Lue keskustelun säännöt.
Seiska: Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut
04.02.2019 |
Kommentit (1756)
Kyllähän me Mattia rakastettiin kuin omaa poikaa tai veljeä. Jännitettiin kisoja, juhlittiin voittoja, riemuittiin, iloittiin menestyksestä. Se nosti koko kansakunnan itsetuntoa. Huomattiin, että Matti oli hyvin kasvatettu hyväkäytöksinen ja kohtelias, pikkuisen arka ja ujo. Ymmärrettiin heti ettei hänelle viina sovi, kuten ei useinkaan lahjakkaimmille ja herkimmille, se piristää aistit äärimmilleen ja kiristää hermot, olihan siitä joku tieteellinen tutkimuskin kuinka suomalaisilla on geeni, joka tekee alkoholista rähinäviinaa kerta toisensa jälkeen.
Toivottiin kuitenkin Matille kaikkea hyvää ja joka vaimon kohdalla, että tämä olisi se rauhansatama, että nyt rakkautta riittäisi ja sopuisaa yhteiseloa, että tämä ei olisi vain julkisuuden ja maineen perässä vaan pitäisi huolta tuosta hauraasta pikkulinnusta, joka mäkikotkan kuoren alla värisi. Ei löytynyt aina joustoa, ei luottamusta, ei sovitteluhalua, Matti etsi rauhaa yksinäisyydessä milloin hevostallilta milloin kaveriensa mökeiltä ja veneiltä. Näimme kyllä sen tuskan, huonon omantunnon ja katumuksen silmistä ja kuulimme sanoista, kyllä Matti yritti, yrittihän Matti, mutta harvoin se riitti tai liian vähäksi aikaa.
Ei me Matille naurettu vaikka lööpit ja seiskan otsikot nähtiinkin ja kuultiin tarinat ryyppylomilta, se ei todellakaan ollut hauskaa, harmitti enemmänkin häpeilevän sankarin puolesta. "Luottotoimittajaa" ja mukaystävää inhottiin ja käytiin Matin keikoilla tukemassa miestä, toivotettiin tsemppiä ja hyvää jatkoa ja lähdettiin kotiin hyvillä mielin kun oli saatu yhteiskuva facebookissa jaettavaksi. Ylpeitä oltiin Matista, maailman parhaasta mäkihyppääjästä, elävästä legendasta ja ihmeteltiin kun hänellä oli aina aikaa vaihtaa pari sanaa ja tavata ihailijoitaan.
Nyt on suruaika koko Suomella, yksi lahjakas erityinen ihminen on menetetty, lopullisesti. Olit esikuva monille mäkihypyssä, olit esikuva monelle myös selviytymisessä, kuinka elämässä tulee vaikeitakin aikoja ja vääriä tekoja, kuinka ne kohdataan suoraselkäisesti, otetaan vastuu omista teoista, pyydetään anteeksi, sovitaan, sovitetaan, pyritään kohti parempaa, parempaa oloa, parempaa itseä, parempaan huomiseen, kaikesta huolimatta. Lopulta lentosi katkesi kuitenkin yllättäen, meille jäi vain muistot. Onneksi niitä on paljon. Toivottavasti nyt sait rauhan, Matti, säilyt ikuisesti sydämissämme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaan että ne Matin arkuuden arvet olivat syntyneet ehkä kouluajoilla kun oli se liikanimi Masa-Hiirikin vaikka ei se varmaan paha ollut eikä ainakaan pahimmasta päästä. Toivottavasti ei parka saanut hivuttelua koulussa tyyliin turpiin joka välitunti.
Koulutoverit eivät ole kyllä pihahdelleet kumma kyllä ja Matin tarina on avoin siltä osin vain mäkihyppyä harrastaneet kaverit ovat tainneet olla äänessä.
Eikä kylllä Matn koulun opettajatkaan ole kommentoineet Mattia ?
Olisi jollekin toimittajalle tuommosta hommaa jäljellä.
