttaisitte. Vähän reippautta tohon hommaan.
Hei.
Kuten otit itsekin esille, eroamiseen liittyy aina hyvin monia eri näkökulmia lasten ja omaan elämään, asumiseen, ihmissuhteisiin jne.
Moni kokee hyvänä keskustella asioista ulkopuolisen, turvallisen tahon kanssa. Voisit varmaan harkita joko kunnan perheneuvolaa tai seurakuntien perheasiain neuvottelukeskusta asian läpi käymiseen? Siellä voisit turvallisesti ottaa puheeksi kaikki mieltäsi painavat asiat ja miettiä mistä tukea uuteen elämänvaiheeseenkin sitten löytyy. Tai sitäkin näkökulmaa, onko ero ainoa vaihtoehto? Voiko parisuhteen ongelmia mitenkään muulla tavoin korjata.
On kuitenkin tärkeää, että kerrot asiasta miehellesi. Jos sinua pelottaa asian esille otto, voit varata tietenkin ajan yhdessä perheneuvontaan. Hänelläkin on toisaalta oikeus ja toisaalta velvollisuus alkaa kanssasi pohtia, miten elämä ja lasten tilanteet eron jälkeen järjestetään.
Voimia ja viisautta muutosvaiheeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahankos takia sitä naimisissa ollaankin? Voit menettää kaikki rahat vaikka pysyisitkin naimisissa, joten se ei ole mikään syy kitkuttaa paskassa liitossa. Jos elät miehen rahoilla elämää, johon sinulla ei ole varaa, pitää sinun ensin myöntää itsellesi, kuinka paljon hyödyt miehen rahoista. Sen jälkeen rupeat laskeskelemaan paljonko sinulla on omia tuloja, ja mitä niillä saa. Ja millaista se on sitten oikeasti asua esim. vuokrakaksiossa halvalla alueella kolmen lapsen kanssa.
Jossain vaiheessa olisi myös kiva kertoa sille toisellekin osapuolelle, ettet kunnioita häntä etkä halua olla hänen kanssaan. Voi tosiaan heittäytyä hankalaksi, jos suunnittelet erot salaa selän takana ja sitten vaan pakenet äkkiä pois, et halua keskustella asioista ja hän jää kokonaan yksin tilanteeseen, ja saa vielä syytkin kaikesta niskoilleen, samalla kun sinä itket eronneena äitinä uhriuttasi.
En ole koskaan elänyt mieheni rahoilla. Silloinkin kun olin vanhempien lasten kanssa kotona kotihoidontuella pari vuotta niin elin omilla säästöilläni. Mutta vaikka palkkani on ehkä jopa parempi kuin miehen, niin pääkaupunkiseudulla kun asumme, niin yhden ihmisen palkalla ei vaan saa perheasuntoa hyvältä alueelta. Mua ärsyttää että aina kun mietin rahallista pärjäämistä yksin kolmen lapsen kanssa, niin perusolettamus on että olen elänyt miehen elätettävänä, vaikka asia on ollut useampaan otteeseen toisinpäin. Elätin miestäni kun hän oli hetken työttömänä, opiskeli jne.. Lisäksi olen maksanut jatkuvasti enemmän perheen yhteisistä menoista. Tämä on yksi monista syistä miksi haluankin erota.
Ja selväähän on se, että minä joka eroa haen ja sitä yksin haluan, tulen saamaan syyt niskoilleni. Varmasti miehen vanhemmat tulevat olemaan minuun jossain määrin pettyneitä, kun vien lapsilta kokonaisen perheen. Olen miehelleni jo aiemmin sanonut, että tämä liitto tulee todennäköisesti päättymään eroon, jos ei tietyissä asioissa tapahdu muutosta ja olen tehnyt myös selväksi että en ole kovin onnellinen. Joten ei eron pitäisi täytenä yllätyksenä missään nimessä miehelleni tulla. Hänellä on ollut vaikka ja kuinka aikaa yrittää korjata tilannetta, mutta surullista kyllä, hän ei ole kokenut sitä ilmeisesti kovin tärkeäksi. T. Ap
Etsit itsellesi kivan pienen asunnon. Pistät eropaperit maistraattiin. Jätät muksut miehelle ja aloitat kivan sinkkuelämän. Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei.
Kuten otit itsekin esille, eroamiseen liittyy aina hyvin monia eri näkökulmia lasten ja omaan elämään, asumiseen, ihmissuhteisiin jne.
