Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö koskaan olisiko kiusattu voinut antaa yhteiskunnalle
03.02.2019 |
oman panoksensa? Se tietysti jäi antamatta. Mitä jos kiusattu olisi tehnyt keksinnön, mikä olisi pelastanut maailmaan. Mitä jos hän olisi pelastanut sukulaisesi hengen leikkauspöydällä tai työntänyt pois auton alta?
Entä, jos hän olisi tehnyt normaalia työtä? Hoitanut lapsesi, mummosi tai jopa sinut?
Tai entä sitten, kun kiusatusta tulee jotain yhteiskunnallisesti merkittävää? Kun hän saavuttaa jotain urallisesti. Hänestä tulee palkintoja kahmiva laulaja, tanssija tai taiteilija? Menestyvä kilpaurheilija? Pyydätkö silloin anteeksi ja kuvittelet pääseväsi suosioon tai osingoille?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat ovat itse rakkaudettomista perheistä yleensä eli tässä mennään jo siihen, että olisiko vanhempien pitänyt tehdä abortti, pysyä lapsettomina tai ampua itsensä. Kiusaajakin voi olla uhri eikä kykene pahaa oloaan kuin kiusaamalla parantamaan, vaikka ei se kärsimystä poista.
En ole kiusaaja, mutta olen miettinyt tuota monesti. Suomessa menee kiusaamisen takia paljon henkistä pääomaa hukkaan. Joku olisi voinut jo nostaa Suomen suosta.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat ovat itse rakkaudettomista perheistä yleensä eli tässä mennään jo siihen, että olisiko vanhempien pitänyt tehdä abortti, pysyä lapsettomina tai ampua itsensä. Kiusaajakin voi olla uhri eikä kykene pahaa oloaan kuin kiusaamalla parantamaan, vaikka ei se kärsimystä poista.
Mä en taas ymmärrä tätä perustelua ollenkaan. Siitä huolimatta sitä kuulee todella paljon. Ihan kuin pahuus oikeuttaisi pahan. Ja miksi kiusatulla ei voi entuudestaan olla paha olla? Tosi paljon on näitä, joilla on perheväkivaltaa kotona, ovat hiljaisia koulussa ja joutuvat sen lisäksi kiusatuksi. Eivät itse kuitenkaan kiusaa.
Eikö kiusaajalla muka ole ollenkaan valtaa itseensä eikä pysty kontrolloimaan omaa käytöstään? Silloin täytyy olla jo muitakin ongelmia kuin huonot kotiolot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat ovat itse rakkaudettomista perheistä yleensä eli tässä mennään jo siihen, että olisiko vanhempien pitänyt tehdä abortti, pysyä lapsettomina tai ampua itsensä. Kiusaajakin voi olla uhri eikä kykene pahaa oloaan kuin kiusaamalla parantamaan, vaikka ei se kärsimystä poista.
Osa kiusaajista tulee vaikeista oloista, mutta kiusaajissa on myös ihan normaaleista (jopa hyvistä) oloista tulevia nuoria, joiden ainoa syy kiusaamiselle on vallankäyttö ja kenties jopa jonkinlainen sadismi. Nämä kiusaajat ovat suosittuja, hyväitsetuntoisia ja koulussa pärjääviä nuoria.
Sitten on myös niitä suht tavallisia nuoria, jotka roikkuvat kiusaajaporukan mukana ja osallistuvat kiusaamiseen ehkä kypsymättömyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusatuksi tuleminen on tietysti aina väärin ja harvoin lapsen omaa syytä. Mutta olisikohan kuitenkin niin, että myös kiusatuilla (niin kuin muillakin ikäviä asioita elämässä kohdanneilla) on myös oma vastuunsa päästä yli kurjista kokemuksista? Sen enempää kuin kiusaaja ei voi perustella käytöstään ikuisuuksia kurjilla kotioloilla, ei voi kiusattukkaan loppu elämäänsä hautautua itsesääliin vain, koska tuli lapsena kiusatuksi.
Itse koin kiusaamista lähes koko peruskoulun ajan, myös rankkaa kiusaamista. Se oli perseestä. Se pilasi ison osan lapsuudesta. Mutta itse minä olen omasta elämästäni vastuussa. Nyt olen vastuullisessa ja näkyvässä johtotehtävässä, naimisissa, tyytyväinen elämääni. Kiusaajiani en pahemmin jaksa ajatella, toivon heille kaikkea hyvää mutta toivottavasti ovat myös aikuisina alkaneet käyttäytyä.
Ovatko kiusaajat vielä nukkumassa?