Ei ollu Matin haukkumanimi Masa-hiiri kouluaikoina vaan sai sen lempinimen mäkihyppyuran alussa ja sillä viitattiin japanilaiseen Masahiro Akimotoon, joka oli entinen mäkien valtias, jonka Matti sitten päihitti useasti.
t. Entinen koulukaveri ja mäkihyppykaveri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mikä mua vaivaa, kun vielä tänäänkin surettaa Nykäsen kuolema? Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Tässä ketjussa on paljon hienoja tarinoita Nykäsestä, ja surun keskellä tulee mielihyvää niitä lukiessa.
Sama täällä. Olen potilaana sairaalassa toimenpiteen jälkeen ja lukenut eri foorumeilta ihmisten muisteluja Matista.
Matti oli koko kansan Matti kirjaimellisesti ja kuolema liian aikaisin tuli järkytyksenä.
Luin muistelun, kun Matti oli armeijassa ja olikin kunnon asevelvollinen. Vain yksi pieni rike oli tullut, mutta kun tietää Matin viimeisen päälle tunnolliseksi persoonaksi, niin armeija sujui hyvin.
Kaikki mäkihypyn kanssa jollain tapaa tekemisissä olleet, muistavat miten Matti treenasi ja treenasi. Viimeisen päälle säntillinen kaikessa ja tavaroiden ja kodin piti olla järjestyksessä. Kaiken alla äärimmäisen herkkä mies. Varauksellinen ja ehkä se puoli kasvoi vaan vanhetessaan, koska oli nähnyt ja tajunnut miten häntä oli käytetty hyväksi.Lukekaa Veitolan kommentti, missä kertoo yökyläilystä Matin ja Pian luona. Mariakin oli vaikuttunut Matista ja näki miten ujo ja varautunut Matti oli pohjimmiltaan ja kiitteli lopussa kun Matti kuitenkin " luotti" häneen. Kuvaukset eivät syntyneet helpolla vaikka ulospäin siltä näytti.
Matti sanoi jälkeenpäin että Veitola oli ylimielinen ja ärsyttävä mutta hyvä kotikasvatus esti heittämästä pihalle. Eikä sitä kaikke sitten ohjelmassa näytettykään, mutta välillä oli Matti mm paennut yksin halkovajaan rauhoittumaan.
Ai että oli hyvä klippi. 😂 Kiitos ihan kauheasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän me Mattia rakastettiin kuin omaa poikaa tai veljeä. Jännitettiin kisoja, juhlittiin voittoja, riemuittiin, iloittiin menestyksestä. Se nosti koko kansakunnan itsetuntoa. Huomattiin, että Matti oli hyvin kasvatettu hyväkäytöksinen ja kohtelias, pikkuisen arka ja ujo. Ymmärrettiin heti ettei hänelle viina sovi, kuten ei useinkaan lahjakkaimmille ja herkimmille, se piristää aistit äärimmilleen ja kiristää hermot, olihan siitä joku tieteellinen tutkimuskin kuinka suomalaisilla on geeni, joka tekee alkoholista rähinäviinaa kerta toisensa jälkeen.
Toivottiin kuitenkin Matille kaikkea hyvää ja joka vaimon kohdalla, että tämä olisi se rauhansatama, että nyt rakkautta riittäisi ja sopuisaa yhteiseloa, että tämä ei olisi vain julkisuuden ja maineen perässä vaan pitäisi huolta tuosta hauraasta pikkulinnusta, joka mäkikotkan kuoren alla värisi. Ei löytynyt aina joustoa, ei luottamusta, ei sovitteluhalua, Matti etsi rauhaa yksinäisyydessä milloin hevostallilta milloin kaveriensa mökeiltä ja veneiltä. Näimme kyllä sen tuskan, huonon omantunnon ja katumuksen silmistä ja kuulimme sanoista, kyllä Matti yritti, yrittihän Matti, mutta harvoin se riitti tai liian vähäksi aikaa.
