Millainen on tuntemasi mieshenkilö, joka ei ole käynyt armeijaa?

Hector, Juice, Halla-aho.

Tunnen useammankin. Yhdellä on keuhkoihin vaikuttava sairaus, yhdellä takana mielenterveysongelmia ja yksi muutti ulkomaille ennen armeijan alkua (eikä olisi edes halunnut mennä sinne).

Suolistosairauden takia C-paprut. Ei mitenkään ihmeellinen, mielestäni ihan samanlainen kuin intin käyneet kaverinsa. 

Kumma ketju, kun valtaosa niistä jotka eivät ole käyneet ( eli runsas vähemmistö) on täällä kommentoivien mukaan poikkeuksellisen älykkäitä ja menestyneitä, mikä on taas vielä pieni osuus tästä jo valmiiksi pienestä osuudesta ja näihin tarinoihin liittyy runsas yläpeukkujen määrä. Ne jotka ovat taas armeijan käyneet ovat taas ihan syrjäytyneitä ja henkisesti heikkolahjaisia, vaikka todellisuudessa valtaosa armeijan käyneistä on ihan normaaleja. Niistä menestyneistä armeijan käyneistä ei täällä taas lainkaan puhuta ja jos puhutaan niin tähän liittyy runsas alapeukutusten määrä.

Tämän huonosti kirjoitetun pohdintani perusteella voimme siis tehdä johtopäätöksen: Kokoontuuko tänne äänekäs vähemmistö niistä, jotka haluavat kovasti tunteen valtaisessa tilassa puolustella armeijaa käymättömiä, vaikka tietävät, että sieltä jättäytymistä pidetään heikkoutena

Neurologinen poikkeavuus yhdistettynä traumaattisen lapsuuden aiheuttamaan masennukseen ja nuoruuden itsetuhoisuuteen ei ole hyvä yhdistelmä armeijassa, joten katoivat parhaaksi vapauttaa hänet palveluksesta.

On kiltti ja rehellinen, oikein mukava mies. Ei eroa "tavallisesta" ihmisestä, jos ei tiedä taustoista.

Tunnen monta, ja suurin osa heistä on vastuuttomampia, laiskempia ja herkempiä kuin intin käyneet. Toki on pari poikkeustakin mutta ne vain vahvistavat säännön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan vain 'uskottavasta puolustuksesta'.

Harvoin sen sijaan siitä 'uskottavasta uhasta'....

Kivahan se olisi jos maailmassa ei olisi sotia, mutta sellaista aluetta ei ole jossa ei ole armeijaa. Lukuunottamatta jotain Ahvenanmaan kokoista länttiä josta on kansainväliset sopimukset demilitarisoinnista.

Eli jos täällä ei olisi Suomen puolostusvoimia niin täällä olisi jonkin toisen tahoin armeija.

Minulle sopisi hyvin ammattiarmeija+NATO, mutta jotkut nyt vaan haluavat olla typeryksiä ja lahjoittaa valtiolle omaa aikaansa.

Minäkin olin nuorempana yksi näistä typeryksistä ja sitä ajanhukkaa & erityisesti taloudellista penalttia ei saa takaisin.

Nato ei Suomea ota jäsenekseen jos Suomi ajaisi puolustuksensa alas, Suomen kokoinen alue jollain max 10 000 henkilön palkka-armeijalla olisi todella säälittävä ja nato ei sellaista riippakiveä ottaisi. Nykyisen kokoisella armeijalla kyllä ovi natoon aukeaisi.

Tunnen kaksi miestä, jotka eivät suorittaneet armeijaa:

Ensimmäinen halusi armeijaan, mutta 1. tyypin diabeteksen vuoksi ei sinne päässyyt. Kova tyyppi urheilemaan ja puhumaan (hyvässä ja pahassa). Tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hyvässä ammatissa ja asemassa, selvä menestyjä.

Toinen ei halunnut armeijaan, mutta oli siellä hetken, kunnes pääsi C-papereilla pois. Selityksenä oli aluksi fyysiseen kuntoon liittyvä ongelma, mutta myöhemmin paljastui mielenterveysongelma. Hän työskenteli matalapalkkaisella alalla, jossa oli liikaa hälinää ja ihmissuhdedraamaa/kiusaamista. Opiskeli uuden ammatin varakkaiden vanhempiensa avustuksella ja menestyy loistavasti. Varmasti varakas 5-10 vuoden päästä.

// Pohdinva vain kun aina kommentoidaan, että armeija tekee pojasta miehen. Mites tämä on naisten kohdalla, ovatko naiset aina lellittyjä pikkutyttöjä?

