Lue keskustelun säännöt.
Seiska: Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut
04.02.2019 |
Kommentit (1756)
Sen ekan jutun normaalisti pyykkäilleestä ja yhtäkkiä hoipertelemaan alkaneesta nukkumaan ohjatusta Matista kertoi Merilä, joka luulee tietävänsä sina kaiken vaikkei ole ollut edes paikalla.
Eiköhän vaimon versio ole oikeampi.
Kun tuon korppikotka toimittajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta mikäs juttu tämä nyt on? Alkuperäinen tarinahan meni niin, että Matti oli hyväntuulisena sunnuntaina pyykkäillyt ja häärinyt kotona, kunnes oli horjahdellut ja sopertanut ja silloin hänet ohjattiin nukkumaan? Kuka sen tarinan kertoi, jos tämän nyt kertoo vaimo?
Joka tapauksessa jos diabetesta sairastava ihminen oksentelee toista päivää ja on niin voipunut, ettei jaksa suihkuun nousta, minä veisin vaikka kahleissa lääkäriin.
ööh..jos äijä on vähän väliä krapulassa ja yrjöilee..niin ei sitä kokoajan voi lääkäriin viedä???
Kyllä viedään, jos sairastaa diabetesta. Silloin ei olla normaaleja äijiä vähän krapulassa, vaan diabetespotilaita, joiden sokeriarvot voivat heilahtaa hengenvaarallisesti vähän krapulassa yrjöilystä.
Kuten saimme havaita.
Vierailija kirjoitti:
"Matti perkele minkä teit". Nämä sanat lausui nyt jo edesmennyt ukkini vuonna 1984, kun Nykänen voitti olympiakultaa Sarajevossa. Olin silloin pikku tyttö, mutta käsitin, että nyt on tapahtunut jotain iloista ja hienoa. Mummi keitti kahvit ja siinä sitten oltiin kahvipöydässä kaikki paikalla olevat sukulaiset "mitalikahveilla".
Calgaryn aikaan ymmärsin asioista jo enemmän, ja sydän kurkussa jännittäen seurasin jokaisen mäkisan aikaerosta huolimatta. Muistan kuin eilisen, kuinka Matti oli aivan omaa luokkaansa, ja voitti kolme olympiakultaa Kanadassa. Pojat ei vielä tässä kohtaa kiinnostaneet, mutta Matti kyllä kiinnosti. Koulussa muiden tyttöjen kanssa vaihdettiin leike- ja tarrakuvia Matti Nykäsestä.
Ja tietysti Matin naisystävät oli mielestäni ihania prinsessoja. Jos olisin silloin ollut vanhempi, olisin ehkä tuntenut pientä mustasukkaisuutta heitä kohtaan.
Kun sitten kasvoin, niin yhä vaan oli Nykänen elämässä mukana kaikkien otsikoiden myötä. En tietenkään hyväksynyt Nykäsen toista puolta kaikkine pahoinpitelyineen sun muineen, mutta ymmärsin samalla sen, että kyllä Nykästä myös kohdeltiin kaltoin ja riistettiin monin tavoin. Toivoin aina niin, että Nykänen vihdoin löytäisi naisen, jonka rinnalla on hyvä olla, ja saa elää seesteisesti. Ilmeisesti näin olikin Piansa kanssa.
Ymmärrän kyllä nuorempia naisia, joilla ei ole minkäänlaista kokemuspintaa Nykäsen huimaan urheilu-uraan. Heidän silmissään ja elämässään Nykänen on aina ollut jonkun sortin "pelle", joka on esillä vain negatiivisissa asioissa. Ei heiltä voi odottaakkaan suurta sympatiaa Nykäselle. Mielestäni me aikalaiset, Matin menestyksen elämänsä aikana itse kokeneet, olemme eri asemassa tässä. Meille Matti Nykänen merkitsee suuria tunteita, ylpeyttä ja suomalaista sisua. Todistusta siitä, että hermo ei petä, vaikka kansakunnan paine on niskassa.