Ei me Matille naurettu vaikka lööpit ja seiskan otsikot nähtiinkin ja kuultiin tarinat ryyppylomilta, se ei todellakaan ollut hauskaa, harmitti enemmänkin häpeilevän sankarin puolesta. "Luottotoimittajaa" ja mukaystävää inhottiin ja käytiin Matin keikoilla tukemassa miestä, toivotettiin tsemppiä ja hyvää jatkoa ja lähdettiin kotiin hyvillä mielin kun oli saatu yhteiskuva facebookissa jaettavaksi. Ylpeitä oltiin Matista, maailman parhaasta mäkihyppääjästä, elävästä legendasta ja ihmeteltiin kun hänellä oli aina aikaa vaihtaa pari sanaa ja tavata ihailijoitaan.
Nyt on suruaika koko Suomella, yksi lahjakas erityinen ihminen on menetetty, lopullisesti. Olit esikuva monille mäkihypyssä, olit esikuva monelle myös selviytymisessä, kuinka elämässä tulee vaikeitakin aikoja ja vääriä tekoja, kuinka ne kohdataan suoraselkäisesti, otetaan vastuu omista teoista, pyydetään anteeksi, sovitaan, sovitetaan, pyritään kohti parempaa, parempaa oloa, parempaa itseä, parempaan huomiseen, kaikesta huolimatta. Lopulta lentosi katkesi kuitenkin yllättäen, meille jäi vain muistot. Onneksi niitä on paljon. Toivottavasti nyt sait rauhan, Matti, säilyt ikuisesti sydämissämme!
Matti oli sitä polvea vielä joka oli opetettu antamaan anteeksi ja asenne oli auttavainen. Nyt tämä milleniaalinen aika ja polvi ei pyydä eikä anna anteeksi mitään kenellekään, tuntuu vähän siltä, että naureskellaan vaan "liialle herkkyydelle" ja varsinkin pyytettömälle auttamishalulle, ihan kuin se olisi se vihonviimeinen ominaisuus elämässä.
Tuntuu vähän, että tässä menee nyt Matin mukana taas kokonainen asenteitten aikakausi ja tietynlaisen kotikasvatuksen kulttuuri. Voi olla väärässä ja toivottavasti olisinkin. Mut et nämä ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän me Mattia rakastettiin kuin omaa poikaa tai veljeä. Jännitettiin kisoja, juhlittiin voittoja, riemuittiin, iloittiin menestyksestä. Se nosti koko kansakunnan itsetuntoa. Huomattiin, että Matti oli hyvin kasvatettu hyväkäytöksinen ja kohtelias, pikkuisen arka ja ujo. Ymmärrettiin heti ettei hänelle viina sovi, kuten ei useinkaan lahjakkaimmille ja herkimmille, se piristää aistit äärimmilleen ja kiristää hermot, olihan siitä joku tieteellinen tutkimuskin kuinka suomalaisilla on geeni, joka tekee alkoholista rähinäviinaa kerta toisensa jälkeen.
Toivottiin kuitenkin Matille kaikkea hyvää ja joka vaimon kohdalla, että tämä olisi se rauhansatama, että nyt rakkautta riittäisi ja sopuisaa yhteiseloa, että tämä ei olisi vain julkisuuden ja maineen perässä vaan pitäisi huolta tuosta hauraasta pikkulinnusta, joka mäkikotkan kuoren alla värisi. Ei löytynyt aina joustoa, ei luottamusta, ei sovitteluhalua, Matti etsi rauhaa yksinäisyydessä milloin hevostallilta milloin kaveriensa mökeiltä ja veneiltä. Näimme kyllä sen tuskan, huonon omantunnon ja katumuksen silmistä ja kuulimme sanoista, kyllä Matti yritti, yrittihän Matti, mutta harvoin se riitti tai liian vähäksi aikaa.
Ei me Matille naurettu vaikka lööpit ja seiskan otsikot nähtiinkin ja kuultiin tarinat ryyppylomilta, se ei todellakaan ollut hauskaa, harmitti enemmänkin häpeilevän sankarin puolesta. "Luottotoimittajaa" ja mukaystävää inhottiin ja käytiin Matin keikoilla tukemassa miestä, toivotettiin tsemppiä ja hyvää jatkoa ja lähdettiin kotiin hyvillä mielin kun oli saatu yhteiskuva facebookissa jaettavaksi. Ylpeitä oltiin Matista, maailman parhaasta mäkihyppääjästä, elävästä legendasta ja ihmeteltiin kun hänellä oli aina aikaa vaihtaa pari sanaa ja tavata ihailijoitaan.
