Luin juuri vanhaa perheraamattua ja kauhean moni isoukkini sisaruksista ja veljistä oli kuollut alle 6v

Äitini äiti kuoli v. 1950 kotisynnytykseen, kaksoset jäivät ihmeen kaupalla henkiin. Sitä ennen äitini isoveli oli 3-vuotiaana kaatanut saunassa tulikuuman pyykkiveden päälleen ja kuollut siihen.



Lapsia syntyi ja kuoli. Kukas niistä ennen olisi lukua ehtinyt pitää.

Isoäitini isoäiti sai yhteensä 5 lasta, joista yksi kuoli johonkin sairauteen. Vanhoja kirjeitä on säilynyt tuolta ajalta, ja yhdessä osanottokirjeessä todettiin, että " kun näkee kuolinkamppailun merkit pienen rakkaan kasvoilla tuntuu kun sydän jähmettyy sisintä myöten" .



Älkää siis väittäkö ettei lasten kuolemia surtu ennen vanhaan.

Nykyäänkin afrikassa pientälasta kutsutaan sanalla mikä tarkoittaa hiekkaa, niin kauan kunnes osaa kävellä ja syödä kunnon ruokaa. Eli lapseksi kutsutaan vasta taaperoa. Näin koska pienten kuolleisuus on niin suuri ja koskaan ei voi tietää saako lapsen pitää vai korjaako viikatemies ennen aikojaan.

Vierailija:

5 oli kuollut siellä luki punatautiin ja nostatukseen ,silloin tuo kuoleminen oli varmaan normaalinpaa siis lasten