Niinpä meidän pitää myös ymmärtää nuorempaa sukupolvea, jonka mukaan hypetys Matti Nykäsen kohdalla olisi mennyt laukalle. Heillä ei ole tätä kokemusta. Heidän on vaikea ymmärtää, millaista oli 80-luvulla.
TV:stä tuli paljon vähemmän urheilua, ja mäkihyppyä seurasi koko kansa silloin. Ainakin kun Matti hyppäsi olympia- tai MM-mitaleista. Se oli liima, joka sitoi meidät yhteen. Heitäkin, joita urheilu ei niinkään kiinnostanut.
Surutyö Matti Nykäsen poismenon kohdalla jatkuu, ja saa hyvällä syyllä jatkuakin. Meille aikalaisille hän oli aina se meidän Matti.
Kauniisti kirjoitit värikkään elämän eläneestä Nykäsestä. Itse olen syntynyt v.1994, joten omat kokemukseni Nykäsestä julkisuuden kautta on erilaiset. Minulle hän on ollut esillä lähinnä negatiivisten asioiden vuoksi. Siksi en voi samaistua teihin "aikalaisiin", mutta koitan ymmärtää. Kunnioituksesta vainajaa kohtaan en nosta nyt esiin niitä negatiivisiä asioita.
Urheilutekojensa vuoksi Nykänen tulisi kyllä palkita ehdottomasti jollain tapaa nyt jälkikäteen. Urheilijana hän oli ehdottomasti loistava jopa kaikkien skeptikkojenkin mielestä. Ja kieltämättä minulle on ollut yllätys, että kuinka hänen kuolemansa on noteerattu niin laajalti ympäri maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.
Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?
Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.
Shokissa ei pysty ajattelemaan järkevästi. Uskoisin.
Tää nainenhan toimi ihan jopa järkevästi: ei jäänyt suhraamaan yksin tilanteessa vaan käytti kaiken avun ja silmäpari tuossa tilanteessa todistajana on myös hyvä apu syytöksiä vastaan joita voisi tulla. En pysty edes kuvittelemaan mitä se aiheuttaisi jos suhraisi miehen kuoleman kanssa siten että aikuinen poika nukkuisi vaan yläkerrassa, mitä sitten ne puheet olisivatkaan ....? Suojaahan tuo tuo, vaikkei siihen siinä varmaan pyritty edes silloin vaan hädässä elvytystilanne.
Miska ei ole aikuinen eikä täysi-ikäinen, teinipoika on vielä.
Eläkä puhu tuommoisia todistajana -kommentteja ollenkaan, yritätkö turhia huhuja taas ruokkia liikkeelle, ei siinä Piialla ollu tarvetta millekään todistajille eikä ollu tehny mitää väärrä, toisin ku sinä kun koko ajan puhut potaskaa.
Ihan samaa mieltä. Mitä ihmeen vihjailuja on kellään syytä alkaa kommentoimaan, ihankuin Piia olisi tehnyt muka jotain väärää. Voisi vähän koettaa ymmärtää sitä hätää ja paniikkia tuossa tilanteessakin ja olla hienotunteisempi omaisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Sen ekan jutun normaalisti pyykkäilleestä ja yhtäkkiä hoipertelemaan alkaneesta nukkumaan ohjatusta Matista kertoi Merilä, joka luulee tietävänsä sina kaiken vaikkei ole ollut edes paikalla.
Eiköhän vaimon versio ole oikeampi.
Kun tuon korppikotka toimittajan.
Aivan! Nyt kannattaa jo pikkuhiljaa kaikkien jotka on uskoneet "ystävä" ja "luotto"toimittaja puheita alkaa vailemaan silmiään totuudelle. Juottotoimittaja on vain julkisuuden perässä juttuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen ekan jutun normaalisti pyykkäilleestä ja yhtäkkiä hoipertelemaan alkaneesta nukkumaan ohjatusta Matista kertoi Merilä, joka luulee tietävänsä sina kaiken vaikkei ole ollut edes paikalla.