Nyt on suruaika koko Suomella, yksi lahjakas erityinen ihminen on menetetty, lopullisesti. Olit esikuva monille mäkihypyssä, olit esikuva monelle myös selviytymisessä, kuinka elämässä tulee vaikeitakin aikoja ja vääriä tekoja, kuinka ne kohdataan suoraselkäisesti, otetaan vastuu omista teoista, pyydetään anteeksi, sovitaan, sovitetaan, pyritään kohti parempaa, parempaa oloa, parempaa itseä, parempaan huomiseen, kaikesta huolimatta. Lopulta lentosi katkesi kuitenkin yllättäen, meille jäi vain muistot. Onneksi niitä on paljon. Toivottavasti nyt sait rauhan, Matti, säilyt ikuisesti sydämissämme!
Äärimmäisen hieno kirjoitus. Liikuttavan hieno. Kiitos kun puit sanoiksi suomen kansan tunnot. Suurin osa on täysin samaa mieltä, sen uskaltaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan että ne Matin arkuuden arvet olivat syntyneet ehkä kouluajoilla kun oli se liikanimi Masa-Hiirikin vaikka ei se varmaan paha ollut eikä ainakaan pahimmasta päästä. Toivottavasti ei parka saanut hivuttelua koulussa tyyliin turpiin joka välitunti.
Koulutoverit eivät ole kyllä pihahdelleet kumma kyllä ja Matin tarina on avoin siltä osin vain mäkihyppyä harrastaneet kaverit ovat tainneet olla äänessä.
Eikä kylllä Matn koulun opettajatkaan ole kommentoineet Mattia ?
Olisi jollekin toimittajalle tuommosta hommaa jäljellä.
Ei ollu Matin haukkumanimi Masa-hiiri kouluaikoina vaan sai sen lempinimen mäkihyppyuran alussa ja sillä viitattiin japanilaiseen Masahiro Akimotoon, joka oli entinen mäkien valtias, jonka Matti sitten päihitti useasti.
t. Entinen koulukaveri ja mäkihyppykaveri
Hyvä että koulutoverikin mukana ketjussa. Huippujuttu! Se Masan olemus sitten vaan poiki tuommoisen ihan kivan nimen. Mutta olikin Hiiri joka murisi ja näytti maailmalle sitten :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhä oli loppuun asti. Mäki ja pastas - maksa ite!
Masa tunnettiin Masana... harva tunti eläessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuun ei uponnut hänen huumorinsa ja vielä savon kielellä.
Pakarinen
Vierailija kirjoitti:
Arvaan että ne Matin arkuuden arvet olivat syntyneet ehkä kouluajoilla kun oli se liikanimi Masa-Hiirikin vaikka ei se varmaan paha ollut eikä ainakaan pahimmasta päästä. Toivottavasti ei parka saanut hivuttelua koulussa tyyliin turpiin joka välitunti.
Koulutoverit eivät ole kyllä pihahdelleet kumma kyllä ja Matin tarina on avoin siltä osin vain mäkihyppyä harrastaneet kaverit ovat tainneet olla äänessä.
Eikä kylllä Matn koulun opettajatkaan ole kommentoineet Mattia ?
Olisi jollekin toimittajalle tuommosta hommaa jäljellä.
Eikös tuo Masa-hiiri tullut siitä, kun silloin oli myös japanilainen mäkihyppääjä Masahiro Akimoto?
https://www.is.fi/makihyppy/art-2000001058952.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhä oli loppuun asti. Mäki ja pastas - maksa ite!
Niin patsaita ollaan pystytetty turhemmillekin tyypeille. Minkälainen patsaan sinä Masan koulutoveri ja lajiharrastaja haluaisit hänelle? Ja minne? Tunsit hänet meistävarmaan parhaiten.
