Lue keskustelun säännöt.
Näin sunnuntaiaamuna sitä herää aina kokemattoman miehen todellisuuteen
03.02.2019 |
Miksi elämä meni näin? Mikä mussa on vikana? Olenko näin huono ja epäseksikäs ihminen?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Eivät ne ole mitään uskomuksia ja tulkintoja. Viestinnälle on yliopistoissa ihan omat laitoksensa. Tervemenoa sinne kirjastoon lukemaan mitä sanattomasta viestinnästä on tutkittu. Nuo jonkun toisen kertomat asiat ja esimerkit ovat sellaisia, jotka on tutkimuksissakin avattu. Itsellesi vain hallaa teet, kun vähättelet niitä uskomuksiksi ja jätät sitten omassa toiminnassasi huomioimatta.
Sanoisin että varsinkin naiset tekevät itselleen hallaa takertumalla "sanattomiin viesteihin". Emme ole niin eläimellisiä että jokin "copulation gaze" voisi määrittää toimintaamme. Silti aivan liian moni nainen sortuu siihen, ja se on todella harmi.
Heh. Munkin mies joskus huutaa äreällä äänellä "En minä ole vihainen". Kun vastaan, että silloin, kun äänensävy on selvästi vihainen, niin sanotut sanat eivät ole uskottavia. Niin mies kiukkuaa edelleen äreällä äänellä takaisin, että minun pitäisi vain uskoa mitä hän sanoo.
Sinun mielestäsi se on sortumista ja itselleni hallan tekemistä, kun uskon ennemmin paljastavaa äänensävyä kuin sen kanssa ristiriidassa olevia sanoja. Minä taas uskon ennemmin äänensävyä, koska se kertoo minulle, että parempi jättää mies rauhaan ja palata aiheeseen, kun mies on rauhoittunut. Niin ei synny turhaa riitaa, jonka voi helposti välttää.
Ei vaan ongelma on se että uskotaan "paljastavaa" äänensävyä. Omasta mielestäni liian moni ihminen lataa täysin tolkuttomia painoarvoja hyvinkin epämääräisiin sanattomiin signaaleihin, ja ne eivät välttämättä ole koko totuus. Jos nainen hylkää jonkun miehen lopullisesti sen perusteella, että "mies ei vastannut katseeseeni; häntä ei siis kiinnosta", niin onhan se nyt melko yksioikoista.
Sä luulet että toi on joku pariutumisen vaihe toi katseeseen vastaaminen. Se on avoimuuden osoitus; "mulle voi jutella". Just eilen höpötin kahen katseeseen vastanneen miehen kanssa. Ne oli molemmat naimisissa. En edes ajatellut koko asiaa, mutta ihan esimerkkinä. Ihmiset etsii juttukumppania ensin. Miestä, naista, naimisissa olevaa. Jotain, joka vastaa katsellaan että mäkin oon tässä yksin joo tai että moi tuu tänne. Ja sitten kun ollaan oltu toisillemme avoimia, aletaan jutella. Sitten voidaan huomata, että aij että tässä on maailman ärsyttävin tyyppi, väärää seksuaalista suuntautumista edustava, naimisissa oleva jne. Ei kukaan "hylkää miestä lopullisesti" katseen perusteella, vaan hylkää jonkun jonka kanssa olisi voinut jutella - kun ei se halunnut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Joo mistä noi miehet saa aina päähänsä, että se on varmaan ulkonäkö... Kun yleensä just se se ei ole. Etenkin nuorena miehet ovat pääsääntöisesti hyvännäköisiä.
Ongelma on just noi naisenkarkoituseleet, jotka ovat päällä. Ja epäsosiaalinen käytös (esim. ujo saa olla, mutta ujon ei tarvitse olla tyly).
Siitä, että osaan havainnoida ympäristöä ja sitä miten naiset lähestyvät aina vain komeimpia kavereita. Yksikin kaveri on pitkä, hoikka ja naamasta komea, mutta varsin surumielisen oloinen ja yksin ollessaan tuijottelee tuoppiaan. Silti naiset aina lähestyvät sitä. Kokeilin itse samaa ja sain olla koko illan yksin
Nainen, miksi lähestyisit rumaa, mutta kehonkieleltään sopivaa miestä?
- mies jolla on silmät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Eivät ne ole mitään uskomuksia ja tulkintoja. Viestinnälle on yliopistoissa ihan omat laitoksensa. Tervemenoa sinne kirjastoon lukemaan mitä sanattomasta viestinnästä on tutkittu. Nuo jonkun toisen kertomat asiat ja esimerkit ovat sellaisia, jotka on tutkimuksissakin avattu. Itsellesi vain hallaa teet, kun vähättelet niitä uskomuksiksi ja jätät sitten omassa toiminnassasi huomioimatta.
Sanoisin että varsinkin naiset tekevät itselleen hallaa takertumalla "sanattomiin viesteihin". Emme ole niin eläimellisiä että jokin "copulation gaze" voisi määrittää toimintaamme. Silti aivan liian moni nainen sortuu siihen, ja se on todella harmi.
Heh. Munkin mies joskus huutaa äreällä äänellä "En minä ole vihainen". Kun vastaan, että silloin, kun äänensävy on selvästi vihainen, niin sanotut sanat eivät ole uskottavia. Niin mies kiukkuaa edelleen äreällä äänellä takaisin, että minun pitäisi vain uskoa mitä hän sanoo.
Sinun mielestäsi se on sortumista ja itselleni hallan tekemistä, kun uskon ennemmin paljastavaa äänensävyä kuin sen kanssa ristiriidassa olevia sanoja. Minä taas uskon ennemmin äänensävyä, koska se kertoo minulle, että parempi jättää mies rauhaan ja palata aiheeseen, kun mies on rauhoittunut. Niin ei synny turhaa riitaa, jonka voi helposti välttää.
Ei vaan ongelma on se että uskotaan "paljastavaa" äänensävyä. Omasta mielestäni liian moni ihminen lataa täysin tolkuttomia painoarvoja hyvinkin epämääräisiin sanattomiin signaaleihin, ja ne eivät välttämättä ole koko totuus. Jos nainen hylkää jonkun miehen lopullisesti sen perusteella, että "mies ei vastannut katseeseeni; häntä ei siis kiinnosta", niin onhan se nyt melko yksioikoista.
Se että nainen uskoo paljastavaa äänensävyä (tai muuta sanattoman viestinnän merkkiä), ei ole mikään ongelma, vaan se on naisen itsesuojeluvaiston heräämistä. Ja tervettä sellaista!
Uhkaavan äänensävyn huomaaminen voi pelastaa naisen perheväkivallalta. Etäisyyden pitäminen katsetta väistelevään mieheen baarissa voi pelastaa naisen siltä, että kohta välttelijän mustasukkainen vaimo tulee sivusta paikalle huitomaan käsilaukullaan. Ja niin edelleen.
Et voi vaatia naisia jättämään huomioimatta merkkejä, joilla he suojelevat itseään. Kyse on tähän länsimaiseen kulttuuriin kuuluvista viestintään kiinteästi kuuluvista asioista. Jos sinä et niitä hyväksy, niin se on sinun ongelmasi. Ne nyt kuitenkin ovat käytössä ja muut käyttävät niitä ja elävät niiden mukaisesti ja ne huomioiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Äh mitäh? Se mies joka "antaa liikaa" huomiota, antaa huomiollaan ymmärtää että haluaa tutustua LISÄÄ. Siinä kohtaa vasta muodostetaan käsitystä toisesta, eikä ajatella että on sopiva tai ei. Jos joku mies ei puhu minulle niin on aika vaikea tajuta, että hän haluaisi minuun tutustua. Miehissäkin on niin puheliaita tyyppejä ja sosiaalisia ja ystävällisiä, että minulle nauraisi aidan seipäätkin jos alkaisin kuvitella että jokainen haluaisi minuun parisuhdemielessä tutustua. Saa olla aika varovainen ettei nolaa itseään, ja kun mies on avoin rehellinen ja "antaa liikaa" , niin olen iloinen kun ei tarvitse arvuutella (mitä en tekisikään, miehetkin osaa olla julmia).
Joten ei tulisi koskaan ikinä milloinkaan mieleen, että kengänkärkiään tuijottava tai pari lausetta vaihtava mies olisi minusta kiinnostunut.
Missä tynnyrissä te elätte?
Mielestäni tuo on valitettavaa, mutta se on ihan minun ongelmani.
Kai nyt lähtökohtaisesti mies joka on minusta kiinnostunut (ts. puhuu minulle ja kysyy kysymyksiä) on parempaa seuraa kuin joku jota ei edes kiinnosta mitä suustani tulee (ts. ei tule puhumaan mutta valmis olisi suhteeseen heti kuitenkin!), kunhan nyt vaan haluaisi pariutua minun kanssani koska... miksi? Olen nainen? Se toinen mies sentään on fiksu ja haluaa tutustua Minuun.
Ei vaan tuo on se että se ekstrovertti mies voi esittää sitä samaa soidinleikkiä kaikille naisille. Joku mies voisi haluta tutustua vaikka juuri Sinuun, mutta estoton ekstrovertti vie pidemmän korren. Ehkä se on tarkoitettu, mutta en sitä minään absoluuttisena oikeana asiana kuitenkaan pitäisi. Ja tämä nyt muutenkin meinaa taas lipsahtaa siihen, että miehen pitäisi olla sitä ja tätä, nainenhan ei voi olla miehestä kiinnostunut. Ellei mies siis kaikin tavoin signaloi naiselle että "minä olen sinusta kiinnostunut, vinkvink, haluan tutustua sinuun kaunis nainen". Nainen ihastuu siihen että saa huomiota. Ilman miehen antamaa initiaalia huomiota jää mies kuin olemattomaksi naiselle. Näin se vain menee, ja se on tosiaan minun ongelmani, turha siihen on tarttua sen enempää.
