Lue keskustelun säännöt.
Miksi traumatisoituneet yritetään terapiassa saada uskomaan siihen, että ihmiset oikeasti olisivat mukavia?
03.02.2019 |
Eiväthän ihmiset sitä ole. Suurin osa ihmisistä on niin kiinni omissa asioissaan, että on todellisuudessa muita kohtaan pääosin välinpitämättömiä. Miksi traumatisoituneet yritetään saada uskomaan johonkin, mikä ei pidä paikkaansa?
Kommentit (42)
Sekin, että muut ovat toisten asioita kohtaan aivan välinpitämättömiä, on parempi kuin monen traumatisoituneen käsitys siitä, että kaikki maailman ihmiset vihaavat tai inhoavat häntä ja ovat yhdessä keskittäneet voimansa tehdäkseen hänen elämästään he*vettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välinpitämättömyyshän on hyvä asia!
Vierailija kirjoitti:
Sekin, että muut ovat toisten asioita kohtaan aivan välinpitämättömiä, on parempi kuin monen traumatisoituneen käsitys siitä, että kaikki maailman ihmiset vihaavat tai inhoavat häntä ja ovat yhdessä keskittäneet voimansa tehdäkseen hänen elämästään he*vettiä.
Mikseiköhän terapiassa tueta tällaisen realistisen ihmiskäsityksen muodostumista? Turhat odotukset aiheuttavat myös pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sua harmittaa kun haluisit, että kaikkia kiinnostaa sun asiat?
Lue aloitus uudelleen ja kommentoi sitten.
Minä oikein hartaasti toivonkin, että nämä nykysuomen uudet uudisraivaajat suhtautuvat hyvin välinpitämättömästi minuun ja tyttäreeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämättömyyshän on hyvä asia!
Millä tavalla se on hyvä asia, jos puhutaan vaikkapa ympäri maailmaa nälkään kuolevista ihmisistä, joita kukaan ei auta?
Vierailija kirjoitti:
Minä oikein hartaasti toivonkin, että nämä nykysuomen uudet uudisraivaajat suhtautuvat hyvin välinpitämättömästi minuun ja tyttäreeni.
Tuliko kommentti väärään ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan luota ihmisiin 4-vuoden terapian jälkeen, mutta tajuan ettei minulle tuntemattomat automaattisesti vihaa minua. Helpompi olla ja asioida.
Kuvittelen ettei minua ole olemassa niin yksinäisyyskään ei vaivaa.
No en usko että terapiassa semmoistakaan uskotellaan.
Lähinnä kai siellä haetaan suhteellisuudentajun paranemista ja yritetään auttaa ihmistä tarkastelemaan omia toimintatapojaan erilaisissa tilanteissa. Koska se uhrina vellominen ei vie mitään asiaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan luota ihmisiin 4-vuoden terapian jälkeen, mutta tajuan ettei minulle tuntemattomat automaattisesti vihaa minua. Helpompi olla ja asioida.
Kuvittelen ettei minua ole olemassa niin yksinäisyyskään ei vaivaa.
Olen pahoillani, että joudut elämään noin :(
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan luota ihmisiin 4-vuoden terapian jälkeen, mutta tajuan ettei minulle tuntemattomat automaattisesti vihaa minua. Helpompi olla ja asioida.
Kuvittelen ettei minua ole olemassa niin yksinäisyyskään ei vaivaa.
Eikö tuo ole aika surullinen ajatus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämättömyyshän on hyvä asia!
Millä tavalla se on hyvä asia, jos puhutaan vaikkapa ympäri maailmaa nälkään kuolevista ihmisistä, joita kukaan ei auta?
Niin mitä heistä? Joita kukaan ei auta? Sannan 34, 2 lapsen äitikö sitten pitäisi auttaa heitä? Miten?
Ai niin, puhua heistä tietenkin kahvitunnilla, miettiä iltaisin, miten surkeaa semmoinen nälänhät on, ja ottaa aikaa katsoakseen heistä dokumentin Yle-areenasta tai tv:stä?
Ja tehdä vielä pari ketjua keskustelupalstalle aiheesta.
Noin, nyt on nälkään kuolevista ihmisistä välitetty, ja sunlaisillasi on hyvä mieli.
Vai mitä oiken tarkoiti?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla se on hyvä asia, jos puhutaan vaikkapa ympäri maailmaa nälkään kuolevista ihmisistä, joita kukaan ei auta?
Ai ketjun aiheena olikin maailman nälänhätä! Miten minä nyt noin väärin tuon otsikon luin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämättömyyshän on hyvä asia!