Minusta Jyväskylään se patsas ehdottomasti ja jossa Masa lentää ! Ei kyllä mitään korkeakulttuurista mötikkää - Matti kutsui Mona-Lisaakin Muna -Liisaksi , sai aina nauraa oli niin mainioita nämä sutkaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan että ne Matin arkuuden arvet olivat syntyneet ehkä kouluajoilla kun oli se liikanimi Masa-Hiirikin vaikka ei se varmaan paha ollut eikä ainakaan pahimmasta päästä. Toivottavasti ei parka saanut hivuttelua koulussa tyyliin turpiin joka välitunti.
Koulutoverit eivät ole kyllä pihahdelleet kumma kyllä ja Matin tarina on avoin siltä osin vain mäkihyppyä harrastaneet kaverit ovat tainneet olla äänessä.
Eikä kylllä Matn koulun opettajatkaan ole kommentoineet Mattia ?
Olisi jollekin toimittajalle tuommosta hommaa jäljellä.
Eikös tuo Masa-hiiri tullut siitä, kun silloin oli myös japanilainen mäkihyppääjä Masahiro Akimoto?
https://www.is.fi/makihyppy/art-2000001058952.html
Lainaan itseäni: Nyt huomasinkin, että joku toinen Matin tuttu oli oikaissut asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Yökylässä ohjelmassa liikutti kaikkein eniten, kuinka hellästi Nykänen huolehti heidän sairaasta koirastaan.
Veitola vaan ihmetteli että, kuinka hitaasti koira käveli, niin ihan selvästi huomasi, että Matti alkoi tosissaan pitää pekingeesin puolta. Ja sitten otti koirarukan nätisti syliinsä ja kantoi kotiin.
Siinä oli kaksi siipirikkoa jotenkin.
Sohvalla vielä paijaili pikkuista loppuohjelman ajan.
Monta kertaa ne ihmiset, jotka ovat itsekin kokeneet kovia, kykenevät samaistumaan eläinten mykkään kärsimykseen.
Hieno luonne oli Matti.
Koira oli varmasti Mattia vastassa.
Nyt saavat taas olla yhdessä. Ilman kipuja ja suruja.
Eka Piahan sanoi että tyttö Eveliina on aivan hulluna Mattiin ja ettei äitiä ole olemassakaan...eläimet ja lapset vaistoavat kuka ottaa huomioon. Aikuiset ne sotkut saavat aikaan keskenään sitten, kun demonit iskevät päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan että ne Matin arkuuden arvet olivat syntyneet ehkä kouluajoilla kun oli se liikanimi Masa-Hiirikin vaikka ei se varmaan paha ollut eikä ainakaan pahimmasta päästä. Toivottavasti ei parka saanut hivuttelua koulussa tyyliin turpiin joka välitunti.
Koulutoverit eivät ole kyllä pihahdelleet kumma kyllä ja Matin tarina on avoin siltä osin vain mäkihyppyä harrastaneet kaverit ovat tainneet olla äänessä.
Eikä kylllä Matn koulun opettajatkaan ole kommentoineet Mattia ?
Olisi jollekin toimittajalle tuommosta hommaa jäljellä.
Ei ollu Matin haukkumanimi Masa-hiiri kouluaikoina vaan sai sen lempinimen mäkihyppyuran alussa ja sillä viitattiin japanilaiseen Masahiro Akimotoon, joka oli entinen mäkien valtias, jonka Matti sitten päihitti useasti.
t. Entinen koulukaveri ja mäkihyppykaveri
Sorry ei ollut tarkoitus syyllistää koulutovereita enemmänkin painottaa sitä että arkuus SAATTAA poikia joillain kouluajoilta. Mukava olisi muutenkin kyllä kuulla siis kouluaikojen Matista, mistä haaveili ja ja miten ne kisat koulussa sujuivat jne. Poikkesiko Matti ominaisuuksiltaan jotenkin muista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan että ne Matin arkuuden arvet olivat syntyneet ehkä kouluajoilla kun oli se liikanimi Masa-Hiirikin vaikka ei se varmaan paha ollut eikä ainakaan pahimmasta päästä. Toivottavasti ei parka saanut hivuttelua koulussa tyyliin turpiin joka välitunti.
Koulutoverit eivät ole kyllä pihahdelleet kumma kyllä ja Matin tarina on avoin siltä osin vain mäkihyppyä harrastaneet kaverit ovat tainneet olla äänessä.