Hauskaa, että naista ajatellaan yhtäältä niin ajatuksenlukijaksi, että pitäisi mennä kaappaamaan nurkasta joku kiukkuinen yrmy elämänkumppaniksi joka tukehtuu ekaan sanaansa, mutta niin hölmöksi että ei ymmärtää miesten kaksinaisrooleja. Eli hirveät salapolisiin valmiudet tulisi olla kilttimiesten suhteen, mutta sitten nainen on hömppä uhri kun menee alfa-uroon mukaan.
Ne mieskiertopalkinnot ei valitettavasti ja onneksi osaa peittää omia motiivejaan. Sellaisten mukaan lähdetään ihan syystäkin, ilman isompia tavoitteita. Ja toisaalta mä en itse ole koskaan alkanut seurustelemaan kenenkään muun kuin vähintään kaverinkaverin kanssa, ja jos tuommoinen mieskiertopalkinto on joukkoon osunut niin kaikki osaa hänestä kyllä varoittaa.
Yleensä suhteet syntyy vähän vahingossa. Alkaa puhua avoimen ihmisen kanssa ja mitäh! sekin harrastaa perhokalastusta ja niillä on mökki Lapualla. Eikä. Ootteko tekin ollut pienenä siellä samalla kyläkaupalla. Mustakin paras piirretty oli Hopeanuoli! Mä voittaisin sut jalkapallossa ihan mikä päivä tahansa. Ai säkin oot kuopus? Kissat on parhaita. Ja yhtäkkiä vaan klikkaa.
Sitten on niitä alfoja jotka virnuaa ja kehuu sun kroppaa. Yöks.
Oletko sinä tai kaverisi koskaan kokeilleet tuota taktiikkaa?
Oletko sinä koskaan ollut avoin, hymyillyt ja ottanut katsekontaktia, aloittanut keskustelua naisen kanssa? Kun tehän siinä yksin jäätte, naiset ei koskaan tiedä teidän kiinnostuksesta jos noin toimitte.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.
Ojassa makaava spurgu vois olla rikas ja haluta lahjoittaa sulle sen omaisuuden. Miksi et tartu näihin tilaisuuksiin?
Alan ehkä vähän ymmärtää näkökantaasi. Ajattelet ehkä itse, että parisuhde on niin absoluuttisesti kiva asia ihan kenen kanssa vain, että olisi hyvä selvittää joka puolelta, josko sen mahdollisuus syntyisi. Moni mies varmaan ajattelee näin. Naiset ei ajattele. Naiset pärjää yksin paremmin kuin miehet, eivätkä halua parisuhdetta, vaan jonkun tietyn kiinnostavan miehen. Joka voi olla periaatteessa kuka vain, mutta harvalle naiselle se on kenkiään tuijottava ujo introvertti NIIN LÄHTÖKOHTAISESTI että menisi jokaiselle tämmöiselle juttelemaan. Voit olla heidän unelmiensa mies, mutta jotenkin se pitäisi tulla ilmi.
OFF TOPIC mutta ei että Vtuttaa nuo KILOMETRIN PITUISET lainaukset.
Eikö niihin saa jotain tolkkua? Esim sitaatilla voisitte tehdä lainauksen ja vastauksen siihen mihin haluatte vastata?
Se on tämän palstan softan ongelma, mutta ei ne sitä tuosta vaan korjaa joten ei auta kuin valittaa kirjoittajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Äh mitäh? Se mies joka "antaa liikaa" huomiota, antaa huomiollaan ymmärtää että haluaa tutustua LISÄÄ. Siinä kohtaa vasta muodostetaan käsitystä toisesta, eikä ajatella että on sopiva tai ei. Jos joku mies ei puhu minulle niin on aika vaikea tajuta, että hän haluaisi minuun tutustua. Miehissäkin on niin puheliaita tyyppejä ja sosiaalisia ja ystävällisiä, että minulle nauraisi aidan seipäätkin jos alkaisin kuvitella että jokainen haluaisi minuun parisuhdemielessä tutustua. Saa olla aika varovainen ettei nolaa itseään, ja kun mies on avoin rehellinen ja "antaa liikaa" , niin olen iloinen kun ei tarvitse arvuutella (mitä en tekisikään, miehetkin osaa olla julmia).
Joten ei tulisi koskaan ikinä milloinkaan mieleen, että kengänkärkiään tuijottava tai pari lausetta vaihtava mies olisi minusta kiinnostunut.
Missä tynnyrissä te elätte?
Mielestäni tuo on valitettavaa, mutta se on ihan minun ongelmani.
Kai nyt lähtökohtaisesti mies joka on minusta kiinnostunut (ts. puhuu minulle ja kysyy kysymyksiä) on parempaa seuraa kuin joku jota ei edes kiinnosta mitä suustani tulee (ts. ei tule puhumaan mutta valmis olisi suhteeseen heti kuitenkin!), kunhan nyt vaan haluaisi pariutua minun kanssani koska... miksi? Olen nainen? Se toinen mies sentään on fiksu ja haluaa tutustua Minuun.
Ei vaan tuo on se että se ekstrovertti mies voi esittää sitä samaa soidinleikkiä kaikille naisille. Joku mies voisi haluta tutustua vaikka juuri Sinuun, mutta estoton ekstrovertti vie pidemmän korren. Ehkä se on tarkoitettu, mutta en sitä minään absoluuttisena oikeana asiana kuitenkaan pitäisi. Ja tämä nyt muutenkin meinaa taas lipsahtaa siihen, että miehen pitäisi olla sitä ja tätä, nainenhan ei voi olla miehestä kiinnostunut. Ellei mies siis kaikin tavoin signaloi naiselle että "minä olen sinusta kiinnostunut, vinkvink, haluan tutustua sinuun kaunis nainen". Nainen ihastuu siihen että saa huomiota. Ilman miehen antamaa initiaalia huomiota jää mies kuin olemattomaksi naiselle. Näin se vain menee, ja se on tosiaan minun ongelmani, turha siihen on tarttua sen enempää.
Hauskaa, että naista ajatellaan yhtäältä niin ajatuksenlukijaksi, että pitäisi mennä kaappaamaan nurkasta joku kiukkuinen yrmy elämänkumppaniksi joka tukehtuu ekaan sanaansa, mutta niin hölmöksi että ei ymmärtää miesten kaksinaisrooleja. Eli hirveät salapolisiin valmiudet tulisi olla kilttimiesten suhteen, mutta sitten nainen on hömppä uhri kun menee alfa-uroon mukaan.
Ne mieskiertopalkinnot ei valitettavasti ja onneksi osaa peittää omia motiivejaan. Sellaisten mukaan lähdetään ihan syystäkin, ilman isompia tavoitteita. Ja toisaalta mä en itse ole koskaan alkanut seurustelemaan kenenkään muun kuin vähintään kaverinkaverin kanssa, ja jos tuommoinen mieskiertopalkinto on joukkoon osunut niin kaikki osaa hänestä kyllä varoittaa.
Yleensä suhteet syntyy vähän vahingossa. Alkaa puhua avoimen ihmisen kanssa ja mitäh! sekin harrastaa perhokalastusta ja niillä on mökki Lapualla. Eikä. Ootteko tekin ollut pienenä siellä samalla kyläkaupalla. Mustakin paras piirretty oli Hopeanuoli! Mä voittaisin sut jalkapallossa ihan mikä päivä tahansa. Ai säkin oot kuopus? Kissat on parhaita. Ja yhtäkkiä vaan klikkaa.
Sitten on niitä alfoja jotka virnuaa ja kehuu sun kroppaa. Yöks.
Oletko sinä tai kaverisi koskaan kokeilleet tuota taktiikkaa?
Oletko sinä koskaan ollut avoin, hymyillyt ja ottanut katsekontaktia, aloittanut keskustelua naisen kanssa? Kun tehän siinä yksin jäätte, naiset ei koskaan tiedä teidän kiinnostuksesta jos noin toimitte.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.
Ojassa makaava spurgu vois olla rikas ja haluta lahjoittaa sulle sen omaisuuden. Miksi et tartu näihin tilaisuuksiin?
Alan ehkä vähän ymmärtää näkökantaasi. Ajattelet ehkä itse, että parisuhde on niin absoluuttisesti kiva asia ihan kenen kanssa vain, että olisi hyvä selvittää joka puolelta, josko sen mahdollisuus syntyisi. Moni mies varmaan ajattelee näin. Naiset ei ajattele. Naiset pärjää yksin paremmin kuin miehet, eivätkä halua parisuhdetta, vaan jonkun tietyn kiinnostavan miehen. Joka voi olla periaatteessa kuka vain, mutta harvalle naiselle se on kenkiään tuijottava ujo introvertti NIIN LÄHTÖKOHTAISESTI että menisi jokaiselle tämmöiselle juttelemaan. Voit olla heidän unelmiensa mies, mutta jotenkin se pitäisi tulla ilmi.