Millä tavalla se on hyvä asia, jos puhutaan vaikkapa ympäri maailmaa nälkään kuolevista ihmisistä, joita kukaan ei auta?
Niin mitä heistä? Joita kukaan ei auta? Sannan 34, 2 lapsen äitikö sitten pitäisi auttaa heitä? Miten?
Ai niin, puhua heistä tietenkin kahvitunnilla, miettiä iltaisin, miten surkeaa semmoinen nälänhät on, ja ottaa aikaa katsoakseen heistä dokumentin Yle-areenasta tai tv:stä?
Ja tehdä vielä pari ketjua keskustelupalstalle aiheesta.
Noin, nyt on nälkään kuolevista ihmisistä välitetty, ja sunlaisillasi on hyvä mieli.
Vai mitä oiken tarkoiti?
t.kristallikissa
Sinulla on sen verran paljon ongelmia itsesi kanssa, joten on ymmärrettävää että mitään annettavaa kenellekään ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No en usko että terapiassa semmoistakaan uskotellaan.
Lähinnä kai siellä haetaan suhteellisuudentajun paranemista ja yritetään auttaa ihmistä tarkastelemaan omia toimintatapojaan erilaisissa tilanteissa. Koska se uhrina vellominen ei vie mitään asiaa eteenpäin.
Kaikenlaiset tunteet on kohdattava. Myös avuttomuuden tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla se on hyvä asia, jos puhutaan vaikkapa ympäri maailmaa nälkään kuolevista ihmisistä, joita kukaan ei auta?
Ai ketjun aiheena olikin maailman nälänhätä! Miten minä nyt noin väärin tuon otsikon luin!!
Jos esität väitteen, niin sinulla on velvollisuus perustella se.
Lapsesta asti länsimaalaiset kasvatetaan siihen ettei mitään pahaa ole olemassakaan. Oikein tuudittaudutaan turvallisuuteen. Kaikki todellisuus tulee sitten täysin yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta asti länsimaalaiset kasvatetaan siihen ettei mitään pahaa ole olemassakaan. Oikein tuudittaudutaan turvallisuuteen. Kaikki todellisuus tulee sitten täysin yllätyksenä.
Totta. Pahuutta on oikeasti olemassa. Kaikki epäkohdat eivät johdu pelkistä väärinkäsityksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämättömyyshän on hyvä asia!
Millä tavalla se on hyvä asia, jos puhutaan vaikkapa ympäri maailmaa nälkään kuolevista ihmisistä, joita kukaan ei auta?
Niin mitä heistä? Joita kukaan ei auta? Sannan 34, 2 lapsen äitikö sitten pitäisi auttaa heitä? Miten?
Ai niin, puhua heistä tietenkin kahvitunnilla, miettiä iltaisin, miten surkeaa semmoinen nälänhät on, ja ottaa aikaa katsoakseen heistä dokumentin Yle-areenasta tai tv:stä?
Ja tehdä vielä pari ketjua keskustelupalstalle aiheesta.
Noin, nyt on nälkään kuolevista ihmisistä välitetty, ja sunlaisillasi on hyvä mieli.
Vai mitä oiken tarkoiti?
t.kristallikissaSinulla on sen verran paljon ongelmia itsesi kanssa, joten on ymmärrettävää että mitään annettavaa kenellekään ei ole.
Ei, kun kerro ihmeessä, mitä tarkoitat! Minkälaista välittämistä? Mä laitan kuukausittan 22,50 avustusjärjestölle, ei tosin mene nälänhätää hoitaville organisaatioille, miten mun ongelmani avun annon estäisivät? Mutta laittaako jokainen suomalainen? Vai miten he välittävät nälkäänäkevistä? Kerro, kun oli varaa kerran arvostella muita välinpitämättömyydestä? Mikä on mielestäsi välittämistä?
Jos se on raha, niin olet hieman tekopyhä. Miksi suomalaisten pitäisi antaa sinne rahaa? Ja jos se on kuvailmeani kaltaiset esimerkit, niin olet naurettava sen lisäksi, että olet tekopyhä. Mutta voisin veikata, että tarkoitit välittämisellä sitä, mitä kirjoitin.
Koska et ymmärrä, mitä välittäminen tarkoittaa. Se ei takoita itselle pahassa olossa vellomista, että paha olo aneena vapauttaa sinut oikeasti tekemästä mitään, johan sä niin kuheasti ajattelit heitä. Eikö?
t.kristallikissa
Ja sua harmittaa kun haluisit, että kaikkia kiinnostaa sun asiat?