Eikä kylllä Matn koulun opettajatkaan ole kommentoineet Mattia ?
Olisi jollekin toimittajalle tuommosta hommaa jäljellä.
Ei ollu Matin haukkumanimi Masa-hiiri kouluaikoina vaan sai sen lempinimen mäkihyppyuran alussa ja sillä viitattiin japanilaiseen Masahiro Akimotoon, joka oli entinen mäkien valtias, jonka Matti sitten päihitti useasti.
t. Entinen koulukaveri ja mäkihyppykaveri
Sorry ei ollut tarkoitus syyllistää koulutovereita enemmänkin painottaa sitä että arkuus SAATTAA poikia joillain kouluajoilta. Mukava olisi muutenkin kyllä kuulla siis kouluaikojen Matista, mistä haaveili ja ja miten ne kisat koulussa sujuivat jne. Poikkesiko Matti ominaisuuksiltaan jotenkin muista jne.
Paljonkoha oli liikka numero?
Olipa Matti söpö nuorena ! Nopeasti kyllä rupsahti, eikä jämähtänyt tyyli auttanut asiaa.
Niinhän se on, että kansa rakastaa särmikkyyttä ja rikkonaisuutta niin Suomessa kuin muuallakin . Liian silotellut ja tasaiset tyypit eivät ketään kiinnosta. Matissa ja Suomen surussa on paljon yhteyksiä Dianan kuolemaan. Molemmat tulivat läheisiksi massiivisen julkisuuden kautta. Dianalla oli rakastajia, syömishäiriö, masennusta ja epätasapainoisuutta. Ulospäin oli se satujen upea prinsessa. Molemmat osasivat käyttää julkisuutta omaksi hyödykseen. Nykyisissä julkkiksissa ei ole ketään, joka Matin paikan pystyisi täyttämään. Urheilumenestyksen ohella on uskomatonta, että n. 37 vuotta Matti pysyi otsikoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan että ne Matin arkuuden arvet olivat syntyneet ehkä kouluajoilla kun oli se liikanimi Masa-Hiirikin vaikka ei se varmaan paha ollut eikä ainakaan pahimmasta päästä. Toivottavasti ei parka saanut hivuttelua koulussa tyyliin turpiin joka välitunti.
Koulutoverit eivät ole kyllä pihahdelleet kumma kyllä ja Matin tarina on avoin siltä osin vain mäkihyppyä harrastaneet kaverit ovat tainneet olla äänessä.
Eikä kylllä Matn koulun opettajatkaan ole kommentoineet Mattia ?
Olisi jollekin toimittajalle tuommosta hommaa jäljellä.
Ei ollu Matin haukkumanimi Masa-hiiri kouluaikoina vaan sai sen lempinimen mäkihyppyuran alussa ja sillä viitattiin japanilaiseen Masahiro Akimotoon, joka oli entinen mäkien valtias, jonka Matti sitten päihitti useasti.
t. Entinen koulukaveri ja mäkihyppykaveri
Onkohan Matti mennyt esittelemään Masahirolle ittseä että tässä Masa-Hiiri sitten. Hiirien taistelu!
Ketju on lukittu.
Matin ja Presidentin kouluarvosanat riittivät tarpeeksi pitkälle. Kouluväkivalta voi purkautua aikuisenakin luulisin. Esim (vaikka vertailupohja näitten kahden miehen välillä ontuukin tässä ehkä) kuulin että Valjakkala oli voimakkaasti koulukiusattu pikkupoika ja hänen ylpeys polkupyörä oltiin varastettu törkeästi mm.
No myöhemmin sitten Ruotsissa aikuisena oli ne polkupyöräkeissiin juurikin liittyvät ikävät tapahtumat.
No en väitä että syy tuollaiseen mutta siltikin...
Varkaat olivat rehvastelleet vielä pyörävarkaudellaan myöhemmin koulussa. Ja oliko ne peräti hilanneet sen pyörän sitten lipputankoo siten että sen keskiosa oli siis sen tangon ympärillä silleen maassa.