Olen samaa mieltä, ja lisäisin että aina se ekstrovertti supliikkimies ei ole se unelmien mies naiselle, vaikka helpommin "saatavissa" onkin. Toivottavasti mahdollisimman moni nainen ymmärtää ja hyväksyykin tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Äh mitäh? Se mies joka "antaa liikaa" huomiota, antaa huomiollaan ymmärtää että haluaa tutustua LISÄÄ. Siinä kohtaa vasta muodostetaan käsitystä toisesta, eikä ajatella että on sopiva tai ei. Jos joku mies ei puhu minulle niin on aika vaikea tajuta, että hän haluaisi minuun tutustua. Miehissäkin on niin puheliaita tyyppejä ja sosiaalisia ja ystävällisiä, että minulle nauraisi aidan seipäätkin jos alkaisin kuvitella että jokainen haluaisi minuun parisuhdemielessä tutustua. Saa olla aika varovainen ettei nolaa itseään, ja kun mies on avoin rehellinen ja "antaa liikaa" , niin olen iloinen kun ei tarvitse arvuutella (mitä en tekisikään, miehetkin osaa olla julmia).
Joten ei tulisi koskaan ikinä milloinkaan mieleen, että kengänkärkiään tuijottava tai pari lausetta vaihtava mies olisi minusta kiinnostunut.
Missä tynnyrissä te elätte?
Mielestäni tuo on valitettavaa, mutta se on ihan minun ongelmani.
Kai nyt lähtökohtaisesti mies joka on minusta kiinnostunut (ts. puhuu minulle ja kysyy kysymyksiä) on parempaa seuraa kuin joku jota ei edes kiinnosta mitä suustani tulee (ts. ei tule puhumaan mutta valmis olisi suhteeseen heti kuitenkin!), kunhan nyt vaan haluaisi pariutua minun kanssani koska... miksi? Olen nainen? Se toinen mies sentään on fiksu ja haluaa tutustua Minuun.
Ei vaan tuo on se että se ekstrovertti mies voi esittää sitä samaa soidinleikkiä kaikille naisille. Joku mies voisi haluta tutustua vaikka juuri Sinuun, mutta estoton ekstrovertti vie pidemmän korren. Ehkä se on tarkoitettu, mutta en sitä minään absoluuttisena oikeana asiana kuitenkaan pitäisi. Ja tämä nyt muutenkin meinaa taas lipsahtaa siihen, että miehen pitäisi olla sitä ja tätä, nainenhan ei voi olla miehestä kiinnostunut. Ellei mies siis kaikin tavoin signaloi naiselle että "minä olen sinusta kiinnostunut, vinkvink, haluan tutustua sinuun kaunis nainen". Nainen ihastuu siihen että saa huomiota. Ilman miehen antamaa initiaalia huomiota jää mies kuin olemattomaksi naiselle. Näin se vain menee, ja se on tosiaan minun ongelmani, turha siihen on tarttua sen enempää.
Hauskaa, että naista ajatellaan yhtäältä niin ajatuksenlukijaksi, että pitäisi mennä kaappaamaan nurkasta joku kiukkuinen yrmy elämänkumppaniksi joka tukehtuu ekaan sanaansa, mutta niin hölmöksi että ei ymmärtää miesten kaksinaisrooleja. Eli hirveät salapolisiin valmiudet tulisi olla kilttimiesten suhteen, mutta sitten nainen on hömppä uhri kun menee alfa-uroon mukaan.
Ne mieskiertopalkinnot ei valitettavasti ja onneksi osaa peittää omia motiivejaan. Sellaisten mukaan lähdetään ihan syystäkin, ilman isompia tavoitteita. Ja toisaalta mä en itse ole koskaan alkanut seurustelemaan kenenkään muun kuin vähintään kaverinkaverin kanssa, ja jos tuommoinen mieskiertopalkinto on joukkoon osunut niin kaikki osaa hänestä kyllä varoittaa.
Yleensä suhteet syntyy vähän vahingossa. Alkaa puhua avoimen ihmisen kanssa ja mitäh! sekin harrastaa perhokalastusta ja niillä on mökki Lapualla. Eikä. Ootteko tekin ollut pienenä siellä samalla kyläkaupalla. Mustakin paras piirretty oli Hopeanuoli! Mä voittaisin sut jalkapallossa ihan mikä päivä tahansa. Ai säkin oot kuopus? Kissat on parhaita. Ja yhtäkkiä vaan klikkaa.
Sitten on niitä alfoja jotka virnuaa ja kehuu sun kroppaa. Yöks.
Oletko sinä tai kaverisi koskaan kokeilleet tuota taktiikkaa?
Oletko sinä koskaan ollut avoin, hymyillyt ja ottanut katsekontaktia, aloittanut keskustelua naisen kanssa? Kun tehän siinä yksin jäätte, naiset ei koskaan tiedä teidän kiinnostuksesta jos noin toimitte.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.
Kun nainen jostain matkan päästä näkee sinut, niin siinä vaiheessa hänellä ei ole kuin ulkonäkösi ja olemuksesi, joiden perusteella hän voi arvioida sinua. Voin luvata sinulle, että niin vähillä tiedoilla kukaan ei kuvittelekaan tietävänsä mikä on lempiruokasi tai äitisi tyttönimi. Mutta voin luvata myös sen, että juurikin noilla vähillä tiedoilla se nainen tekee päätöksensä siitä, että vaikutatko sinä riittävän kiinnostavalta, jotta hän lähestyisi. Siihen vaikuttaa myös se annatko sinä merkkejä siitä, että olisit kiinnostunut.
Joskus huomaat, että nainen tulkitsee sinua väärin. Olisit ollut kiinnostunut, mutta nainen ei lähestynyt sinua. Silloin sinä voit ottaa tilanteen haltuusi ja lähestyä itse naista. Ei se sen kummallisempaa ole. Viestinnässä on aina väärintulkinnan mahdollisuus, käytettiin siinä sitten puhetta, kirjoitusta tai sanatonta viestintää. Olen kyllä kohdannut ihmisiä, jotka eivät ikinä korjaa väärinymmärryksiä. En tiedä miksi eivät, kun siitä kuitenkin voi seurata hyvin suuria ongelmia. Mutta jotkut eivät korjaa. Ehkä sinä kuulut heihin. Annat toisten tulkita, he osuvat oikeaan tai väärään, ja sitten jätät heidät siihen luuloonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Äh mitäh? Se mies joka "antaa liikaa" huomiota, antaa huomiollaan ymmärtää että haluaa tutustua LISÄÄ. Siinä kohtaa vasta muodostetaan käsitystä toisesta, eikä ajatella että on sopiva tai ei. Jos joku mies ei puhu minulle niin on aika vaikea tajuta, että hän haluaisi minuun tutustua. Miehissäkin on niin puheliaita tyyppejä ja sosiaalisia ja ystävällisiä, että minulle nauraisi aidan seipäätkin jos alkaisin kuvitella että jokainen haluaisi minuun parisuhdemielessä tutustua. Saa olla aika varovainen ettei nolaa itseään, ja kun mies on avoin rehellinen ja "antaa liikaa" , niin olen iloinen kun ei tarvitse arvuutella (mitä en tekisikään, miehetkin osaa olla julmia).
Joten ei tulisi koskaan ikinä milloinkaan mieleen, että kengänkärkiään tuijottava tai pari lausetta vaihtava mies olisi minusta kiinnostunut.
Missä tynnyrissä te elätte?
Mielestäni tuo on valitettavaa, mutta se on ihan minun ongelmani.
Kai nyt lähtökohtaisesti mies joka on minusta kiinnostunut (ts. puhuu minulle ja kysyy kysymyksiä) on parempaa seuraa kuin joku jota ei edes kiinnosta mitä suustani tulee (ts. ei tule puhumaan mutta valmis olisi suhteeseen heti kuitenkin!), kunhan nyt vaan haluaisi pariutua minun kanssani koska... miksi? Olen nainen? Se toinen mies sentään on fiksu ja haluaa tutustua Minuun.
Ei vaan tuo on se että se ekstrovertti mies voi esittää sitä samaa soidinleikkiä kaikille naisille. Joku mies voisi haluta tutustua vaikka juuri Sinuun, mutta estoton ekstrovertti vie pidemmän korren. Ehkä se on tarkoitettu, mutta en sitä minään absoluuttisena oikeana asiana kuitenkaan pitäisi. Ja tämä nyt muutenkin meinaa taas lipsahtaa siihen, että miehen pitäisi olla sitä ja tätä, nainenhan ei voi olla miehestä kiinnostunut. Ellei mies siis kaikin tavoin signaloi naiselle että "minä olen sinusta kiinnostunut, vinkvink, haluan tutustua sinuun kaunis nainen". Nainen ihastuu siihen että saa huomiota. Ilman miehen antamaa initiaalia huomiota jää mies kuin olemattomaksi naiselle. Näin se vain menee, ja se on tosiaan minun ongelmani, turha siihen on tarttua sen enempää.
Hauskaa, että naista ajatellaan yhtäältä niin ajatuksenlukijaksi, että pitäisi mennä kaappaamaan nurkasta joku kiukkuinen yrmy elämänkumppaniksi joka tukehtuu ekaan sanaansa, mutta niin hölmöksi että ei ymmärtää miesten kaksinaisrooleja. Eli hirveät salapolisiin valmiudet tulisi olla kilttimiesten suhteen, mutta sitten nainen on hömppä uhri kun menee alfa-uroon mukaan.