Moni kokee hyvänä keskustella asioista ulkopuolisen, turvallisen tahon kanssa. Voisit varmaan harkita joko kunnan perheneuvolaa tai seurakuntien perheasiain neuvottelukeskusta asian läpi käymiseen? Siellä voisit turvallisesti ottaa puheeksi kaikki mieltäsi painavat asiat ja miettiä mistä tukea uuteen elämänvaiheeseenkin sitten löytyy. Tai sitäkin näkökulmaa, onko ero ainoa vaihtoehto? Voiko parisuhteen ongelmia mitenkään muulla tavoin korjata.
On kuitenkin tärkeää, että kerrot asiasta miehellesi. Jos sinua pelottaa asian esille otto, voit varata tietenkin ajan yhdessä perheneuvontaan. Hänelläkin on toisaalta oikeus ja toisaalta velvollisuus alkaa kanssasi pohtia, miten elämä ja lasten tilanteet eron jälkeen järjestetään.Voimia ja viisautta muutosvaiheeseenne.
Kiitos. Onko sinulla tai jollain muulla tietoa saako seurakunnasta apua, vaikka ei kuulu kirkkoon? Ei varmaan, vaikka lapsemme kyllä kuuluvat toisaalta. Perheneuvolaan voisin ottaa yhteyttä, tosin minulla ei siitä parhaita mahdollisia kokemuksia, mutta täytynee antaa sille uusi mahdollisuus. Mies ei halua keskustella erosta, hän kieltää sen. Sanoo vaan että ei halua erota, ja pelkään pahoin että mies tulee tekemään erosta tosi hankalan. Todennäköisesti keksii keinot jolla haluaa loukata minua mahdollisimman paljon. T. Ap
Onko teillä avioehto? Onko sulla säästöjä yhtään? Jos ei, onko mahdollista saada pankista lainaa?
Ensin varmaan fiksumpaa muuttaa vuokralle.
En usko, että kukaan kolmen lapsen äiti ihan kevein perustein lähtee avioeroa suunnittelemaan. Ja siinä vaiheessa kun se otetaan puheeksi ja ryhdytään toiminnan tasolle, ollaan jo päätös tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä avioehto? Onko sulla säästöjä yhtään? Jos ei, onko mahdollista saada pankista lainaa?
Ensin varmaan fiksumpaa muuttaa vuokralle.En usko, että kukaan kolmen lapsen äiti ihan kevein perustein lähtee avioeroa suunnittelemaan. Ja siinä vaiheessa kun se otetaan puheeksi ja ryhdytään toiminnan tasolle, ollaan jo päätös tehty.
Ei ole avioehtoa. Minulla tilillä 10 000 säästöä, miehestä en tiedä, tuskinpa hänellä mitään on. Miten käy säästöjeni erossa? Meneekö miehelle puolet? Eihän ole siis isosta summasta kysymys, mutta sillä saa mahdolliset takuuvuokrat ainakin maksettua. Katsoin nyt jo että lähistöllä olisi kaksio, joka omistusoikeusasunto. Se voisi ehkä olla yksi vaihtoehto myös. En vaan tiedä miten nuo maksut menee omistusoikeusasunnossa, täytynee perehtyä. Jos vaikka ensin menisi katsomaan asuntoa. Ei varmaan ole fiksua ottaa lapsia mukaan (toki vauva tulee joka tapauksessa). Tulee olemaan tosi vaikeaa kertoa heille. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota muutama vuosi ja eroa sitten.
Neuvoja miten pysyn järjissäni sen ajan?
Tutustut muihin ihmisiin, tiedätkös, mukaviin miehiin. Opettele flirrailemaan jne.
Aika rajua suunnitella eroa puolison selän takana.
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei.
Kuten otit itsekin esille, eroamiseen liittyy aina hyvin monia eri näkökulmia lasten ja omaan elämään, asumiseen, ihmissuhteisiin jne.
Moni kokee hyvänä keskustella asioista ulkopuolisen, turvallisen tahon kanssa. Voisit varmaan harkita joko kunnan perheneuvolaa tai seurakuntien perheasiain neuvottelukeskusta asian läpi käymiseen? Siellä voisit turvallisesti ottaa puheeksi kaikki mieltäsi painavat asiat ja miettiä mistä tukea uuteen elämänvaiheeseenkin sitten löytyy. Tai sitäkin näkökulmaa, onko ero ainoa vaihtoehto? Voiko parisuhteen ongelmia mitenkään muulla tavoin korjata.