Eiköhän vaimon versio ole oikeampi.
Kun tuon korppikotka toimittajan.
EIKÄ! Siis uskalsiko/kehtasiko sepittää kokonaisen tarinan, mitä Matti muka on tehnyt ilman mitään lähteitä?
Toihan on vakava juttu musta jo, sepitellä ihan ihme satutarinoita, nostaisin omaisena itse tosi helekutin moisen äläkän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäisin vielä
Läheistensä mukana Matti joi harvoin ja silloin kunnolla. Jos he elivät rauhassa asian kanssa, mikä sinä olet siitä mesomaan?ööh..kunnolla..tarkoittaako se sitä vatsaan p..uukotusta ja vaimonhakk.aamista?
Lähipiiri on antanut Matille anteeksi. Suuri yleisö on antanut Matille anteeksi. Sinun anteeksiantoasi ei tarvitse.
Oulun paikallislehdessä oli osuva mielipidekirjoitus jota lainaan:
" Matti Nykäsen kuolema toi taas kerran mieleeni sen, mitä meille lapsena opetettiin.
Kuolleista ei puhuta pahaa. Kuolema aina sovittaa riidat ja erimielisyydet. "
Noin minullekin on opetettu. Kuolleista ei puhuta pahaa. Sen olemme oppineet ja sen muistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.
Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?
Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku 95näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.
Shokissa ei pysty ajattelemaan järkevästi. Uskoisin.
Tää nainenhan toimi ihan jopa järkevästi: ei jäänyt suhraamaan yksin tilanteessa vaan käytti kaiken avun ja silmäpari tuossa tilanteessa todistajana on myös hyvä apu syytöksiä vastaan joita voisi tulla. En pysty edes kuvittelemaan mitä se aiheuttaisi jos suhraisi miehen kuoleman kanssa siten että aikuinen poika nukkuisi vaan yläkerrassa, mitä sitten ne puheet olisivatkaan ....? Suojaahan tuo tuo, vaikkei siihen siinä varmaan pyritty edes silloin vaan hädässä elvytystilanne.
Miska ei ole aikuinen eikä täysi-ikäinen, teinipoika on vielä.
Eläkä puhu tuommoisia todistajana -kommentteja ollenkaan, yritätkö turhia huhuja taas ruokkia liikkeelle, ei siinä Piialla ollu tarvetta millekään todistajille eikä ollu tehny mitää väärrä, toisin ku sinä kun koko ajan puhut potaskaa.
No lukutaidottomuutesi jatkuu. Sinä yrität saada minut puolustautumaan vaikka se olit itse joka hyökkäsit Pian ja pojan kimppuun. Käytät ns kaasuvalotusta. Ei toimi.
Kotona kuolleitten omaiset kuulustellaan yleensä ja siinä ei todistajista ole koskaan ainakaan haittaa. Ymmärrätkö sinä enää yhtään mitä täällä kirjoitetaan? Et koska et halua. Mikä on sinun ongelmasi jos Matti sai pojastakin apuja loppuun saakka? Ei ole sulta pois.
L O P E T T A K A A jankkaajat!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Matti perkele minkä teit". Nämä sanat lausui nyt jo edesmennyt ukkini vuonna 1984, kun Nykänen voitti olympiakultaa Sarajevossa. Olin silloin pikku tyttö, mutta käsitin, että nyt on tapahtunut jotain iloista ja hienoa. Mummi keitti kahvit ja siinä sitten oltiin kahvipöydässä kaikki paikalla olevat sukulaiset "mitalikahveilla".
Calgaryn aikaan ymmärsin asioista jo enemmän, ja sydän kurkussa jännittäen seurasin jokaisen mäkisan aikaerosta huolimatta. Muistan kuin eilisen, kuinka Matti oli aivan omaa luokkaansa, ja voitti kolme olympiakultaa Kanadassa. Pojat ei vielä tässä kohtaa kiinnostaneet, mutta Matti kyllä kiinnosti. Koulussa muiden tyttöjen kanssa vaihdettiin leike- ja tarrakuvia Matti Nykäsestä.
