Itsemurha-ajatukset jyllää koko ajan taustalla

nosto

Minulla noita ajatuksia on jaksottain masennuksen pahentuessa. Olen psykiatrian poliklinikan avulla löytänyt lopulta niihin auttavan lääkkeen jota käytän noiden kausien aikana. Suosittelen ottamaan yhteyttä lääkäriin tämän asian kanssa. Toivotan voimia!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pitkäaikaissairaus eli tilanteeni ei tule missään vaiheessa paranemaan. Koko ajan mitä tahansa tehdessäni, hauskoille jutuille nauraussakin menee taustalla nauha "en tahdo tätä, en halua olla olemassa enää, pääsisi jo pois, haluan todella lopettaa" jne vastaavia asioita. En tiedä mitä tälle voisi tehdä.

Kannattaa mennä ihan laitoshoitoon. Tuon asian kanssa ei ole leikkimistä ja kyllä se iloksi muuttuu. Minun mies hoitaa ja tutkii vakavasti masentuneita itsetuhoisia ihmisiä ja samalla yrittää ymmärtää ihmisen aivojen toimintaa jne jne.. En tiedä mikä se titteli on tohon aivojuttuun... Minun mies kertoi, että hänellä on ollut potilaana nainen, joka oli jo siinä pisteessä ettei erottanut mikä on oikein ja mikä on väärin ja kaiken päälle täysin itsetuhoinen ihminen.

Tämä nainen oli silloin aikoinaan talvella lähtenyt mökilleen 250km päähän bussilla tekemään lopun itsestään. Hän oli kävellyt sinne mökille bussilta noin 3km hangessa köyden kanssa. Kun hän oli päässyt sinne ja viritellyt asiat, niin hänelle oli tullut yhtäkkiä mieleen ettei voi tehdä sitä tekoa.. Se syy oli, kun hänen mieleen oli tullut, että hänellä makaroonilaattikoa yksi annos vielä jääkaapissa ja ei halunnut tuhlata sitä pois heitettäväksi, koska hän oli itse tehnyt sen ja ostanut ne raaka-aineet omilla rahoilla.

Hän palasi sieltä kotiin ja söi seuraavana päivänä sen annoksensa. Sinä päivänä oli joku hänen sukulainen käynyt kylässä ja vienyt hänet pitkäaikaiseen hoitoon jossa mieheni jutteli ja antoi oikean hoidon hänelle. Tänä päivänä se kyseinen nainen on naimisissa ja työelämässä ja elää normaalia elämää.

Minun mies sanoi, että ainoa huoli sillä naisella oli se makaroonilaatikon jämä jääkaapissa josta hän ei voinut luopua. Se oli tehnyt sen ihmisen miehelleni mielenkiintoiseksi, että miten ne aivot ja ajatukset tosiaan toimii meillä kaikilla.

TOivottavasti saat apua ja pääset pois niistä ajatuksista.

Kyllä ihmisen pitää saada tehdä niin kuin haluaa.

Aivokemiallinen tila. Lähtee pois esim. juomalla, naimalla ja syömällä. Lisäksi suosittelisin kannabista, jos edellä mainitut ei innosta. Kannattaa kokeilla eri asioita, ennen kuin alkaa selittään, että haluaa luovuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pitkäaikaissairaus eli tilanteeni ei tule missään vaiheessa paranemaan. Koko ajan mitä tahansa tehdessäni, hauskoille jutuille nauraussakin menee taustalla nauha "en tahdo tätä, en halua olla olemassa enää, pääsisi jo pois, haluan todella lopettaa" jne vastaavia asioita. En tiedä mitä tälle voisi tehdä.

Kannattaa mennä ihan laitoshoitoon. Tuon asian kanssa ei ole leikkimistä ja kyllä se iloksi muuttuu. Minun mies hoitaa ja tutkii vakavasti masentuneita itsetuhoisia ihmisiä ja samalla yrittää ymmärtää ihmisen aivojen toimintaa jne jne.. En tiedä mikä se titteli on tohon aivojuttuun... Minun mies kertoi, että hänellä on ollut potilaana nainen, joka oli jo siinä pisteessä ettei erottanut mikä on oikein ja mikä on väärin ja kaiken päälle täysin itsetuhoinen ihminen.

Tämä nainen oli silloin aikoinaan talvella lähtenyt mökilleen 250km päähän bussilla tekemään lopun itsestään. Hän oli kävellyt sinne mökille bussilta noin 3km hangessa köyden kanssa. Kun hän oli päässyt sinne ja viritellyt asiat, niin hänelle oli tullut yhtäkkiä mieleen ettei voi tehdä sitä tekoa.. Se syy oli, kun hänen mieleen oli tullut, että hänellä makaroonilaattikoa yksi annos vielä jääkaapissa ja ei halunnut tuhlata sitä pois heitettäväksi, koska hän oli itse tehnyt sen ja ostanut ne raaka-aineet omilla rahoilla.

Hän palasi sieltä kotiin ja söi seuraavana päivänä sen annoksensa. Sinä päivänä oli joku hänen sukulainen käynyt kylässä ja vienyt hänet pitkäaikaiseen hoitoon jossa mieheni jutteli ja antoi oikean hoidon hänelle. Tänä päivänä se kyseinen nainen on naimisissa ja työelämässä ja elää normaalia elämää.

Minun mies sanoi, että ainoa huoli sillä naisella oli se makaroonilaatikon jämä jääkaapissa josta hän ei voinut luopua. Se oli tehnyt sen ihmisen miehelleni mielenkiintoiseksi, että miten ne aivot ja ajatukset tosiaan toimii meillä kaikilla.

TOivottavasti saat apua ja pääset pois niistä ajatuksista.

Höpöhöpö. Sinun ”miehesi” on debiili ja kristus-syndroomainen.

Vierailija kirjoitti:

Aivokemiallinen tila. Lähtee pois esim. juomalla, naimalla ja syömällä. Lisäksi suosittelisin kannabista, jos edellä mainitut ei innosta. Kannattaa kokeilla eri asioita, ennen kuin alkaa selittään, että haluaa luovuttaa. 

Huh taas. "ennen kuin alkaa selittään että haluaa luovuttaa"? Luitko saman aloituksen kuin minä?

Edelleen: voimia ap:lle. T. jo kertaalleen vastannut.

Ystäväni pääsi eroon noista ajatuksista kun sanoi, mene sielunvihollinen pois Jeesuksen nimeen. Ei ole pilkkaamista tämä, vaan totta. Tsemppiä ap: lle.

Mullakin on välillä noita kausia. Yleensä ne kestää n. 15 min ja sitten menee ohi. Luulen, että kaikilla ihmisillä on varmasti näin edes joskus? Ehkä siinä vaiheessa huolestuisin, jos jo oikeasti hankkisin kaikki välineet ja muut tilpehöörit. Itseasiassa tiedän jo miten vanhana päätän päiväni etten joudu vanhainkotiin. Se saa minut iloiseksi. No mä olenkin lievä pessimisti mustalla huumorilla maustettu :) mutta mä ajattelen ainakin, että niin kauan kun elämässä on edes jotain hyvää ja odotettavaa, rakastettavaa, huolehdittava niin on joku syy elää. Se makaronilaatikko oli hyvä! Vitsi mä uskon ton jutun ihan täysin. Luulen jopa, että se on just näin. En mäkään päättäis päivääni ennen kuin se viimeinenki suklaapala kaapista ois syöty :")