On kuitenkin tärkeää, että kerrot asiasta miehellesi. Jos sinua pelottaa asian esille otto, voit varata tietenkin ajan yhdessä perheneuvontaan. Hänelläkin on toisaalta oikeus ja toisaalta velvollisuus alkaa kanssasi pohtia, miten elämä ja lasten tilanteet eron jälkeen järjestetään.Voimia ja viisautta muutosvaiheeseenne.
Kiitos. Onko sinulla tai jollain muulla tietoa saako seurakunnasta apua, vaikka ei kuulu kirkkoon? Ei varmaan, vaikka lapsemme kyllä kuuluvat toisaalta. Perheneuvolaan voisin ottaa yhteyttä, tosin minulla ei siitä parhaita mahdollisia kokemuksia, mutta täytynee antaa sille uusi mahdollisuus. Mies ei halua keskustella erosta, hän kieltää sen. Sanoo vaan että ei halua erota, ja pelkään pahoin että mies tulee tekemään erosta tosi hankalan. Todennäköisesti keksii keinot jolla haluaa loukata minua mahdollisimman paljon. T. Ap
Tästä kommentista ei ehkä sulle ole mitään apua joten älä lue jos et halua, mutta ajattelin vaan tarttua tuohon eronkieltämiseen ilmiönä, hieman ohi aiheen, mutta voi tämä ehkä vertaistukena toimia silti. Olen nimittäin itse samanlaisessa tilanteessa.
Vuosien kärsimisen jälkeen noin vuosi sitten aloin tosissaan miettiä ja suunnitella eroa ja päätin itsekseni että muuta vaihtoehtoa ei ole, jos puoliso ei todellakin ala suhtautua vakavasti tiettyihin ongelmiin ja onnistu muuttumaan/muuttamaan vahingollisia toimintatapojaan. Toin tämän keskusteluissa hänelle tiedoksi.
Loppukesästä otin eron esille todennäköisenä vaihtoehtona, koska mitään edistystä ei tapahtunut, riitely vain lisääntyi kun yritin osoittaa epäkohtien tuhoisuuden. Paljon keskusteltiin sekä riideltiin mutta nyt minusta tuntui että viimein puoliso oli myös kartalla tästä tilanteesta ja sen vakavuudesta, niinpä sovittiin vielä tavallaan viimeisestä mahdollisuudesta. Niin, hän siis ei missään nimessä halua erota eikä tuntunut aiemmin oikein käsittävän että se on oikeasti vaihtoehto, joka tulee eteen väkisinkin, jos asiat eivät muutu paljon. Kuvittelin että nyt käsittää.
No, nyt on mennyt kuukausia ja tosiasiassa mitään edistystä ei ole tapahtunut. Yritystäkään. Muutama päivä sitten riideltiin ja minä viittasin eroon ja siihen että parisuhteemme on jo lopullisesti ohi. Tämä hyväkäs oikein hämmästyi ja suuttui minulle, kun hänen mielestään meillä oli taas kaikki hyvin eikä käsittänyt miksi erota pitäisi. Siis mitään ei ole tehty niiden ongelmien vuoksi joiden takia minä olen eroa tehnyt jo vuoden ja itkenyt sata iltaa. Ja jostain ihmeen syystä puoliso oli itsekseen alkanut olettamaan että kaikki onkin taas oikein hyvin. Tänäänkin hän taas puhui jostain vuosia eteenpäin suunnittelemistaan asioista perhettämme ja kotiamme koskien, sellaisista varsin pinnallisista. Siis minä en vain käsitä, että elääkö tuo ihminen ihan todellisuudessa kiinni vai jossain vähän syrjemmässä, kärsiikö hän jostain valikoivasta dementiasta, vai mikä voi olla syynä tällaiseen täydelliseen kieltämiseen. Samoista asioista riidelty sata kertaa vuoden sisään ja olen toistuvasti sanonut, että eroan, jos hän ei muuta niitä asioita. Ei, mitään ei tapahdu. Ei, hän ei vaan hyväksy, että kyllä se ero nyt sieltä oikeasti tulee. Järkyttyy vaan aina uudelleen ja uudelleen ja sitten kai unohtaa koko asian. Alan epäillä oikeasti jotain mielenterveydellisiä juttuja jo. Muuten en käsitä tällaista kieltämistä mitenkään, sitä, että jos hän ei oikeasti halua erota, niin luulisi hänen ymmärtävän että sen asian eteen on myös tehtävä jotain, ja vieläpä aika paljon ja pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei.