Ja tietysti Matin naisystävät oli mielestäni ihania prinsessoja. Jos olisin silloin ollut vanhempi, olisin ehkä tuntenut pientä mustasukkaisuutta heitä kohtaan.
Kun sitten kasvoin, niin yhä vaan oli Nykänen elämässä mukana kaikkien otsikoiden myötä. En tietenkään hyväksynyt Nykäsen toista puolta kaikkine pahoinpitelyineen sun muineen, mutta ymmärsin samalla sen, että kyllä Nykästä myös kohdeltiin kaltoin ja riistettiin monin tavoin. Toivoin aina niin, että Nykänen vihdoin löytäisi naisen, jonka rinnalla on hyvä olla, ja saa elää seesteisesti. Ilmeisesti näin olikin Piansa kanssa.
Ymmärrän kyllä nuorempia naisia, joilla ei ole minkäänlaista kokemuspintaa Nykäsen huimaan urheilu-uraan. Heidän silmissään ja elämässään Nykänen on aina ollut jonkun sortin "pelle", joka on esillä vain negatiivisissa asioissa. Ei heiltä voi odottaakkaan suurta sympatiaa Nykäselle. Mielestäni me aikalaiset, Matin menestyksen elämänsä aikana itse kokeneet, olemme eri asemassa tässä. Meille Matti Nykänen merkitsee suuria tunteita, ylpeyttä ja suomalaista sisua. Todistusta siitä, että hermo ei petä, vaikka kansakunnan paine on niskassa.
Niinpä meidän pitää myös ymmärtää nuorempaa sukupolvea, jonka mukaan hypetys Matti Nykäsen kohdalla olisi mennyt laukalle. Heillä ei ole tätä kokemusta. Heidän on vaikea ymmärtää, millaista oli 80-luvulla.
TV:stä tuli paljon vähemmän urheilua, ja mäkihyppyä seurasi koko kansa silloin. Ainakin kun Matti hyppäsi olympia- tai MM-mitaleista. Se oli liima, joka sitoi meidät yhteen. Heitäkin, joita urheilu ei niinkään kiinnostanut.
Surutyö Matti Nykäsen poismenon kohdalla jatkuu, ja saa hyvällä syyllä jatkuakin. Meille aikalaisille hän oli aina se meidän Matti.
Kauniisti kirjoitit värikkään elämän eläneestä Nykäsestä. Itse olen syntynyt v.1994, joten omat kokemukseni Nykäsestä julkisuuden kautta on erilaiset. Minulle hän on ollut esillä lähinnä negatiivisten asioiden vuoksi. Siksi en voi samaistua teihin "aikalaisiin", mutta koitan ymmärtää. Kunnioituksesta vainajaa kohtaan en nosta nyt esiin niitä negatiivisiä asioita.
Urheilutekojensa vuoksi Nykänen tulisi kyllä palkita ehdottomasti jollain tapaa nyt jälkikäteen. Urheilijana hän oli ehdottomasti loistava jopa kaikkien skeptikkojenkin mielestä. Ja kieltämättä minulle on ollut yllätys, että kuinka hänen kuolemansa on noteerattu niin laajalti ympäri maailmaa.
Tuo on kyllä totta, että harvoin jos koskaan suomalaiset osavata arvostaa menestyjiään, usein törmää mailmalla tähän kunnioitukseen ja ihailuun jotain kohtaan ja yllättyy, kuinka suosittuja ja suuria sankareita ovatkaan maailmalla. Matin mäkihyppysaavutukset tunnetaan paremmin keski-europpalaisissa pikkukylissäkin kuin Suomessa. Samoin on esim Jari Litmasen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen ekan jutun normaalisti pyykkäilleestä ja yhtäkkiä hoipertelemaan alkaneesta nukkumaan ohjatusta Matista kertoi Merilä, joka luulee tietävänsä sina kaiken vaikkei ole ollut edes paikalla.
