Miksi jotkut kuvittelee kaikkien tavoitteeksi avioliiton omistuskodissa

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat joidenkin kuvitelmat vaikuttaa omaan elämääsi, ap? Niin, jotkut kuvittelee, toiset ei. Ja elämä jatkuu.

EN annakaan, hyvänen aika.

Mutta tällä keskustelupalstalla huomaa sellaisia pätijöitä turhan usein. Kuvitellaan että kaikki haluavat samoja asioita kuin he. Oli se mikä tahansa asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luo turvallisuuden tunnetta elää homogeenisessa maailmassa, jossa kaikki toimivat samoin kuin itse haluaa.

Toisaalta moni vanhemmiten huomaa, että omistusasuminen on halvempaa kuin vuokralla asuminen ja avioliitto on aika hyvä lainopillinen sopimus. Esimerkiksi jos puoliso sattuu kuolemaan.

Eli ajattelet kaikkien haluavan puolison ja omistusasunnon. Missähän iässä tämän halun tulisi vanhemmiten sitten herätä?

Olen 47, vielä ei oo tapahtunut.

Ohis. Ei hän väittänyt, että kaikki huomaa, vaan että moni huomaa. Ei kukaan sua pakota tekemään mitään ellet tahdo. Jos olet onnellinen nykyisessä tilanteessa tai matkalla kohti onnea omalla polullasi, niin ei siinä mitään väärää ole.

Mitä ihmeen onnea kohti, elän tässä ja nyt, ihan tavallista ja onneksi tylsää elämää. Tylsyys on luksusta, sen ymmärtää jos on uinut syvissä vesissä.

Onnen tavoittelu on haihattelua, onni on pienissä hetkissä, ei pysyvä olotila.

Viisaita sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Olin ikisinkku ja ajttelin elää yksin vuokralla ja matkustella. Lapsia ei vaan ikinä halunut, tykkäsin mutta en nähnyt itseäni äitinä. Niin vaan yhden kioski reissun jälkeen tuli elämään yksi mies joka sai minut avioliittoon, saatiin yksi ja sitten toinen lapsi. Tuli hankittua yhden omakotitalon ja kaksi autoa, vielä kaiken kukkuraksi hankittiin koira. Nyt avioliitto vuosia 27 ja en kadu yhtään. En todellakaan unelmoinut tämmöisestä elämästä, mutta on se vaan ollut ihanaa. Tänään tuli taas ihana viesti mieheltäni ja sydän löi taas sen ylimääräisen lyönnin. On se kumma mitä rakkaus teettää...

Hienoa kuulla, ettet kadu valitsemiasi asioita ja että nautit elämästäsi. Kirjoituksestasi saa kuitenkin vähän sellaisen kuvan, että kyllä se "perinteinen" elämä vaan voittaa, kun tulee oikea mies kohdalle ja saa pään käännettyä. Aivan kuin kukaan ei voisi aidosti valita vaikka juuri sitä vuokralla-asumista ja matkustelua sinkkuna riippumatta siitä, millainen mies tulee kohdalle. Ehkä tämän vuoksi moni suhtautuu aika nuivasti ns. taviselämän valinneisiin, koska heillä on toisinaan varsin alentuva suhtautuminen eri tavalla eläviin ja kuvittelevat, että he kyllä tietävät, mitä latuja pitkin kaikkien elämä tulee menemään.