Kuten otit itsekin esille, eroamiseen liittyy aina hyvin monia eri näkökulmia lasten ja omaan elämään, asumiseen, ihmissuhteisiin jne.
Moni kokee hyvänä keskustella asioista ulkopuolisen, turvallisen tahon kanssa. Voisit varmaan harkita joko kunnan perheneuvolaa tai seurakuntien perheasiain neuvottelukeskusta asian läpi käymiseen? Siellä voisit turvallisesti ottaa puheeksi kaikki mieltäsi painavat asiat ja miettiä mistä tukea uuteen elämänvaiheeseenkin sitten löytyy. Tai sitäkin näkökulmaa, onko ero ainoa vaihtoehto? Voiko parisuhteen ongelmia mitenkään muulla tavoin korjata.
On kuitenkin tärkeää, että kerrot asiasta miehellesi. Jos sinua pelottaa asian esille otto, voit varata tietenkin ajan yhdessä perheneuvontaan. Hänelläkin on toisaalta oikeus ja toisaalta velvollisuus alkaa kanssasi pohtia, miten elämä ja lasten tilanteet eron jälkeen järjestetään.Voimia ja viisautta muutosvaiheeseenne.
Kiitos. Onko sinulla tai jollain muulla tietoa saako seurakunnasta apua, vaikka ei kuulu kirkkoon? Ei varmaan, vaikka lapsemme kyllä kuuluvat toisaalta. Perheneuvolaan voisin ottaa yhteyttä, tosin minulla ei siitä parhaita mahdollisia kokemuksia, mutta täytynee antaa sille uusi mahdollisuus. Mies ei halua keskustella erosta, hän kieltää sen. Sanoo vaan että ei halua erota, ja pelkään pahoin että mies tulee tekemään erosta tosi hankalan. Todennäköisesti keksii keinot jolla haluaa loukata minua mahdollisimman paljon. T. Ap
Tästä kommentista ei ehkä sulle ole mitään apua joten älä lue jos et halua, mutta ajattelin vaan tarttua tuohon eronkieltämiseen ilmiönä, hieman ohi aiheen, mutta voi tämä ehkä vertaistukena toimia silti. Olen nimittäin itse samanlaisessa tilanteessa.
Vuosien kärsimisen jälkeen noin vuosi sitten aloin tosissaan miettiä ja suunnitella eroa ja päätin itsekseni että muuta vaihtoehtoa ei ole, jos puoliso ei todellakin ala suhtautua vakavasti tiettyihin ongelmiin ja onnistu muuttumaan/muuttamaan vahingollisia toimintatapojaan. Toin tämän keskusteluissa hänelle tiedoksi.
Loppukesästä otin eron esille todennäköisenä vaihtoehtona, koska mitään edistystä ei tapahtunut, riitely vain lisääntyi kun yritin osoittaa epäkohtien tuhoisuuden. Paljon keskusteltiin sekä riideltiin mutta nyt minusta tuntui että viimein puoliso oli myös kartalla tästä tilanteesta ja sen vakavuudesta, niinpä sovittiin vielä tavallaan viimeisestä mahdollisuudesta. Niin, hän siis ei missään nimessä halua erota eikä tuntunut aiemmin oikein käsittävän että se on oikeasti vaihtoehto, joka tulee eteen väkisinkin, jos asiat eivät muutu paljon. Kuvittelin että nyt käsittää.
