Millainen on tuntemasi mieshenkilö, joka ei ole käynyt armeijaa?

Jo pienenä sellainen osittain lellitty, pääsi aina helpommalla kuin muut sai aina tuplaherkut kun jaettiin karkkia tai jäätelöä. Sellainen hengailia ei koskaan tarvinnut tehdä mitään ruumiillista työtä. Isoisä molempien sotien veteraani.

Syitä armeijan käymättömyyteen on laidasta laitaan, mutta jos on pakko yleistää, niin ei poikkea.

Heillä on ykköstyypin diabetes. So what?

Vierailija kirjoitti:

Jo pienenä sellainen osittain lellitty, pääsi aina helpommalla kuin muut sai aina tuplaherkut kun jaettiin karkkia tai jäätelöä. Sellainen hengailia ei koskaan tarvinnut tehdä mitään ruumiillista työtä. Isoisä molempien sotien veteraani.

Isoisä järkkäs, että lapsenlapsi saisi elää, niin kuin hän itse olisi halunnut.

Herkkä, vaikka ei sitä näytäkään.

Kokee, että hänen sukupuolielin on pieni, joten häpeää sitä kai. Jotenkin sai itselleen paperit ettei tarvitse käydä armeijaa.

Koitin sanoa, että hyvänkokoinen, mutta kun toinen on päättänyt ettei kelpaa, se on niin.

Läski ja laiska narsisti.

Verisuonikirurgi. Ihan hyvin pärjää. Väitöskirja ja kaikki.

Krooninesti sairas, olisi halunnut käydä mutta eivät kelpuuttaneet. Kynäniskoja en katso tarpeelliseksi tuntea niin hyvin.

narukätinen punaposkinen puoluejohtaja

Tervehenkinen urheilullinen nuorimies, jolla on hyvä koulutus, vaimo ja kokopäivä työ. On siis armeijan käyneen tuttuni lähes täydellinen vastakohta.

Tunnen kaksi:

Toinen on itsekeskeinen joka ei kykene kompromisseihin, ”ahdistui” pomottelusta ja jonossa olemisesta.

Toisella fyysinen sairaus esti armeijan suorittamisen, häntä harmittaa edelleen ettei voinut sitä edes yrittää. Ei poikkea armeijan käyneistä ihmisistä.

No ei... Tosin monelle intti antaa kasvun paikan ja saa tapaamaan varsin erilaisia ihmisiä, mutta variaatio lienee kummassakin ryhmässä suurempaa ryhmien sisällä kuin niiden kesken.

Tunnen useammankin, ja jokaisella on eri syynsä.

Yksi on ronski käytännön urheilumies, jolle diabetes estävänä tekijänä oli tiukka paikka.

Toinen taas haaveili sivaritehtävistä tärkeämmäksi kokemallaan yhteiskunnallisella alalla ja moraalisesti oli enemmän supliikki joukon sovittelija kuin taistelija, urheilukunnosta huolimatta, ja kun veteraani-isoisäkään ei painostanut ja pojan siskokin meni inttiin, päätyi hän sivariin tekemään lopulta jotain itselleen aivan uutta ja haastavaa - ei tosin sinne, minne luuli alkuun menevänsä.

Kolmas oli älykäs, ajatteleva ja maailmantuskaa potenut nuori, joka halusi olla hyödyksi ennemmin vanhainkodilla kuin käyttää verorahoja aseen kanssa. Häntä asia myöhemmin harmitti, kun uralla olisi ollut tehtäviä rauhanturvajoukoissa. Niitä asioita ei nuorena tiennyt ottaa huomioon.

Neljäs oli äärioikeistohenkinen, maanpuolustusintoinen tatuoitu raudan nostaja. Hän totesi alkuviikkoina alokkaana, että ei lainkaan kestä ottaa käskyjä vaan vetää vielä jotakuta turpaan. Meni tohtorin juttusille ja sai C:n paperit.

Viides hajotti itsensä mopokolarissa. Rauta kropassa ei näy, mutta kokoon niitattu kroppa ei hänen tapauksessaan kestäisi.

Nämä tarinat toki pohjaavat heidän tai viimeinen hänen äitinsä kertomiin syihin.

Jaa mieheni vai? Kyllä hän eroaa paljonkin muista, on ihan ainutlaatuinen. Puolustustahtoa häneltä ei puutu, mutta kykyä elää enemmistön tahdissa kyllä. Ensimmäinen mieheni oli käynyt armeijan, mutta petti silti.

Sairastaa epilepsiaa.

Yhtään tervettä miestä en tunne joka inttiä pakoilis.

Eikä intissä niitä luusereita tarvitakkaan, parempi niitten on riippua vaan äidin helmoissa.