Eiköhän vaimon versio ole oikeampi.
Kun tuon korppikotka toimittajan.
Miten toimittaja olisi voinut tietää pyykkäilystä jos ei ollut paikalla tai kuullut sitä joltakin joka paikalla oli?
Pieneltä asioiden kaunistelulta toki tuo versio kuulostaa, mutta minusta se on ihan suotavaa kun henkilö on juuri kuollut.
Susanna Ruotsalainen jo aikoinaan sanoi rehellisesti mikä mies tämä Merilä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen ekan jutun normaalisti pyykkäilleestä ja yhtäkkiä hoipertelemaan alkaneesta nukkumaan ohjatusta Matista kertoi Merilä, joka luulee tietävänsä sina kaiken vaikkei ole ollut edes paikalla.
Eiköhän vaimon versio ole oikeampi.
Kun tuon korppikotka toimittajan.
Itsellekin muodostui alussä Merilän puheista käsitys, että Nykänen olisi kuollut nukkuessaan ja vaimo sen sitten aamulla havainnut, mutta totuushan olikin ihan toisenlainen elvytyksineen kaikkineen. Kuitenkin tuo haaskalintu antoi haastatteluja läheisenä ystävänä kuolemasta ja sitä edeltäneistä päivistä innolla kaikkiin verkkolehtiin ja naamansa komeili jokaisen etusivulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.
Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?
Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.
Shokissa ei pysty ajattelemaan järkevästi. Uskoisin.
Tää nainenhan toimi ihan jopa järkevästi: ei jäänyt suhraamaan yksin tilanteessa vaan käytti kaiken avun ja silmäpari tuossa tilanteessa todistajana on myös hyvä apu syytöksiä vastaan joita voisi tulla. En pysty edes kuvittelemaan mitä se aiheuttaisi jos suhraisi miehen kuoleman kanssa siten että aikuinen poika nukkuisi vaan yläkerrassa, mitä sitten ne puheet olisivatkaan ....? Suojaahan tuo tuo, vaikkei siihen siinä varmaan pyritty edes silloin vaan hädässä elvytystilanne.
Miska ei ole aikuinen eikä täysi-ikäinen, teinipoika on vielä.
Eläkä puhu tuommoisia todistajana -kommentteja ollenkaan, yritätkö turhia huhuja taas ruokkia liikkeelle, ei siinä Piialla ollu tarvetta millekään todistajille eikä ollu tehny mitää väärrä, toisin ku sinä kun koko ajan puhut potaskaa.
Ihan samaa mieltä. Mitä ihmeen vihjailuja on kellään syytä alkaa kommentoimaan, ihankuin Piia olisi tehnyt muka jotain väärää. Voisi vähän koettaa ymmärtää sitä hätää ja paniikkia tuossa tilanteessakin ja olla hienotunteisempi omaisia kohtaan.
Ja kuka se lainasi oikein wikiartikkelin pätkän syylllistääkseen muka heitteillejätöstä näitä omaisia talolta. Niin miettikääs nyt oikeasti oliko sopivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Susanna Ruotsalainen jo aikoinaan sanoi rehellisesti mikä mies tämä Merilä on.
Susanna oli fiksu nainen ja vaikka pikkuisen julkisuustyrkky aikoinaan olikin niin huomasi heti Merilän juonet ja manipuloinnin Mattia kohtaan. Susanna uskalsi sanoa suoraan ja osui oikeaan. Muistattekos muuten, mitkä on Merilän Matista kirjoittamien kirjojen nimet? - Matin ja minun rankka reissu, 2005; Luottotoimittaja, 2016.
Matin ja Kirkan kuolemalla on kyllä yhtäläisyyksiä.