Ne mieskiertopalkinnot ei valitettavasti ja onneksi osaa peittää omia motiivejaan. Sellaisten mukaan lähdetään ihan syystäkin, ilman isompia tavoitteita. Ja toisaalta mä en itse ole koskaan alkanut seurustelemaan kenenkään muun kuin vähintään kaverinkaverin kanssa, ja jos tuommoinen mieskiertopalkinto on joukkoon osunut niin kaikki osaa hänestä kyllä varoittaa.
Yleensä suhteet syntyy vähän vahingossa. Alkaa puhua avoimen ihmisen kanssa ja mitäh! sekin harrastaa perhokalastusta ja niillä on mökki Lapualla. Eikä. Ootteko tekin ollut pienenä siellä samalla kyläkaupalla. Mustakin paras piirretty oli Hopeanuoli! Mä voittaisin sut jalkapallossa ihan mikä päivä tahansa. Ai säkin oot kuopus? Kissat on parhaita. Ja yhtäkkiä vaan klikkaa.
Sitten on niitä alfoja jotka virnuaa ja kehuu sun kroppaa. Yöks.
Oletko sinä tai kaverisi koskaan kokeilleet tuota taktiikkaa?
Oletko sinä koskaan ollut avoin, hymyillyt ja ottanut katsekontaktia, aloittanut keskustelua naisen kanssa? Kun tehän siinä yksin jäätte, naiset ei koskaan tiedä teidän kiinnostuksesta jos noin toimitte.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.
Ojassa makaava spurgu vois olla rikas ja haluta lahjoittaa sulle sen omaisuuden. Miksi et tartu näihin tilaisuuksiin?
Alan ehkä vähän ymmärtää näkökantaasi. Ajattelet ehkä itse, että parisuhde on niin absoluuttisesti kiva asia ihan kenen kanssa vain, että olisi hyvä selvittää joka puolelta, josko sen mahdollisuus syntyisi. Moni mies varmaan ajattelee näin. Naiset ei ajattele. Naiset pärjää yksin paremmin kuin miehet, eivätkä halua parisuhdetta, vaan jonkun tietyn kiinnostavan miehen. Joka voi olla periaatteessa kuka vain, mutta harvalle naiselle se on kenkiään tuijottava ujo introvertti NIIN LÄHTÖKOHTAISESTI että menisi jokaiselle tämmöiselle juttelemaan. Voit olla heidän unelmiensa mies, mutta jotenkin se pitäisi tulla ilmi.
Olen samaa mieltä, ja lisäisin että aina se ekstrovertti supliikkimies ei ole se unelmien mies naiselle, vaikka helpommin "saatavissa" onkin. Toivottavasti mahdollisimman moni nainen ymmärtää ja hyväksyykin tämän.
Ja introverttiys ei tarkoita puhekyvytöntä suolapatsasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Äh mitäh? Se mies joka "antaa liikaa" huomiota, antaa huomiollaan ymmärtää että haluaa tutustua LISÄÄ. Siinä kohtaa vasta muodostetaan käsitystä toisesta, eikä ajatella että on sopiva tai ei. Jos joku mies ei puhu minulle niin on aika vaikea tajuta, että hän haluaisi minuun tutustua. Miehissäkin on niin puheliaita tyyppejä ja sosiaalisia ja ystävällisiä, että minulle nauraisi aidan seipäätkin jos alkaisin kuvitella että jokainen haluaisi minuun parisuhdemielessä tutustua. Saa olla aika varovainen ettei nolaa itseään, ja kun mies on avoin rehellinen ja "antaa liikaa" , niin olen iloinen kun ei tarvitse arvuutella (mitä en tekisikään, miehetkin osaa olla julmia).
Joten ei tulisi koskaan ikinä milloinkaan mieleen, että kengänkärkiään tuijottava tai pari lausetta vaihtava mies olisi minusta kiinnostunut.
Missä tynnyrissä te elätte?
Mielestäni tuo on valitettavaa, mutta se on ihan minun ongelmani.
Kai nyt lähtökohtaisesti mies joka on minusta kiinnostunut (ts. puhuu minulle ja kysyy kysymyksiä) on parempaa seuraa kuin joku jota ei edes kiinnosta mitä suustani tulee (ts. ei tule puhumaan mutta valmis olisi suhteeseen heti kuitenkin!), kunhan nyt vaan haluaisi pariutua minun kanssani koska... miksi? Olen nainen? Se toinen mies sentään on fiksu ja haluaa tutustua Minuun.
Ei vaan tuo on se että se ekstrovertti mies voi esittää sitä samaa soidinleikkiä kaikille naisille. Joku mies voisi haluta tutustua vaikka juuri Sinuun, mutta estoton ekstrovertti vie pidemmän korren. Ehkä se on tarkoitettu, mutta en sitä minään absoluuttisena oikeana asiana kuitenkaan pitäisi. Ja tämä nyt muutenkin meinaa taas lipsahtaa siihen, että miehen pitäisi olla sitä ja tätä, nainenhan ei voi olla miehestä kiinnostunut. Ellei mies siis kaikin tavoin signaloi naiselle että "minä olen sinusta kiinnostunut, vinkvink, haluan tutustua sinuun kaunis nainen". Nainen ihastuu siihen että saa huomiota. Ilman miehen antamaa initiaalia huomiota jää mies kuin olemattomaksi naiselle. Näin se vain menee, ja se on tosiaan minun ongelmani, turha siihen on tarttua sen enempää.
Hauskaa, että naista ajatellaan yhtäältä niin ajatuksenlukijaksi, että pitäisi mennä kaappaamaan nurkasta joku kiukkuinen yrmy elämänkumppaniksi joka tukehtuu ekaan sanaansa, mutta niin hölmöksi että ei ymmärtää miesten kaksinaisrooleja. Eli hirveät salapolisiin valmiudet tulisi olla kilttimiesten suhteen, mutta sitten nainen on hömppä uhri kun menee alfa-uroon mukaan.
Ne mieskiertopalkinnot ei valitettavasti ja onneksi osaa peittää omia motiivejaan. Sellaisten mukaan lähdetään ihan syystäkin, ilman isompia tavoitteita. Ja toisaalta mä en itse ole koskaan alkanut seurustelemaan kenenkään muun kuin vähintään kaverinkaverin kanssa, ja jos tuommoinen mieskiertopalkinto on joukkoon osunut niin kaikki osaa hänestä kyllä varoittaa.
Yleensä suhteet syntyy vähän vahingossa. Alkaa puhua avoimen ihmisen kanssa ja mitäh! sekin harrastaa perhokalastusta ja niillä on mökki Lapualla. Eikä. Ootteko tekin ollut pienenä siellä samalla kyläkaupalla. Mustakin paras piirretty oli Hopeanuoli! Mä voittaisin sut jalkapallossa ihan mikä päivä tahansa. Ai säkin oot kuopus? Kissat on parhaita. Ja yhtäkkiä vaan klikkaa.
Sitten on niitä alfoja jotka virnuaa ja kehuu sun kroppaa. Yöks.
Oletko sinä tai kaverisi koskaan kokeilleet tuota taktiikkaa?
Oletko sinä koskaan ollut avoin, hymyillyt ja ottanut katsekontaktia, aloittanut keskustelua naisen kanssa? Kun tehän siinä yksin jäätte, naiset ei koskaan tiedä teidän kiinnostuksesta jos noin toimitte.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.
Ojassa makaava spurgu vois olla rikas ja haluta lahjoittaa sulle sen omaisuuden. Miksi et tartu näihin tilaisuuksiin?
Alan ehkä vähän ymmärtää näkökantaasi. Ajattelet ehkä itse, että parisuhde on niin absoluuttisesti kiva asia ihan kenen kanssa vain, että olisi hyvä selvittää joka puolelta, josko sen mahdollisuus syntyisi. Moni mies varmaan ajattelee näin. Naiset ei ajattele. Naiset pärjää yksin paremmin kuin miehet, eivätkä halua parisuhdetta, vaan jonkun tietyn kiinnostavan miehen. Joka voi olla periaatteessa kuka vain, mutta harvalle naiselle se on kenkiään tuijottava ujo introvertti NIIN LÄHTÖKOHTAISESTI että menisi jokaiselle tämmöiselle juttelemaan. Voit olla heidän unelmiensa mies, mutta jotenkin se pitäisi tulla ilmi.
Olen samaa mieltä, ja lisäisin että aina se ekstrovertti supliikkimies ei ole se unelmien mies naiselle, vaikka helpommin "saatavissa" onkin. Toivottavasti mahdollisimman moni nainen ymmärtää ja hyväksyykin tämän.
Niin katsos, hänen kohdallaan nainen pystyy arvioimaan tämän. Koska hän tulee tykö. Sinua taas kukaan ei pääse arvioimaan. Ja se sinun tulee muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Äh mitäh? Se mies joka "antaa liikaa" huomiota, antaa huomiollaan ymmärtää että haluaa tutustua LISÄÄ. Siinä kohtaa vasta muodostetaan käsitystä toisesta, eikä ajatella että on sopiva tai ei. Jos joku mies ei puhu minulle niin on aika vaikea tajuta, että hän haluaisi minuun tutustua. Miehissäkin on niin puheliaita tyyppejä ja sosiaalisia ja ystävällisiä, että minulle nauraisi aidan seipäätkin jos alkaisin kuvitella että jokainen haluaisi minuun parisuhdemielessä tutustua. Saa olla aika varovainen ettei nolaa itseään, ja kun mies on avoin rehellinen ja "antaa liikaa" , niin olen iloinen kun ei tarvitse arvuutella (mitä en tekisikään, miehetkin osaa olla julmia).