Vierailija kirjoitti:

Omien polkujensa tallaaja, jolle kaikenlainen ryhmätoiminta on lähes mahdotonta. Ei suostu kenenkään hyppyytettäväksi vain sillä perusteella, että joku on muka "arvoltaan korkeampi". Älykäs ja omalla alallaan menestynyt yksilösuorittaja, joka kantaa kyllä oman vastuunsa asiassa kuin asiassa. Välillä kieltämättä hieman hankala, jos asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla, mutta kykenee kyllä kompromisseihinkin, jos ne osataan perustella hänelle fiksusti.

Itse hän selitti asian niin, että armeija sopii koirille (tottelevaisuuskoulu) ja hän itse on kuin kissa (ei tottele eikä kunnioita ketään eikä mitään), joten parempi olla menemättä koiralauman sekaan.

Vähän kuin minä. En ole tarkoituksella hankala ja itseasiassa sitä hyvin harvoin, kun elämä on tällä hetkellä mallillaan. Mutta en kyllä suostu hyppimään tasajalkaa vain sen takia, että joku käskee. Parikin ex-pomoa on saanut kokea tämän kylmällä tavalla terävän älykkyyden ja kielen myötä.

Itseään on kai vaikea kuvailla puolueettomasti. Johdan poliittista nuorisojärjestöä ja opiskelen luonnontieteitä. Totaalipäätökseni taustalla pasifismia ja halu vaikuttaa. En ole kaatamassa Suomen puolustusta, haluaisin vain järjestelmän joka pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja joka palkitsee osallistuneita.

En ole armeijafanaatikko kirjoitti:

Kumma ketju, kun valtaosa niistä jotka eivät ole käyneet ( eli runsas vähemmistö) on täällä kommentoivien mukaan poikkeuksellisen älykkäitä ja menestyneitä, mikä on taas vielä pieni osuus tästä jo valmiiksi pienestä osuudesta ja näihin tarinoihin liittyy runsas yläpeukkujen määrä. Ne jotka ovat taas armeijan käyneet ovat taas ihan syrjäytyneitä ja henkisesti heikkolahjaisia, vaikka todellisuudessa valtaosa armeijan käyneistä on ihan normaaleja. Niistä menestyneistä armeijan käyneistä ei täällä taas lainkaan puhuta ja jos puhutaan niin tähän liittyy runsas alapeukutusten määrä.

Tämän huonosti kirjoitetun pohdintani perusteella voimme siis tehdä johtopäätöksen: Kokoontuuko tänne äänekäs vähemmistö niistä, jotka haluavat kovasti tunteen valtaisessa tilassa puolustella armeijaa käymättömiä, vaikka tietävät, että sieltä jättäytymistä pidetään heikkoutena

Ylivoimaisesti matalaotsaisimmat tyypit jotka tiedän, ovat "tuplavirhemerkinnällä" sieltä tulleet ulos ja muistelevat mielellään suuren sotaherrailun aikaa.

Eipä näitä tosin isommin kuulu lähimpään tuttavapiiriin, onneksi. Sen sijaan työyhteisössä (ns korkeakoulutettujen ympäristö) on jonkin verran sivareita tai vapautettuja/keskenjättäneitä. Kumma juttu, jokainen hoitaa hommansa ihan asiallisesti olematta "vässykkä", esim yksi heppu oli pitkän aikaa Patrialla hommissa arvostettuna järjesytelmäinssinä vaikka - hui kauhistus - oli intin kesken jättänyt jeppe.

Minun exäni. Nyt yli nelikymppinen, ei ikinä valmistunut mistään: yliopistosta, amk:sta tai niiltä lukuisilta kursseilta tms, joita aina aloitti. Nykyinen puolisko elättää.

Vanhakantainen vasemmistolainen, oikea änkyrä. Kateellinen ja ilkeä luonne.

Älykäs, sivistynyt, köyhistä oloista kotoisin, hankkinut hyvän koulutuksen, tehnyt kovasti töitä ikänsä, vakaumuksellinen pasifisti.

(Isäni)

En ole armeijafanaatikko kirjoitti:

Kumma ketju, kun valtaosa niistä jotka eivät ole käyneet ( eli runsas vähemmistö) on täällä kommentoivien mukaan poikkeuksellisen älykkäitä ja menestyneitä, mikä on taas vielä pieni osuus tästä jo valmiiksi pienestä osuudesta ja näihin tarinoihin liittyy runsas yläpeukkujen määrä. Ne jotka ovat taas armeijan käyneet ovat taas ihan syrjäytyneitä ja henkisesti heikkolahjaisia, vaikka todellisuudessa valtaosa armeijan käyneistä on ihan normaaleja. Niistä menestyneistä armeijan käyneistä ei täällä taas lainkaan puhuta ja jos puhutaan niin tähän liittyy runsas alapeukutusten määrä.