Molemmilla niitä sairauksia alla. Kirkallahan oli ainakin vatsatautia ja sitkeämpää flunssaa ennen kuolemaansa kunnes yhtäkkiä oli yöllä lyyistynyt sänkynsä viereen. Kuolinsyystäkin spekuloitiin vuosia kunnes omaiset ilmoittavat, että sydänkohtukseen kuoli lopulta. Olikohan muistaakseni niin, että hänen tapauksessa lääkärit eivät kovin vakavasti suhtautuneet oireisiin vaikka viime aikoina näki kaikesta, että mies ei ihan kunnossa ole.
Vaikka meneekin Kirkan kuoleman spekulointiin, mutta eräs kaverini sanoi, että se aktiivinen lenkkeilyharrastus lopulta tappoi hänet. Hän saattoi niin äärirajoilla rääkätä itsensä eikä sydän sitä enää lopulta kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääs nyt viitsikö syyllistää sitä rouvaa ja poikaa , ihmetellä pitää millaisessa tilassa tämä Suomi on , on ihan mahdotonta lyömistä koko ajan. Helppoa on huudella sivullisen , kun Pia kuitenkin tunsi hänet parhaiten meistä.
Ja miten niin poikaa olisi pitänyt suojella näkemästä kuollutta läheistään?
Saattahan se olla, että pojalle olisi parempi muisto jäänyt kuolleesta läheisestä jos olisi tämän nähnyt vaikka arkussa lepäämässäs kuin kesken yöunien hereille huudettuna istumassa kylpyhuoneen lattialla kalpeana silmät ja suu auki. Joku 95näitä miettii sitten pitkäänkin, tulevat viimeiset muistot uniinkin. Itse en ehkä olisi lasta huutanut paikalle.
Shokissa ei pysty ajattelemaan järkevästi. Uskoisin.
Tää nainenhan toimi ihan jopa järkevästi: ei jäänyt suhraamaan yksin tilanteessa vaan käytti kaiken avun ja silmäpari tuossa tilanteessa todistajana on myös hyvä apu syytöksiä vastaan joita voisi tulla. En pysty edes kuvittelemaan mitä se aiheuttaisi jos suhraisi miehen kuoleman kanssa siten että aikuinen poika nukkuisi vaan yläkerrassa, mitä sitten ne puheet olisivatkaan ....? Suojaahan tuo tuo, vaikkei siihen siinä varmaan pyritty edes silloin vaan hädässä elvytystilanne.
Miska ei ole aikuinen eikä täysi-ikäinen, teinipoika on vielä.
Eläkä puhu tuommoisia todistajana -kommentteja ollenkaan, yritätkö turhia huhuja taas ruokkia liikkeelle, ei siinä Piialla ollu tarvetta millekään todistajille eikä ollu tehny mitää väärrä, toisin ku sinä kun koko ajan puhut potaskaa.
No lukutaidottomuutesi jatkuu. Sinä yrität saada minut puolustautumaan vaikka se olit itse joka hyökkäsit Pian ja pojan kimppuun. Käytät ns kaasuvalotusta. Ei toimi.
Kotona kuolleitten omaiset kuulustellaan yleensä ja siinä ei todistajista ole koskaan ainakaan haittaa. Ymmärrätkö sinä enää yhtään mitä täällä kirjoitetaan? Et koska et halua. Mikä on sinun ongelmasi jos Matti sai pojastakin apuja loppuun saakka? Ei ole sulta pois.
L O P E T T A K A A jankkaajat!!!
Ei muuten lopeteta jos julkisesti epäillään Pian toimineen väärin omassa kodissaan oman poikansa kanssa tilanteessa johon ei ole muilla kosketuspintaa, vaan syyttelyä heitteillepanovihjauksineen ja lapsen altistamisineen vaikka mille muka. Ne ihmiset yrittivät ELVYTTÄÄ rakkaintaan.
Siitä ei lyödä nyt ketään. Pitää olla jokin roti ja tolkku sentään?