Joten ei tulisi koskaan ikinä milloinkaan mieleen, että kengänkärkiään tuijottava tai pari lausetta vaihtava mies olisi minusta kiinnostunut.
Missä tynnyrissä te elätte?
Mielestäni tuo on valitettavaa, mutta se on ihan minun ongelmani.
Kai nyt lähtökohtaisesti mies joka on minusta kiinnostunut (ts. puhuu minulle ja kysyy kysymyksiä) on parempaa seuraa kuin joku jota ei edes kiinnosta mitä suustani tulee (ts. ei tule puhumaan mutta valmis olisi suhteeseen heti kuitenkin!), kunhan nyt vaan haluaisi pariutua minun kanssani koska... miksi? Olen nainen? Se toinen mies sentään on fiksu ja haluaa tutustua Minuun.
Ei vaan tuo on se että se ekstrovertti mies voi esittää sitä samaa soidinleikkiä kaikille naisille. Joku mies voisi haluta tutustua vaikka juuri Sinuun, mutta estoton ekstrovertti vie pidemmän korren. Ehkä se on tarkoitettu, mutta en sitä minään absoluuttisena oikeana asiana kuitenkaan pitäisi. Ja tämä nyt muutenkin meinaa taas lipsahtaa siihen, että miehen pitäisi olla sitä ja tätä, nainenhan ei voi olla miehestä kiinnostunut. Ellei mies siis kaikin tavoin signaloi naiselle että "minä olen sinusta kiinnostunut, vinkvink, haluan tutustua sinuun kaunis nainen". Nainen ihastuu siihen että saa huomiota. Ilman miehen antamaa initiaalia huomiota jää mies kuin olemattomaksi naiselle. Näin se vain menee, ja se on tosiaan minun ongelmani, turha siihen on tarttua sen enempää.
Hauskaa, että naista ajatellaan yhtäältä niin ajatuksenlukijaksi, että pitäisi mennä kaappaamaan nurkasta joku kiukkuinen yrmy elämänkumppaniksi joka tukehtuu ekaan sanaansa, mutta niin hölmöksi että ei ymmärtää miesten kaksinaisrooleja. Eli hirveät salapolisiin valmiudet tulisi olla kilttimiesten suhteen, mutta sitten nainen on hömppä uhri kun menee alfa-uroon mukaan.
Ne mieskiertopalkinnot ei valitettavasti ja onneksi osaa peittää omia motiivejaan. Sellaisten mukaan lähdetään ihan syystäkin, ilman isompia tavoitteita. Ja toisaalta mä en itse ole koskaan alkanut seurustelemaan kenenkään muun kuin vähintään kaverinkaverin kanssa, ja jos tuommoinen mieskiertopalkinto on joukkoon osunut niin kaikki osaa hänestä kyllä varoittaa.
Yleensä suhteet syntyy vähän vahingossa. Alkaa puhua avoimen ihmisen kanssa ja mitäh! sekin harrastaa perhokalastusta ja niillä on mökki Lapualla. Eikä. Ootteko tekin ollut pienenä siellä samalla kyläkaupalla. Mustakin paras piirretty oli Hopeanuoli! Mä voittaisin sut jalkapallossa ihan mikä päivä tahansa. Ai säkin oot kuopus? Kissat on parhaita. Ja yhtäkkiä vaan klikkaa.
Sitten on niitä alfoja jotka virnuaa ja kehuu sun kroppaa. Yöks.
Oletko sinä tai kaverisi koskaan kokeilleet tuota taktiikkaa?
Oletko sinä koskaan ollut avoin, hymyillyt ja ottanut katsekontaktia, aloittanut keskustelua naisen kanssa? Kun tehän siinä yksin jäätte, naiset ei koskaan tiedä teidän kiinnostuksesta jos noin toimitte.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.
Kun nainen jostain matkan päästä näkee sinut, niin siinä vaiheessa hänellä ei ole kuin ulkonäkösi ja olemuksesi, joiden perusteella hän voi arvioida sinua. Voin luvata sinulle, että niin vähillä tiedoilla kukaan ei kuvittelekaan tietävänsä mikä on lempiruokasi tai äitisi tyttönimi. Mutta voin luvata myös sen, että juurikin noilla vähillä tiedoilla se nainen tekee päätöksensä siitä, että vaikutatko sinä riittävän kiinnostavalta, jotta hän lähestyisi. Siihen vaikuttaa myös se annatko sinä merkkejä siitä, että olisit kiinnostunut.
Joskus huomaat, että nainen tulkitsee sinua väärin. Olisit ollut kiinnostunut, mutta nainen ei lähestynyt sinua. Silloin sinä voit ottaa tilanteen haltuusi ja lähestyä itse naista. Ei se sen kummallisempaa ole. Viestinnässä on aina väärintulkinnan mahdollisuus, käytettiin siinä sitten puhetta, kirjoitusta tai sanatonta viestintää. Olen kyllä kohdannut ihmisiä, jotka eivät ikinä korjaa väärinymmärryksiä. En tiedä miksi eivät, kun siitä kuitenkin voi seurata hyvin suuria ongelmia. Mutta jotkut eivät korjaa. Ehkä sinä kuulut heihin. Annat toisten tulkita, he osuvat oikeaan tai väärään, ja sitten jätät heidät siihen luuloonsa.
Väitätkö nyt ihan tosissasi, että joku nainen olisi joskus lähestynyt kivaa miestä? Tarkoitan oma-aloitteisesti? Siis että nainen on lähestynyt aivan oma-aloitteisesti juttelun merkeissä ennestään tuntematonta miestä? Sori mutta ei kuulosta omaan korvaani uskottavalta. Missä tuollaista tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Äh mitäh? Se mies joka "antaa liikaa" huomiota, antaa huomiollaan ymmärtää että haluaa tutustua LISÄÄ. Siinä kohtaa vasta muodostetaan käsitystä toisesta, eikä ajatella että on sopiva tai ei. Jos joku mies ei puhu minulle niin on aika vaikea tajuta, että hän haluaisi minuun tutustua. Miehissäkin on niin puheliaita tyyppejä ja sosiaalisia ja ystävällisiä, että minulle nauraisi aidan seipäätkin jos alkaisin kuvitella että jokainen haluaisi minuun parisuhdemielessä tutustua. Saa olla aika varovainen ettei nolaa itseään, ja kun mies on avoin rehellinen ja "antaa liikaa" , niin olen iloinen kun ei tarvitse arvuutella (mitä en tekisikään, miehetkin osaa olla julmia).
Joten ei tulisi koskaan ikinä milloinkaan mieleen, että kengänkärkiään tuijottava tai pari lausetta vaihtava mies olisi minusta kiinnostunut.
Missä tynnyrissä te elätte?
Mielestäni tuo on valitettavaa, mutta se on ihan minun ongelmani.
Kai nyt lähtökohtaisesti mies joka on minusta kiinnostunut (ts. puhuu minulle ja kysyy kysymyksiä) on parempaa seuraa kuin joku jota ei edes kiinnosta mitä suustani tulee (ts. ei tule puhumaan mutta valmis olisi suhteeseen heti kuitenkin!), kunhan nyt vaan haluaisi pariutua minun kanssani koska... miksi? Olen nainen? Se toinen mies sentään on fiksu ja haluaa tutustua Minuun.
Ei vaan tuo on se että se ekstrovertti mies voi esittää sitä samaa soidinleikkiä kaikille naisille. Joku mies voisi haluta tutustua vaikka juuri Sinuun, mutta estoton ekstrovertti vie pidemmän korren. Ehkä se on tarkoitettu, mutta en sitä minään absoluuttisena oikeana asiana kuitenkaan pitäisi. Ja tämä nyt muutenkin meinaa taas lipsahtaa siihen, että miehen pitäisi olla sitä ja tätä, nainenhan ei voi olla miehestä kiinnostunut. Ellei mies siis kaikin tavoin signaloi naiselle että "minä olen sinusta kiinnostunut, vinkvink, haluan tutustua sinuun kaunis nainen". Nainen ihastuu siihen että saa huomiota. Ilman miehen antamaa initiaalia huomiota jää mies kuin olemattomaksi naiselle. Näin se vain menee, ja se on tosiaan minun ongelmani, turha siihen on tarttua sen enempää.
Hauskaa, että naista ajatellaan yhtäältä niin ajatuksenlukijaksi, että pitäisi mennä kaappaamaan nurkasta joku kiukkuinen yrmy elämänkumppaniksi joka tukehtuu ekaan sanaansa, mutta niin hölmöksi että ei ymmärtää miesten kaksinaisrooleja. Eli hirveät salapolisiin valmiudet tulisi olla kilttimiesten suhteen, mutta sitten nainen on hömppä uhri kun menee alfa-uroon mukaan.
Ne mieskiertopalkinnot ei valitettavasti ja onneksi osaa peittää omia motiivejaan. Sellaisten mukaan lähdetään ihan syystäkin, ilman isompia tavoitteita. Ja toisaalta mä en itse ole koskaan alkanut seurustelemaan kenenkään muun kuin vähintään kaverinkaverin kanssa, ja jos tuommoinen mieskiertopalkinto on joukkoon osunut niin kaikki osaa hänestä kyllä varoittaa.