Tämän huonosti kirjoitetun pohdintani perusteella voimme siis tehdä johtopäätöksen: Kokoontuuko tänne äänekäs vähemmistö niistä, jotka haluavat kovasti tunteen valtaisessa tilassa puolustella armeijaa käymättömiä, vaikka tietävät, että sieltä jättäytymistä pidetään heikkoutena

Veikkaisin että tässä ilmiössä on kyse enemmän siitä millaista vastaajakuntaa mikäkin aloitus vetää puoleensa. Tämän takia esim. vastauksista tai peukkujen määrästä ei voi missään nimessä vetää johtopäätöksiä siitä mitä mieltä "kansa" on, tai edes juuri tämän palstan lukijat. Siihen vaadittaisiin tällaisen kysymyksen esittäminen sattumanvaraisesti valitulle joukolle. Nyt vastaaminen liittyy siihen, herättääkö aloitus tarpeeksi uteliaisuutta tai muita tunteita.

Normaalia fiksumpi.

Suurin osa ystävämiehistäni (sekä puolisoni) on sivareita. Luonteiltaan ihan erilaisia ihmisiä, kaikilla syy armeijan käymättömyyteen oli pasifismi ja halu auttaa muilla keinoin. Oma mieheni oli armeijan sijaan vuoden koulunkäyntiavustajana ja kouluttautui sen jälkeen luokanopettajaksi. Ei ole laiska tai auktoriteettiongelmainen, mutta sen sijaan kyllä herkkä ja absolutisti, eikä ole koskaan viihtynyt missään äijäporukoissa piereskelemässä ja leikkimässä aseilla. Toinen hyvä sivariystäväni onkin sitten perinteisempi mies, hyvin urheilullinen, työskentelee vartijana. Hänkään ei aatteellisista syistä käynyt armeijaa, en muista, missä suoritti sivarin. Kolmas ystäväni on myös aika tavallinen, hän oli sivarissa vuoden sairaalassa töissä. En ole ikinä tullut miettineeksi tällaista, omassa ystäväpiirissä se armeijan käyminen on ennemminkin poikkeus. En tiedä, mikä noita erilaisia lähipiirini miehiä yhdistäisi verrattuna armeijan käyviin miehiin - ei oikein mikään, lähinnä arvot ja aatteet, ehkä tietynlainen herkkyys/lempeys.

Moni menee armeijaan 18-vuotiaana sen kummemmin miettimättä, eli ehkä monia sivareita yhdistää ainakin tietynlainen kypsyys ja omien valintojen tarkempi pohtiminen. Ja sivariinhan eivät mene esim. mielenterveys- ja päihdeongelmaiset, vaan he saavat vapautuksen palveluksesta. Lisäksi sivari kestää aina vuoden, armeijasta kun selviää puolessakin vuodessa, niin en ihan ymmärrä, miksi tämän pidemmän palveluksen itse valitsevat olisivat jotenkin huonompaa sakkia. Vapautuskin on todellisuudessa helppo saada, eli laiskuudesta sivarin käyminen ei ainakaan kerro.

Vähän omalaatuinen erakkotyyppi, polla meinasi levetä armeijassa kun ei omaa rauhaa saanut.

Totaalikieltäytyjä,käyttää runsaasti alkoholia, polttaa tupakkaa eikä mennyt lukioon.

Äitinsä myös juoppo ja lisäksi aikamoinen h-o-r--a-t-s-u. Äidillä myös selvästi psyykkisiä ongelmia.

Pojasta näki jo yläasteella ettei tule kunnon rehtiä suomalaista miestä, vaan oli helvetinmoinen selkäänpuukottaja eikä uskaltanut ottaa vastuuta tekemistään vääryyksistä.

Omituisen näköinen, käyttää outoja vaatteita ja on kaikin puolin luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään vtun koira ja orja kuten intin käyneet.

  Mutta yhteiskunnan tukipalvelut kyllä kelpaavat tälle elätille vai mitä :)  Tuollainen asenne kun on kaverilla niin ei ole vaikea päätellä ettei työtkään maistu kun "miksi mun pitäis muka jotain töitä tehdä kun yhteiskunta elättää muutenkin! En oo mikään vtun orja!! "  Eikö niin.  Ja jos lapsi on saatu aikaiseksi jotenkin pykällettyä niin " Ei se mun asia sitä pentua oo elättää. Mitäs muija sen synnytti.."

Olen 55-vee. En tunne ketään joka ei olisi armeijaa käynyt oman ikäisistäni. Se ei ollut vaihtoehto tosiaankaan.