Voisiko tuolle tappelulle perustaa oman ketjun? Inhottavaa lukea tuollaista negatiivista pään aukomista, kun muut yrittää tässä muistella Mattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta mikäs juttu tämä nyt on? Alkuperäinen tarinahan meni niin, että Matti oli hyväntuulisena sunnuntaina pyykkäillyt ja häärinyt kotona, kunnes oli horjahdellut ja sopertanut ja silloin hänet ohjattiin nukkumaan? Kuka sen tarinan kertoi, jos tämän nyt kertoo vaimo?
Joka tapauksessa jos diabetesta sairastava ihminen oksentelee toista päivää ja on niin voipunut, ettei jaksa suihkuun nousta, minä veisin vaikka kahleissa lääkäriin.
Mikäs sinä olet arvostelemaan shokkivaiheen ihmisen käytöstä täällä? Ihmiset reakoivat eri tavoin ja julkisuudenhallintaa ei tavis taida. Asioita on voitu antaa lehdille vaan että pääsee rauhaan. ÄLÄ TUOMITSE!
Enemmän ihmettelen kyllä näiden kahden tarinan erilaisuutta, ensimmäisen ja tämän toisen. Että kumpi on kenenkin keksimää.
Eikä se mikään shokkivaihe ole, että antaa toisen oksennella ja makaa itse sohvalla.
Eiköhän Masa ole ennenkin oksennellut. Ja Piahan ei ole ehtinyt vielä kertomaan onko ehkä sitä lääkäriäkin ehdotellut. Joka tapauksessa uskon, että parhaansa on tehnyt ja jos ehkä onkin tullut virhearvio hoidontarpeesta, niin siitä on turha syytellä. Tahallaan tuskin on jättänyt viemättä sairaalaan.
Muutenkin aika turhanaikaista tässä ruotia kuka on jättänyt heitteille ja kenet, kun ei vielä kuolinsyytäkään tiedetä. (Paitsi toki vauvapalstalla.) Voihan käydä ilmi, että oireet johtuivat tosiaan vaikkapa krapulasta ja kuolema on sitten yllättänyt ihan ilman ennakkovaroitusta. Vai olisiko mielestäsi pitänyt ambulanssi kutsua joka ikinen kerta, kun Matilla oli krapula? Kaikilla meillä kun ei ole sitä kristallipalloa, josta voisi tarkistaa että ai, tämä onkin sitten erilainen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Matti perkele minkä teit". Nämä sanat lausui nyt jo edesmennyt ukkini vuonna 1984, kun Nykänen voitti olympiakultaa Sarajevossa. Olin silloin pikku tyttö, mutta käsitin, että nyt on tapahtunut jotain iloista ja hienoa. Mummi keitti kahvit ja siinä sitten oltiin kahvipöydässä kaikki paikalla olevat sukulaiset "mitalikahveilla".
Calgaryn aikaan ymmärsin asioista jo enemmän, ja sydän kurkussa jännittäen seurasin jokaisen mäkisan aikaerosta huolimatta. Muistan kuin eilisen, kuinka Matti oli aivan omaa luokkaansa, ja voitti kolme olympiakultaa Kanadassa. Pojat ei vielä tässä kohtaa kiinnostaneet, mutta Matti kyllä kiinnosti. Koulussa muiden tyttöjen kanssa vaihdettiin leike- ja tarrakuvia Matti Nykäsestä.
Ja tietysti Matin naisystävät oli mielestäni ihania prinsessoja. Jos olisin silloin ollut vanhempi, olisin ehkä tuntenut pientä mustasukkaisuutta heitä kohtaan.
Kun sitten kasvoin, niin yhä vaan oli Nykänen elämässä mukana kaikkien otsikoiden myötä. En tietenkään hyväksynyt Nykäsen toista puolta kaikkine pahoinpitelyineen sun muineen, mutta ymmärsin samalla sen, että kyllä Nykästä myös kohdeltiin kaltoin ja riistettiin monin tavoin. Toivoin aina niin, että Nykänen vihdoin löytäisi naisen, jonka rinnalla on hyvä olla, ja saa elää seesteisesti. Ilmeisesti näin olikin Piansa kanssa.