Yleensä suhteet syntyy vähän vahingossa. Alkaa puhua avoimen ihmisen kanssa ja mitäh! sekin harrastaa perhokalastusta ja niillä on mökki Lapualla. Eikä. Ootteko tekin ollut pienenä siellä samalla kyläkaupalla. Mustakin paras piirretty oli Hopeanuoli! Mä voittaisin sut jalkapallossa ihan mikä päivä tahansa. Ai säkin oot kuopus? Kissat on parhaita. Ja yhtäkkiä vaan klikkaa.
Sitten on niitä alfoja jotka virnuaa ja kehuu sun kroppaa. Yöks.
Oletko sinä tai kaverisi koskaan kokeilleet tuota taktiikkaa?
Oletko sinä koskaan ollut avoin, hymyillyt ja ottanut katsekontaktia, aloittanut keskustelua naisen kanssa? Kun tehän siinä yksin jäätte, naiset ei koskaan tiedä teidän kiinnostuksesta jos noin toimitte.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.
Ojassa makaava spurgu vois olla rikas ja haluta lahjoittaa sulle sen omaisuuden. Miksi et tartu näihin tilaisuuksiin?
Alan ehkä vähän ymmärtää näkökantaasi. Ajattelet ehkä itse, että parisuhde on niin absoluuttisesti kiva asia ihan kenen kanssa vain, että olisi hyvä selvittää joka puolelta, josko sen mahdollisuus syntyisi. Moni mies varmaan ajattelee näin. Naiset ei ajattele. Naiset pärjää yksin paremmin kuin miehet, eivätkä halua parisuhdetta, vaan jonkun tietyn kiinnostavan miehen. Joka voi olla periaatteessa kuka vain, mutta harvalle naiselle se on kenkiään tuijottava ujo introvertti NIIN LÄHTÖKOHTAISESTI että menisi jokaiselle tämmöiselle juttelemaan. Voit olla heidän unelmiensa mies, mutta jotenkin se pitäisi tulla ilmi.
Olen samaa mieltä, ja lisäisin että aina se ekstrovertti supliikkimies ei ole se unelmien mies naiselle, vaikka helpommin "saatavissa" onkin. Toivottavasti mahdollisimman moni nainen ymmärtää ja hyväksyykin tämän.
Niin katsos, hänen kohdallaan nainen pystyy arvioimaan tämän. Koska hän tulee tykö. Sinua taas kukaan ei pääse arvioimaan. Ja se sinun tulee muistaa.
Edelleen päästään tähän naisen passiivisuuteen. Miksi se yleensä meneekin niin että passiiviset naiset joutuvat supliikkien miesten "uhreiksi"? Se, että esim. minua ei kukaan nainen pääse arvioimaan, ei automaattisesti, eikä edes implisiittisesti, tarkoita sitä että olisin mahdottoman epäkelpo. Voin sitä toki ollakin, mutta näillä tiedoilla sellaista tuomiota ei voi antaa.
Eli jääköön mysteeriksi ikuisiksi ajoiksi, olis sillä sitten merkitystä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Äh mitäh? Se mies joka "antaa liikaa" huomiota, antaa huomiollaan ymmärtää että haluaa tutustua LISÄÄ. Siinä kohtaa vasta muodostetaan käsitystä toisesta, eikä ajatella että on sopiva tai ei. Jos joku mies ei puhu minulle niin on aika vaikea tajuta, että hän haluaisi minuun tutustua. Miehissäkin on niin puheliaita tyyppejä ja sosiaalisia ja ystävällisiä, että minulle nauraisi aidan seipäätkin jos alkaisin kuvitella että jokainen haluaisi minuun parisuhdemielessä tutustua. Saa olla aika varovainen ettei nolaa itseään, ja kun mies on avoin rehellinen ja "antaa liikaa" , niin olen iloinen kun ei tarvitse arvuutella (mitä en tekisikään, miehetkin osaa olla julmia).
Joten ei tulisi koskaan ikinä milloinkaan mieleen, että kengänkärkiään tuijottava tai pari lausetta vaihtava mies olisi minusta kiinnostunut.
Missä tynnyrissä te elätte?
Mielestäni tuo on valitettavaa, mutta se on ihan minun ongelmani.
Kai nyt lähtökohtaisesti mies joka on minusta kiinnostunut (ts. puhuu minulle ja kysyy kysymyksiä) on parempaa seuraa kuin joku jota ei edes kiinnosta mitä suustani tulee (ts. ei tule puhumaan mutta valmis olisi suhteeseen heti kuitenkin!), kunhan nyt vaan haluaisi pariutua minun kanssani koska... miksi? Olen nainen? Se toinen mies sentään on fiksu ja haluaa tutustua Minuun.
Ei vaan tuo on se että se ekstrovertti mies voi esittää sitä samaa soidinleikkiä kaikille naisille. Joku mies voisi haluta tutustua vaikka juuri Sinuun, mutta estoton ekstrovertti vie pidemmän korren. Ehkä se on tarkoitettu, mutta en sitä minään absoluuttisena oikeana asiana kuitenkaan pitäisi. Ja tämä nyt muutenkin meinaa taas lipsahtaa siihen, että miehen pitäisi olla sitä ja tätä, nainenhan ei voi olla miehestä kiinnostunut. Ellei mies siis kaikin tavoin signaloi naiselle että "minä olen sinusta kiinnostunut, vinkvink, haluan tutustua sinuun kaunis nainen". Nainen ihastuu siihen että saa huomiota. Ilman miehen antamaa initiaalia huomiota jää mies kuin olemattomaksi naiselle. Näin se vain menee, ja se on tosiaan minun ongelmani, turha siihen on tarttua sen enempää.
Hauskaa, että naista ajatellaan yhtäältä niin ajatuksenlukijaksi, että pitäisi mennä kaappaamaan nurkasta joku kiukkuinen yrmy elämänkumppaniksi joka tukehtuu ekaan sanaansa, mutta niin hölmöksi että ei ymmärtää miesten kaksinaisrooleja. Eli hirveät salapolisiin valmiudet tulisi olla kilttimiesten suhteen, mutta sitten nainen on hömppä uhri kun menee alfa-uroon mukaan.
Ne mieskiertopalkinnot ei valitettavasti ja onneksi osaa peittää omia motiivejaan. Sellaisten mukaan lähdetään ihan syystäkin, ilman isompia tavoitteita. Ja toisaalta mä en itse ole koskaan alkanut seurustelemaan kenenkään muun kuin vähintään kaverinkaverin kanssa, ja jos tuommoinen mieskiertopalkinto on joukkoon osunut niin kaikki osaa hänestä kyllä varoittaa.
Yleensä suhteet syntyy vähän vahingossa. Alkaa puhua avoimen ihmisen kanssa ja mitäh! sekin harrastaa perhokalastusta ja niillä on mökki Lapualla. Eikä. Ootteko tekin ollut pienenä siellä samalla kyläkaupalla. Mustakin paras piirretty oli Hopeanuoli! Mä voittaisin sut jalkapallossa ihan mikä päivä tahansa. Ai säkin oot kuopus? Kissat on parhaita. Ja yhtäkkiä vaan klikkaa.
Sitten on niitä alfoja jotka virnuaa ja kehuu sun kroppaa. Yöks.
Oletko sinä tai kaverisi koskaan kokeilleet tuota taktiikkaa?
Oletko sinä koskaan ollut avoin, hymyillyt ja ottanut katsekontaktia, aloittanut keskustelua naisen kanssa? Kun tehän siinä yksin jäätte, naiset ei koskaan tiedä teidän kiinnostuksesta jos noin toimitte.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.
Kun nainen jostain matkan päästä näkee sinut, niin siinä vaiheessa hänellä ei ole kuin ulkonäkösi ja olemuksesi, joiden perusteella hän voi arvioida sinua. Voin luvata sinulle, että niin vähillä tiedoilla kukaan ei kuvittelekaan tietävänsä mikä on lempiruokasi tai äitisi tyttönimi. Mutta voin luvata myös sen, että juurikin noilla vähillä tiedoilla se nainen tekee päätöksensä siitä, että vaikutatko sinä riittävän kiinnostavalta, jotta hän lähestyisi. Siihen vaikuttaa myös se annatko sinä merkkejä siitä, että olisit kiinnostunut.
Joskus huomaat, että nainen tulkitsee sinua väärin. Olisit ollut kiinnostunut, mutta nainen ei lähestynyt sinua. Silloin sinä voit ottaa tilanteen haltuusi ja lähestyä itse naista. Ei se sen kummallisempaa ole. Viestinnässä on aina väärintulkinnan mahdollisuus, käytettiin siinä sitten puhetta, kirjoitusta tai sanatonta viestintää. Olen kyllä kohdannut ihmisiä, jotka eivät ikinä korjaa väärinymmärryksiä. En tiedä miksi eivät, kun siitä kuitenkin voi seurata hyvin suuria ongelmia. Mutta jotkut eivät korjaa. Ehkä sinä kuulut heihin. Annat toisten tulkita, he osuvat oikeaan tai väärään, ja sitten jätät heidät siihen luuloonsa.
Väitätkö nyt ihan tosissasi, että joku nainen olisi joskus lähestynyt kivaa miestä? Tarkoitan oma-aloitteisesti? Siis että nainen on lähestynyt aivan oma-aloitteisesti juttelun merkeissä ennestään tuntematonta miestä? Sori mutta ei kuulosta omaan korvaani uskottavalta. Missä tuollaista tapahtuu?