Varusmiespalveluksen voi käydä niin helposti, vähän kuin ajelehtimalla. Siviilipalvelus tai totaalikieltäytyminen vaatii sen sijaan asennetta ja tahdonvoimaa.

Ei poikkea mitenkään. Nelilapsisen maanviljelijäperheen vanhin lapsi. Akateeminen koulutus, hyvä työpaikka aika miehisellä alalla. Toista kertaa naimisissa. Hyvä isä, hyvin perhekeskeinen tyyppi. Yksi hieman erityinen piirre hänessä on: ei käytä lainkaan alkoholia. Muuten ihan perusukko.ä ja mukava tyyppi.

Kaksi lähintä esimerkiksi:

Veljeni suoritti siviilipalveluksen hoitoalalla ja kouluttautui sen jälkeen erityisopettajaksi. Hän on kunnollinen, fiksu ja empaattinen. Vakityössä, onnellisesti naimissa ja hyvä isä lapsilleen.

Lapseni isä kävi armeijan. Hän on juoppo, itsekäs ja kykenemätön vanhemmaksi. Työtön, jolla ei ole pienintäkään mielenkiintoa osallistua lapsensa elämään.

On noissa aika iso ero. Yleistyksiä ei toki voi tehdä, koska sekä armeijan käyneisiin että siviilimiehiin mahtuu monenlaista kengänkuluttajaa.

Ainakin kolme olen tuntenut ja asia on esille tultuaan jätetty vain pois puheenaiheistamme. Kaikkien heidän kanssaan olen ollut kaveri.

Yksi heistä  on tosin jo kuollut(auto-onnettomuudessa) ,toisen kanssa välit menivät lopulta  poikki, mutta  aivan muista syistä ja kolmas asuu yhä samalla paikkakunnalla, mutta näen häntä harvemmin. (Juttelemme kyllä kuulumiset  kun joskus sattumalta jossain tapaamme.)

En minä heissä miehinä mitään sen kummempaa 'erilaisuutta' ole havainnut niihin kavereihin verrattuna, jotka ovat armeijan käyneet, eli sen täällä vielä pakollisen asepalveluksen suorittaneet.  

Tosin emme me puhu mitään inttijuttuja heidänkään kanssaan  (oikeastaan koskaan) kun heitä tapaan.

Jonain, alusta loppuun  tavallisena ns. 'rivimiehenä' asevelvollisuutensa suorittaneen miehen mielestä intti on yleensä aika tylsä puheenaihe.

Tai ehkä niistä kokemuksista toisten nuorten miesten kanssa jossain kapakassa ollessa vuosi pari intin suorittamisen jälkeen jotain vielä  jutellaan muutamassa kaljassa, mutta sen jälkeen se  inttijuttuilun into yleensä melkein kaikilla alkaa laantua.

Poikkeuksiakin siitä  tosin on.

Tunsin kerran erään armeijassa joskus aikanaan alikessuna muita komentelemaan päässeen  veikon, joka jaksoi vielä yli nelikymppisenäkin jauhaa niitä ilmeisen rakkaiksi käyneitä armeijamuistojaan aivan pääsemättömiin asti kapakassa.

Nykyisin hän on ollut jo pitkään syrjäytyneenä ja yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti aivan  'marginaalissa' ja jo melkoisen alkkistuneenakin ja muistelee nyt kai mielellään vielä niitä aikoja kun hän oli vielä ns. 'jotain'. 

Harva niitä  hänen 'inttihehkutuksiaan' tosin  jaksaa kuitenkaan (...enää sen ensimmäisen puolen tunnin jälkeen )istua hänen seurassaan siinä samassa pöydässä kuuntelemassa ...

Omien polkujensa tallaaja, jolle kaikenlainen ryhmätoiminta on lähes mahdotonta. Ei suostu kenenkään hyppyytettäväksi vain sillä perusteella, että joku on muka "arvoltaan korkeampi". Älykäs ja omalla alallaan menestynyt yksilösuorittaja, joka kantaa kyllä oman vastuunsa asiassa kuin asiassa. Välillä kieltämättä hieman hankala, jos asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla, mutta kykenee kyllä kompromisseihinkin, jos ne osataan perustella hänelle fiksusti.

Itse hän selitti asian niin, että armeija sopii koirille (tottelevaisuuskoulu) ja hän itse on kuin kissa (ei tottele eikä kunnioita ketään eikä mitään), joten parempi olla menemättä koiralauman sekaan.

Eipä tosin sekään,että on palvellut ns. sivarina, takaa miehen myöhempää ns. 'kaikin puolin kunnollista luonnetta ja pitkälle elämässään pääsemistä'.

Sehän  on näet asia joka ei riipu sivarin, eikä intin käymisestä , vaan miehen luonteesta ja hänen omista kyvyistään