No, nyt on mennyt kuukausia ja tosiasiassa mitään edistystä ei ole tapahtunut. Yritystäkään. Muutama päivä sitten riideltiin ja minä viittasin eroon ja siihen että parisuhteemme on jo lopullisesti ohi. Tämä hyväkäs oikein hämmästyi ja suuttui minulle, kun hänen mielestään meillä oli taas kaikki hyvin eikä käsittänyt miksi erota pitäisi. Siis mitään ei ole tehty niiden ongelmien vuoksi joiden takia minä olen eroa tehnyt jo vuoden ja itkenyt sata iltaa. Ja jostain ihmeen syystä puoliso oli itsekseen alkanut olettamaan että kaikki onkin taas oikein hyvin. Tänäänkin hän taas puhui jostain vuosia eteenpäin suunnittelemistaan asioista perhettämme ja kotiamme koskien, sellaisista varsin pinnallisista. Siis minä en vain käsitä, että elääkö tuo ihminen ihan todellisuudessa kiinni vai jossain vähän syrjemmässä, kärsiikö hän jostain valikoivasta dementiasta, vai mikä voi olla syynä tällaiseen täydelliseen kieltämiseen. Samoista asioista riidelty sata kertaa vuoden sisään ja olen toistuvasti sanonut, että eroan, jos hän ei muuta niitä asioita. Ei, mitään ei tapahdu. Ei, hän ei vaan hyväksy, että kyllä se ero nyt sieltä oikeasti tulee. Järkyttyy vaan aina uudelleen ja uudelleen ja sitten kai unohtaa koko asian. Alan epäillä oikeasti jotain mielenterveydellisiä juttuja jo. Muuten en käsitä tällaista kieltämistä mitenkään, sitä, että jos hän ei oikeasti halua erota, niin luulisi hänen ymmärtävän että sen asian eteen on myös tehtävä jotain, ja vieläpä aika paljon ja pian.
Kiitos myös sinulle viestistäsi. Kuulostaa kyllä tutulta. Meillä mies kans kuvittelee, että asiat hyvin jos en vaan yksinkertaisesti jaksa tai halua riidellä jatkuvasti (esim lasten takia). Saatan olla ihan henkisesti vaan niin loppu,että olen mielummin hiljaa ja yritän selviytyä jotenkin.
Jos en vaikka kuukauteen saa raivareita siitä että hän ei taas ole tehnyt lähellekään omaa osuuttaan esim kotitöistä. Vaikka olen niiiiiin monet kerrat tehnyt selväksi, että hänen velvollisuuksiin perheen isänä kuuluu tehdä yhtä sun toista ja on epäreilua että jättää kaikki minulle itsestäänselvyytenä, ja minulle hän oikeastaan viestii tekemällä näin että ei juurikaan välitä minusta tai perheestään. Jos en kuukauteen jaksa pyytää häntä tekemään montaa kertaa samoja asioita, vaan totean itsekseni että on helmpompi hoitaa ne itse oman mielenterveyden kannalta, kuin odottaa että hän hoitaa ne, ja pettyä vaan, niin hän yhtäkkiä kuvittelee että kaikkiin hyvin ja että teenkin ihan vaan mielelläni kaiken yksin?!
Tämä on ihan vakio selitys. ”Luulin että halusit, että siivoat koko asunnon yksin, viet lapset harrastuksiin, käyt kaupassa ja laitan ruokaa, kun minä makaan sohvalla ja pelaan/katson jotain sarjaa.” Tässä hieman siis taustoja syistä, jotka johtamassa eroon, vaikkakin niitä on paljon lisää.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle eron suunnitteluun ja toteuttamiseen!
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä avioehto? Onko sulla säästöjä yhtään? Jos ei, onko mahdollista saada pankista lainaa?
Ensin varmaan fiksumpaa muuttaa vuokralle.En usko, että kukaan kolmen lapsen äiti ihan kevein perustein lähtee avioeroa suunnittelemaan. Ja siinä vaiheessa kun se otetaan puheeksi ja ryhdytään toiminnan tasolle, ollaan jo päätös tehty.
Ei ole avioehtoa. Minulla tilillä 10 000 säästöä, miehestä en tiedä, tuskinpa hänellä mitään on. Miten käy säästöjeni erossa? Meneekö miehelle puolet? Eihän ole siis isosta summasta kysymys, mutta sillä saa mahdolliset takuuvuokrat ainakin maksettua. Katsoin nyt jo että lähistöllä olisi kaksio, joka omistusoikeusasunto. Se voisi ehkä olla yksi vaihtoehto myös. En vaan tiedä miten nuo maksut menee omistusoikeusasunnossa, täytynee perehtyä. Jos vaikka ensin menisi katsomaan asuntoa. Ei varmaan ole fiksua ottaa lapsia mukaan (toki vauva tulee joka tapauksessa). Tulee olemaan tosi vaikeaa kertoa heille. T. Ap
Miksi jätät 2 lasta ja otat vain vauvan? Kuulostaa oudolle ratkaisulle.
Odota muutama vuosi ja eroa sitten.