Kuule, ihan joka paikassa tapahtuu. Mutta jos haluat ihan pyörtyä ihmetyksestä, niin mene lavatansseihin. Ota elvytystaitoinen kaveri mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän voisi löytää kenkien kärkiin tuijottelevia naisia?
Minä näen heitä paljon, tosin kengänkärkien sijasta tuijottavat kännykkäänsä. Kuulokkeet korvilla. Pitää olla aika kömpelö ellei ymmärrä tuosta, että ei kannata mennä jutulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Eivät ne ole mitään uskomuksia ja tulkintoja. Viestinnälle on yliopistoissa ihan omat laitoksensa. Tervemenoa sinne kirjastoon lukemaan mitä sanattomasta viestinnästä on tutkittu. Nuo jonkun toisen kertomat asiat ja esimerkit ovat sellaisia, jotka on tutkimuksissakin avattu. Itsellesi vain hallaa teet, kun vähättelet niitä uskomuksiksi ja jätät sitten omassa toiminnassasi huomioimatta.
Sanoisin että varsinkin naiset tekevät itselleen hallaa takertumalla "sanattomiin viesteihin". Emme ole niin eläimellisiä että jokin "copulation gaze" voisi määrittää toimintaamme. Silti aivan liian moni nainen sortuu siihen, ja se on todella harmi.
Heh. Munkin mies joskus huutaa äreällä äänellä "En minä ole vihainen". Kun vastaan, että silloin, kun äänensävy on selvästi vihainen, niin sanotut sanat eivät ole uskottavia. Niin mies kiukkuaa edelleen äreällä äänellä takaisin, että minun pitäisi vain uskoa mitä hän sanoo.
Sinun mielestäsi se on sortumista ja itselleni hallan tekemistä, kun uskon ennemmin paljastavaa äänensävyä kuin sen kanssa ristiriidassa olevia sanoja. Minä taas uskon ennemmin äänensävyä, koska se kertoo minulle, että parempi jättää mies rauhaan ja palata aiheeseen, kun mies on rauhoittunut. Niin ei synny turhaa riitaa, jonka voi helposti välttää.
Ei vaan ongelma on se että uskotaan "paljastavaa" äänensävyä. Omasta mielestäni liian moni ihminen lataa täysin tolkuttomia painoarvoja hyvinkin epämääräisiin sanattomiin signaaleihin, ja ne eivät välttämättä ole koko totuus. Jos nainen hylkää jonkun miehen lopullisesti sen perusteella, että "mies ei vastannut katseeseeni; häntä ei siis kiinnosta", niin onhan se nyt melko yksioikoista.
Anna minulle yksikin syy, miksi mies ei vastaisi katseeseeni, jos hän kerran on minut huomannut ja kiinnostavaksi todennut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Joo mistä noi miehet saa aina päähänsä, että se on varmaan ulkonäkö... Kun yleensä just se se ei ole. Etenkin nuorena miehet ovat pääsääntöisesti hyvännäköisiä.
Ongelma on just noi naisenkarkoituseleet, jotka ovat päällä. Ja epäsosiaalinen käytös (esim. ujo saa olla, mutta ujon ei tarvitse olla tyly).
Siitä, että osaan havainnoida ympäristöä ja sitä miten naiset lähestyvät aina vain komeimpia kavereita. Yksikin kaveri on pitkä, hoikka ja naamasta komea, mutta varsin surumielisen oloinen ja yksin ollessaan tuijottelee tuoppiaan. Silti naiset aina lähestyvät sitä. Kokeilin itse samaa ja sain olla koko illan yksin
Nainen, miksi lähestyisit rumaa, mutta kehonkieleltään sopivaa miestä?
- mies jolla on silmät
En tietenkään mistään syystä, jos se mies on minun mielestäni ruma. Mutta jos sinä olet omasta mielestäsi ruma JA sen lisäksi tykkäät tuijotella tuoppiasi, niin mitä järkeä sinun on edes mennä baariin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän voisi löytää kenkien kärkiin tuijottelevia naisia?
Minä näen heitä paljon, tosin kengänkärkien sijasta tuijottavat kännykkäänsä. Kuulokkeet korvilla. Pitää olla aika kömpelö ellei ymmärrä tuosta, että ei kannata mennä jutulle.
*huokaus*
Tiedätkö, olen omin pikku simmuineni todistanut kuinka juuri kuvaukseen sopiva nuori nainen oli otettu, kun joku pelimiehenretku meni tekemään tuttavuutta hänen kanssaan. Vaikka oli kuulokkeet ja kännykät sun muut tekstailut tiiviisti naisella menossa. Niin vain silti näytti olevan otettu kun joku "rohkea" uskalsi lähestyä. Tätä nykyä ilmeisesti vielä seukkaavatkin, eli tuplamenetys meille kiltimmille miehille, jälleen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinostavaa kuinka tässäkin, taas ties kuinka monennen kerran, kaikki vetovastuu on sälytetty miehen harteille. "Mitä olet tehnyt", "sinun pitää olla sitä ja tätä" ja "oletko kokeillut sitä ja tätä". Toki, onhan se oma aktiivisuus puoli voittoa, mutta miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että ilmeisesti naisetkaan eivät ole tehneet mitään ap:ta kohtaan? Ei kai se nyt ihan aina voi mennä vain niin, että ainoastaan toisella on velvoite tehdä sitä ja tätä, ja toisella ei mitään? Minua kiinnostaisi se, miksi kukaan nainen ei ole ilmeisesti ollut ap:sta sen vertaa kiinnostunut, että olisi ollut aktiivinen häntä kohtaan.
Ongelma on ap:lla, ei naisilla. Vain ap voi sen ratkaista. Ei ap:n naisettomuus ole minun ongelmani eikä kenenkään muunkaan naisen ongelma.
Kysyin ap:lta mitä hän on tehnyt viikonloppuna kuullakseni, olisiko hänellä edes ollut mahdollisuuksia tavata kiinnostavia naisia. Jos hän ei ole edes ollut missään, missä olisi voinut tutustua ihmisiin, jutella, niin onhan se oikeasti mahdottomuus ketään tavata.
Tietysti, ongelma on ap:lla, siitä olemme melko samaa mieltä. Itse olen kyllä sitä mieltä että ainakin 50% ap:n ongelmasta johtuu naisista. Naisista, jotka eivät käytännössä koe että ap olisi tutustumisen väärti. Se ei tietysti ole naisten vika, mutta selkeästi osa ongelmaa he ovat.
On sinulla aika erikoinen logiikka. No, en usko että yksikään nainen tätäkään päiväänsä pilaa pohtimalla ap:n ongelmaa.
Minä taas uskon, että moni nainen pilaa tämänkin päivänsä pohtimalla, kuinka saisi sen jännittävän tindermiehen koukutettua, ja laittelee hänelle plus ystävilleen epätoivoisia viestejä että mis oot, ikävä :(((
Sellaisia monet kivatkin(sic) naiset oikeasti ovat. Ilmeisesti näissä asioissa ap:lla ja todella monilla naisilla on vain perinteinen kohtaanto-ongelma. Se ei ole ap:n vika, se ei ole naisten vika. Se vain on.
Ap:han tietysti olisi kunnollinen, luotettava mies. Ei hänellä tosin ole mitään kokemusta parisuhteista eikä siten aavistustakaan siitä, millainen hän olisi elämänkumppanina, mutta täytyyhän hänen olla kunnollinen koska... Niin, en minä tiedä millä perusteella. Sillä, että hän ei ole koskaan saanut ainuttakaan naista kiinnostumaan itsestään?
Ap ei ole luonnollisesti päässyt asiaa naisille näyttämään, tämä on riidatonta. Se mitä en vain ymmärrä, on se, että miksi tässä nyt sälytetään kaikki universumin vastuu ap:n niskoille? Mitä roolia nainen tässä näyttelee?
KUKA nainen? Minulla ei ole yhtään mitään roolia ap:n elämässä, en edes tiedä, kuka hän on. Ja tämä sama pätee kaikkiin maapallon naisiin.
Minua kiinnostaisi nyt sitten se, että mitäpä olette naiset ajatelleet tehdä asian eteen? Jatkaa sitä ignooraamista, vai lopettaa lahnailu ja alkaa elämään sellaista elämää, jossa ap:kin saisi näyttää teille kaikille, kuinka hyvä mies ja kumppani hän on?
Mistä sinä esimerkiksi tiedät, ettei nainen, jolle kommentoit ole jo varattu ja parisuhteessa? ohis
Ap kommentoi minulle ja minä tosiaan olen parisuhteessa (kerroin tuossa edellä miten mieheni tapasin). Mutta sillä ei itse asian suhteen ole mitään merkitystä, koska vaikka olisin sinkku niin en olisi millään tavalla vastuussa ap:n naisettomuudesta. En edelleenkään edes tietäisi hänen olemassaolostaan, so. kuka hän on. Minun vastuullani olisi huolehtia omasta kumppanin etsimisestäni; hakeutua paikkoihin, joissa tapaisin ikäisiäni miehiä, laajentaa tuttavapiiriä, liikkua aktiivisesti paikoissa joissa ihmisiä kohtaa jne.
