Miksi traumatisoituneet yritetään terapiassa saada uskomaan siihen, että ihmiset oikeasti olisivat mukavia?

Vierailija kirjoitti:

Traumatisoituneelle ei olla mukavia koska hän on outo. Terveet on mukavia toisille terveille eli suurin osa suurimmalle osalle.

Jos olisit psyykkisesti terve, niin kykenisit sietämään erilaisuutta. Tuo kommenttisi on merkki hyvin rajoittuneesta ajattelutavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Itseäni mietityttää myös se, miksi terapiassa ei oikein kyetä näkemään ihmisten välisiä eroja. Sosiaalisesti taitava, miellyttävän näköinen, kouluttautunut ihminen (esim. terapeutti itse) on yhteiskunnassa paljon paremmassa asemassa ja saa kanssaihmisiltään mukavampaa kohtelua kuin ihminen jonka ongelmat näkyvät päällepäin ja jonka on vähän vaikea pärjätä muiden mukana. Terapiassa lähtökohta on silti se, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet kaikkeen. Ok, toki terapiassa käy myös varmasti niitä supersuorittajia, jotka tarvitsevat vakuuttelua siitä, että he ja heidän tekemisensä ovat ihan ok ja riittäviä. Mutta se jättää hämmennyksen silloin, kun itse kuuluu joukkoon, joka ei voi muuttua pärjääjäksi vain näkökulmaa vaihtamalla.

Terapeutti olettaa, että asiakas saa kaikkialla samanlaista kohtelua kuin hän itsekin saa. Eli hyvää ja asiallista kohtelua.

Minun terapeuttini kävi joskus puolestani viemässä sosiaalitoimistoon jonkin paperin. Oletan että hänellä oli päällään se turkki, jonka näin aina naulakossa. Sanoi minulle jälkeenpäin, että hyvinhän häntä kohdeltiin. Heti oli tultu palvelemaan.

Tämä! Ei oikeasti kyetä samaistumaan toisen erilaisiin kokemuksiin ja siksi epäillään, että toinen on käsittänyt jotain väärin, vaikka tilanteet ovat aivan erilaisia eri ihmisille.