Ymmärrän kyllä nuorempia naisia, joilla ei ole minkäänlaista kokemuspintaa Nykäsen huimaan urheilu-uraan. Heidän silmissään ja elämässään Nykänen on aina ollut jonkun sortin "pelle", joka on esillä vain negatiivisissa asioissa. Ei heiltä voi odottaakkaan suurta sympatiaa Nykäselle. Mielestäni me aikalaiset, Matin menestyksen elämänsä aikana itse kokeneet, olemme eri asemassa tässä. Meille Matti Nykänen merkitsee suuria tunteita, ylpeyttä ja suomalaista sisua. Todistusta siitä, että hermo ei petä, vaikka kansakunnan paine on niskassa.
Niinpä meidän pitää myös ymmärtää nuorempaa sukupolvea, jonka mukaan hypetys Matti Nykäsen kohdalla olisi mennyt laukalle. Heillä ei ole tätä kokemusta. Heidän on vaikea ymmärtää, millaista oli 80-luvulla.
TV:stä tuli paljon vähemmän urheilua, ja mäkihyppyä seurasi koko kansa silloin. Ainakin kun Matti hyppäsi olympia- tai MM-mitaleista. Se oli liima, joka sitoi meidät yhteen. Heitäkin, joita urheilu ei niinkään kiinnostanut.
Surutyö Matti Nykäsen poismenon kohdalla jatkuu, ja saa hyvällä syyllä jatkuakin. Meille aikalaisille hän oli aina se meidän Matti.
Kauniisti kirjoitit värikkään elämän eläneestä Nykäsestä. Itse olen syntynyt v.1994, joten omat kokemukseni Nykäsestä julkisuuden kautta on erilaiset. Minulle hän on ollut esillä lähinnä negatiivisten asioiden vuoksi. Siksi en voi samaistua teihin "aikalaisiin", mutta koitan ymmärtää. Kunnioituksesta vainajaa kohtaan en nosta nyt esiin niitä negatiivisiä asioita.
Urheilutekojensa vuoksi Nykänen tulisi kyllä palkita ehdottomasti jollain tapaa nyt jälkikäteen. Urheilijana hän oli ehdottomasti loistava jopa kaikkien skeptikkojenkin mielestä. Ja kieltämättä minulle on ollut yllätys, että kuinka hänen kuolemansa on noteerattu niin laajalti ympäri maailmaa.
Minä olen kaksi vuotta nuorempi kuin Nykänen ja muistan totta kai hänen huiman urheilu-uransa. Helmikuussa 1984 olisi pitänyt lukea yo-kirjoituksiin, mutta Sarajevon olympialaisten katseleminen TV:stä oli paljon mielenkiintoisempaa puuhaa. Suomi sai mitaleita roppakaupalla (se oli silloin...) ja Nykänen oli Hämäläisen Marja-Liisan kanssa se kirkkain tähti. Urheilija-Nykästä onkin syytä muistaa. Mutta sitten on se kolikon toinen puoli, ja se painaa minulle niiin paljon, että Nykänen ei todellakaan ole ansainnut valitollisia hautajaisia. Se olisi kauniin ja arvokkaan tavan pilkkaamista. Patsaan Nykänen on sen sijaan ansainnut, esimerkiksi kotikaupunkiinsa Jyväskylään jonnekin mäkihyppytornien lähettyville. Näköispatsas Matista nuorena hyppysukset olalla tähyilemässä kaukaisuuteen, sellaista muistamista minä kannatan.
Ketju on lukittu.
Mihis sä oikein pyrit noilla epämääräisillä kommenteillasi? Ei tuollaisessa tilanteessa tarvita mitään todistajia tai suojaajia, ihan tosissaan on Piia toiminu ja oikein. Yritätkö herättää jotain epäilyksiä vihjailuillasi? Onpa ilkeämielistä toimintaa leskeä kohtaan.