Silti on olemassa joitakin ihmisiä, en tiedä onko ap sellainen, mutta itse ainakin olen, että naiset eivät koskaan, missään, tule oma-aloitteisesti juttelemaan, ei mitään, nada, zip.
Tämä ilmiö on minusta vain jotenkin kiinnostava. Mikä on se erottava tekijä, että suurimmalle osalle miehistä naiset menevät juttelemaan, ja sitten pienelle osalle miehistä eivät mene juttelemaan vaikka olisivat yksin autiolla saarella. Jos ihminen ei ole tuppautuva persoonallisuus, on silloin vaikea tuppautua naisia häiritsemään. Mutta tämä ei tosiaan ole naisten eikä miesten vika. Voihan olla että kaikki kulminoituu vastenmieliseen ulkonäköön, who knows.
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Eli kun ei ole tuppautuva niin ei mitään saakaan?
Niin, vain ne kaksi vaihtoehtoahan on olemassa, olla tuppautuva tai välttää katsekontaktia. Alan ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset eivät tule juttelemaan sinulle.
Siis onko tuo katsekontakti nyt joku alfa ja omega? Entäs sokeat, kuinka heidän kanssaan toimitaan? Valkoisella kepillä koetellaan jäätä?
Sano minulle, että provoat tahallasi? Ettei kukaan oikeasti ole noin tyhmä? Miksi ihmeessä kukaan tulisi juttelemaan ihmiselle, johon ei saa edes katsekontaktia?
Ikävä tuottaa pettymys, tai mistä minä tiedän, mutta olen tosissani. Kaipa sitten vain olen näin tyhmä. Itselleni tuo katsekontakti ei merkkaa ihan niin paljoa, ja jos minulla on jollekin asiaa, voin hyvin mennä nykäisemään hihasta. Tosin onhan siinä metoon riski olemassa.
Sinulle saa tulla puhumaan. Tosin muut eivät voi tietää, että torjuvista eleistä huolimatta et tarkoita olla torjuva. He sitten tulkitsevat sinut torjuvaksi, ja sinä ihmettelet miksi kukaan ei nyi hihaa.
Kyllä. Maailmassani kanssakäyminen ei perustu uskomuksiin ja tulkintoihin, vaan on hyvin selkeää, suoraviivaista, mutta silti romanttista ja tunteellista. Se on valitettavaa jos vaikka joku oikea nainen kuvittelee, että se mies joka antoi hänelle "hieman liikaa" huomiota, olisi parempi ja sopivampi hänelle kuin se toinen, joka ei ollutkaan niin päällekäyvä. En puhu itsestäni, vain yleisiä huomioita.
Eivät ne ole mitään uskomuksia ja tulkintoja. Viestinnälle on yliopistoissa ihan omat laitoksensa. Tervemenoa sinne kirjastoon lukemaan mitä sanattomasta viestinnästä on tutkittu. Nuo jonkun toisen kertomat asiat ja esimerkit ovat sellaisia, jotka on tutkimuksissakin avattu. Itsellesi vain hallaa teet, kun vähättelet niitä uskomuksiksi ja jätät sitten omassa toiminnassasi huomioimatta.
Sanoisin että varsinkin naiset tekevät itselleen hallaa takertumalla "sanattomiin viesteihin". Emme ole niin eläimellisiä että jokin "copulation gaze" voisi määrittää toimintaamme. Silti aivan liian moni nainen sortuu siihen, ja se on todella harmi.
Heh. Munkin mies joskus huutaa äreällä äänellä "En minä ole vihainen". Kun vastaan, että silloin, kun äänensävy on selvästi vihainen, niin sanotut sanat eivät ole uskottavia. Niin mies kiukkuaa edelleen äreällä äänellä takaisin, että minun pitäisi vain uskoa mitä hän sanoo.
Sinun mielestäsi se on sortumista ja itselleni hallan tekemistä, kun uskon ennemmin paljastavaa äänensävyä kuin sen kanssa ristiriidassa olevia sanoja. Minä taas uskon ennemmin äänensävyä, koska se kertoo minulle, että parempi jättää mies rauhaan ja palata aiheeseen, kun mies on rauhoittunut. Niin ei synny turhaa riitaa, jonka voi helposti välttää.
Ei vaan ongelma on se että uskotaan "paljastavaa" äänensävyä. Omasta mielestäni liian moni ihminen lataa täysin tolkuttomia painoarvoja hyvinkin epämääräisiin sanattomiin signaaleihin, ja ne eivät välttämättä ole koko totuus. Jos nainen hylkää jonkun miehen lopullisesti sen perusteella, että "mies ei vastannut katseeseeni; häntä ei siis kiinnosta", niin onhan se nyt melko yksioikoista.
Anna minulle yksikin syy, miksi mies ei vastaisi katseeseeni, jos hän kerran on minut huomannut ja kiinnostavaksi todennut.
Siksi ettei halua antaa itsestään iljettävän pelimiehen kuvaa. On epäilemättä muitakin päteviä syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän voisi löytää kenkien kärkiin tuijottelevia naisia?
Minä näen heitä paljon, tosin kengänkärkien sijasta tuijottavat kännykkäänsä. Kuulokkeet korvilla. Pitää olla aika kömpelö ellei ymmärrä tuosta, että ei kannata mennä jutulle.
*huokaus*
Tiedätkö, olen omin pikku simmuineni todistanut kuinka juuri kuvaukseen sopiva nuori nainen oli otettu, kun joku pelimiehenretku meni tekemään tuttavuutta hänen kanssaan. Vaikka oli kuulokkeet ja kännykät sun muut tekstailut tiiviisti naisella menossa. Niin vain silti näytti olevan otettu kun joku "rohkea" uskalsi lähestyä. Tätä nykyä ilmeisesti vielä seukkaavatkin, eli tuplamenetys meille kiltimmille miehille, jälleen kerran.
Okei. Ja sinä olet varma, ettei nainen antanut miehen suuntaan minkäänlaista signaalia siitä, että oli huomannut tämän positiivisella silmällä? Oli miten oli, tilanne olisi voinut mennä toisinkin eli mies olisi voinut saada tylyt pakit. Tytön skrode poikaystävä olisi voinut pyyhältää paikalle. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Siksi en suosittele lähestymään ilman "vihreää valoa". Mutta tuossahan kukaan ei menettänyt mitään, koska ilmeisesti kyseinen tyttö tykkää pelimiesretkuista joten ei hän olisi muutenkaan ollut kiinnostunut "giltistä" miehestä. Plus että ette olisi koskaan edes tutustuneet, koska häntä ei kiinnostanut ja sinä et olisi mennyt juttusille.
Miksi te giltit miehet niin usein haluatte samoja naisia kuin ne pelimiesretkut? Miksi teitä ei kiinnosta giltit naiset, ne vaatimattomat joita pelimiesretkut eivät edes yritä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitse olla vastenmielinen ulkonäkö vaan se sanaton viesti, mitä mies olemuksellaan lähettää. Ei katsekontaktia, pälyily, suljettu kehonkieli...
Joo mistä noi miehet saa aina päähänsä, että se on varmaan ulkonäkö... Kun yleensä just se se ei ole. Etenkin nuorena miehet ovat pääsääntöisesti hyvännäköisiä.
Ongelma on just noi naisenkarkoituseleet, jotka ovat päällä. Ja epäsosiaalinen käytös (esim. ujo saa olla, mutta ujon ei tarvitse olla tyly).
Siitä, että osaan havainnoida ympäristöä ja sitä miten naiset lähestyvät aina vain komeimpia kavereita. Yksikin kaveri on pitkä, hoikka ja naamasta komea, mutta varsin surumielisen oloinen ja yksin ollessaan tuijottelee tuoppiaan. Silti naiset aina lähestyvät sitä. Kokeilin itse samaa ja sain olla koko illan yksin
Nainen, miksi lähestyisit rumaa, mutta kehonkieleltään sopivaa miestä?
- mies jolla on silmät
En tietenkään mistään syystä, jos se mies on minun mielestäni ruma. Mutta jos sinä olet omasta mielestäsi ruma JA sen lisäksi tykkäät tuijotella tuoppiasi, niin mitä järkeä sinun on edes mennä baariin?
Niin juuri. Baareihin kannattaa mennä vain kun on tarpeeksi komea naisille ja tuo sen myös itsevarmasti, mutta röyhkeästi esille. Siitä naiset tykkäävät. Mies ei saa olla ruma nössö, sellaisten on parempi pysyä neljän seinän sisällä. Itse tosin tykkään käydä baareissa, kahviloissa, kaikkialla, mutta en mene sinne antamaan validaatiota naisille enkä muutenkaan katselemaan heitä. Tuijottelen mieluummin tuoppiini, vaikka olenkin komea. Järkevää ja taloudellista? Ei todellakaan, mutta olen sillä tavalla outo.
En ole. En ole koskaan toiminut noin. Olen silti sitä mieltä että tästä ei yksikään nainen voi jaella mitään tuomioita kiinnostuksesta. Se että olenko kiinnostunut tai en, sitä ei kannata yrittää päätellä ulkoisten seikkojen perusteella. Tiedän tasan tarkkaan että jos vaikka itse istun yrmynä jossain nurkassa, ei minua todennäköisesti lähesty naiset eivätkä miehet, ja se on ymmärettävää. Mutta kiinnostuksestani mitään asiaa kohtaan siitä ei voi sanoa. Voin olla kiinnostunut, enkä näytä sitä. Voin olla olematta kiinnostunut, eikä sitä näe.