Lue keskustelun säännöt.
Sisäilmasairaus on tuhonnut elämämme
06.02.2019 |
Sairastuimme koko perhe muutama vuosi sitten ostettuamme hometalon. Siinä rytäkässä meni koko omaisuus, mukaan lukien irtaimisto. Home- ja kemikaaliherkkyyden vuoksi saamme nykyisin oireita lähes joka rakennuksessa.
Asumme vuokra-asunnossa, jossa olemme pystyneet olla oireettomina (keittiössä on kyllä ongelmaa ulkoseinässä). Asunto on irtisanottu, koska omistaja haluaa myydä tämän. Meillä on enää alle 3 kk aikaa muuttaa pois. Reilun 3 kk olemme jo etsineet, mutta hyvää asuntoa (jossa emme oireilisi nopeasti) ei ole löytynyt.
Valmistuin joulukuussa AMK:sta alalle, jolla lähes kaikissa työpaikoissa on sisäilmaongelmia. Niissä parissa hyvässä työpaikassa ei ole koskaan avoimia työpaikkoja, tai ainakaan kokemattomalla ei ole mahdollisuutta niihin päästä. Olen siis työttömänä ja pelkään, etten tule työllistymäänkään, vaikka osaamiseni on erittäin hyvää.
Mieheni onneksi pystyy vielä työskentelemään, koska hänen työpaikassaan sattuu olemaan tarpeeksi hyvä sisäilma.
Lapsemme oli vauva, kun sairastuimme. Hänelle nousee nopeasti kuume homeisissa rakennuksissa. Hän on toistaiseksi pärjännyt päiväkodissaan, mutta tässä kaupungissa on vain pari ongelmatonta koulua, eivätkä ne sijaitse alueellamme. Huolettaa lapsen tulevaisuus.
Koska sisäilmasta sairastumista ei pystytä vielä diagnosoimaan esim. yksinkertaisella verikokeella, sairaudella ei ole tautiluokitusta ja näin ollen me (kymmenet?)tuhannet olemme sosiaaliturvan ulkopuolella. Emme siis pääse esim. työkyvyttömyyseläkkeelle. Yhteiskunnalla ei ole myöskään halua järjestää hyvän sisäilman työpaikkoja. En haluaisi mitään niin paljon, kuin olla terve ja tehdä työtä. Olen niin surullinen, ettei tähän sairauteen ole vielä keksitty hoitoa.
Julkisissa sisätiloissa on hankala käydä mm. muiden ihmisten hajusteiden ja vaatteissa olevien homeenhajujen vuoksi. On tosi raskasta haistaa kaikki 100-kertaisena terveisiin verrattuna ja saada vielä pahoja oireita siitä kaikesta. Kaiken lisäksi kaikki eivät meitä ymmärrä ja jotkut vain leimaavat hulluiksi/hankaliksi tyypeiksi.
En tiedä, mikä oli tämän kirjoitukseni pointti, kai halusin vain purkaa tätä p*skaa ja avata sisäilmasta sairastuneen arkea. Kaikki huolettomuus ja tavallinen elämä on mennyttä.
Kommentit (26)
Kannattaa hankkia ammatti jossa voi olla ulkotöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mitenkään mahdollista, niin muuttakaa clt-taloon. Alkaa löytyä myös julkisia rakennuksia, esim. kouluja rakennettu clt:stä.
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa vanha hirsitalo, joka on rakenteeltaan ja materiaaleiltaan alkuperäinen.
Tämä! Esim. 100 vuotta vanha perinteinen hirsitalo, johon ei ole tehty mitään ylimääräisiä muutoksia. Missään ei itselläni ole niin hyvä hengittää kuin 100-vuotiaalla kesämökillämme, joka on vanha hirsimökki.
Kodiksi mahdollisimman hengittävä vanhan ajan tupa ja työpaikaksi ulkotyö. Ei pitäisi olla enää ongelmia sen jälkeen. Kesällä kesäpeti ulos, esim. terassille, parvekkeelle tai telttaan.
Hyvä aihe. Olisi mukava kuulla aloittajan tilanteesta nyt?
Itselläni kävi niin, että kaksi vuotta hometalosta ja hometyöpaikasta lähdön jälkeen meni täysin työkyvyttömänä, kemikaaliyliherkkänä, vaikea astma ja keuhkoissa fibroosiin sopivia samentumia. Asuimme uudessa kerrostaloasunnossa sen aikaa, mutta alun jälkeen paraneminen ei edistynyt.
Rahaa oli kuitenkin pitkän työuran jäljiltä sen verran, että päätimme rakennuttaa uuden, ihan tavallisen puutalon, sisäseinät gyprocia. Korkea sokkeli irti maasta, työmaa sateelta suojattuna koko rakennusajan. Mahdollisimman hajuttomat materiaalit, muuten ei mitään kummallista. Hirsitalot hylkäsin, sillä en kestä tuoreen puun hajua, enkä tietysti vanhan lahon hajuakaan. Kivitaloissa haisi aina (minun nenääni) märältä betonilta, joten emme uskaltaneet sellaistakaan rakentaa. Puoli vuotta uudessa talossa, sen jälkeen aloin paranemaan. Nyt on jäljellä astma ja krooninen nuha, mutta hyvässä tasapainossa. Keuhkojen muutokset eivät ole lisääntyneet. Pystyn viettämään ihan tavallista elämää, matkustelemaan ym. Homepaikoissa en käy kuin kääntymässä ovelta.
Joten voimia aloittajalle ja kaikille muille sairastuneille! Loppuelämä ei välttämättä ole pilalla kokonaan, paranemista tapahtuu, vaikka se voi olla tuskastuttavan hidasta ja vaatia enemmän ponnisteluja kuin mihin uskoo koskaan kykenevänsä.