Mies sulkeutuu kun minulla on paha olla eikä ”kuule” minua

:D

Sulla taitaa olla itsetunto vähän heikossa jamassa ja kaipaat huomiota mieheltäs jos pienikin asia kirpasee ja miehesi on väsynyt huomioon hakuusi.

Tuo on aika yleistä. Mies ei osaa käsitellä naisen pahaa oloa eikä tajua että nainen kaipaa tukea ja lohdutusta vaan kertoo kuivasti kuinka asia on hänen mielestään.

Kerro sille millä tavoin mielestäsi sua pitäis sillä hetkellä auttaa.

Riippuu kuinka isoista asioista on kyse. Sitä et avannut ollenkaan.

Ap, eikö miehellä saisi olla omaa mielipidettä?

Hoh hoijaa, nainen haluaa miehen, mutta miehen pitäisi olla hänen puuttuva äitinsä... Ei ihme, että nössökät sikiää.

No miehenä voin sanoa et toi on normaalia.

Aina ei jaksa kysymykseen vastata romaanilla

Sun mieshän on hyvinkin kannustava. Pitäiskö sen sanoa, että joo, olet huono ja epäonnistut kaikessa.

Huomionhakuisuus on saakelin rasittava piirre naisessa. LOPETA SE!

Miehesi pitäisi oppia sanomaan, että aha, susta tuntuu että olet huono ja epäonnistunut.

Mitä tuumaat, kumman meistä pitäisi muuttua, sinun vai minun, että olosi paranee.

Taitaa ap olla vaimoni?

Kuulostaa ainakin ihan meidän keskusteluilta. Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että vaimon jatkuvat pahaan oloon liittyvät kommentit ovat kärsineet hirveän inflaation. En osaa sanoa yhtään mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika yleistä. Mies ei osaa käsitellä naisen pahaa oloa eikä tajua että nainen kaipaa tukea ja lohdutusta vaan kertoo kuivasti kuinka asia on hänen mielestään.

Kerro sille millä tavoin mielestäsi sua pitäis sillä hetkellä auttaa.

Tuttua. Usein kuulee myös "en osaa ratkaista tuota asiaa / auttaa asiassa" vaikka loputtomasti sanoisit että et hae vastauksia häneltä ongelmiin, vaan pelkkää olkapäätä. Minä olen ratkaissut asian sillä että en jaa suruja miehen kanssa enää ollenkaan. On myös kiusaantuneen näköinen jos itken. Enkä edes itke pienestä. Mikä miehiä vaivaa?

Aloittaja kuullostaa tosi rasittavalta minäminuntunteeniminä ruikutajalta. Voisi ymmärtää kohteliaan miehensä vihjeen ja naukua vähemmän. 

Tuttua ainakin meillä. Miehenä nimenomaan koetan keksiä ratkaisun tai neuvon, jos puolisoni kertoo ongelmasta tai pahasta olosta. Vuosikausien jälkeenkään en ole oppinut, että silloin pitää lohduttaa, kuunnella ja olla tarjoamatta neuvoja. Miehet eivät yleensä halua 'vatvoa' asioita moneen kertaan vaan sitä haluaa mieluummin toimia tai sitten antaa asian olla, jos ei sille mitään voi tehdä. Kehittymisen paikkahan tuo olisi, oppia vain kuuntelemaan ja tukemaan tekemättä mitään konkreettista. Enkä ainakaan minä syytä puolisoa huomionhakuisuudesta, vaan on hienoa, että toinen kertoo tuntemuksistaan ja asioistaan, myös niistä ikävämmistä.

Ainoa asia mitä mieheltä usein toivoo surun hetkellä, on että ottaisi kainaloon. Mutta ei, hän ei ymmärrä. Eipä niitä miehiä taida löytyä kuin elokuvista. Naisten tekemistä, uskoisin.

Mitäpä jos sanot sille miehelle et "Hei mulla on aika huono olla ja tuntuu ettet välitä kun et oikeen noteeraa. En odota että ratkaiset ongelmaa mutta tarvitsisin tukeas kun oon heikoilla ja sillon haluaisin vaan halauksen ja olla lähellä koska kainalossas on kaikki paremmin".

Sit jos ei vieläkään tajua ottaa sinusta kiinni niin otat miehen käden ympärilles ja sanot et "haleja ja huomioo vähän aikaa mulle, pidä musta kiinni ja oo hiljaa!"