Onko muita jotka haikailevat hyvässä suhteessa aidan toiselle puolelle?
Olen ollut mieheni kanssa kymmenen vuotta. Mies on uskollinen ja kunnollinen, kiltti... eli tylsä :-/ Alkuvuodet olin tyytyväinen tähän suhteeseen, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata jotain karumpaa ja jännittävämpää miestä. Minulle ei riitä, että olen saanut hyvän, tavallisen ihanan miehen, vaan kaipaan sisimmässäni jotain seikkailua, haen jotain suurempaa ja jännittävämpää. Haluan varmaankin jotain mitä ei voine löytää mistään. ' Ikuinen kaipaus' on usein läsnä.
Olen kai romantikko joka haluaisi kuun taivaalta. Koitan hokea itselleni, että kaikissa miehissä on hyvät ja huonot puolensa. Minun mieheni heikompia puolia ovat, että hän ei ole esim. kovin keskustelutaitoinen, ei ole hauska ja rohkea vaan vähän ' nössö' .
Tiedän sanomattakin, että minulla ei ole kovin realistinen elämänasenne. Täydellistä puolisoa on vain mahdotonta saada ja löytää. Ei ole olemassa täydellistä parisuhdetta ja pitkän liiton perusta on sietäminen ja realitettien myöntäminen. Mulla on vielä haasteita henkisessä kasvussa, että osaan hyväksyä puolisoni sellaisena kuin hän on.
Olen tottakai kiintynyt mieheeni ja hän on minulle tärkeä - onhan meillä pitkä yhteinen historia ja paljon hyviä kokemuksia. Seksikin sujuu vaikkemme enää mikään jatkuvasti kuherteleva pariskunta olekaan.
Olemme monessa asiassa samanlaisia ja meillä on samat elämänarvot. Siinä olemme erilaisia, että itse olen kehittyvä, uudistumiskykyinen ja muuttuva persoona. Mieheni taas on ollut aina samanlainen ja tulee varmaan olemaankin, mikä ärsyttää minua, joka olen vaihtelunhaluinen, räväkkä ja - kaikkine huonoine puolineni - en ainakaan tylsä ihminen. Ongelma on juuri se, että suhteen alussa olin tyytyväinen suhteeseen, mutta nyt kun olen ajan kuluessa itse muuttunut, haluankin eri asioita mieheltä kuin ennen.
Lisäksi hyväänkin turtuu, eli olen vain luonteeltani sellainen, että vaikka saisin miehekseni George Clooneyn, niin kyllästyisin varmaan silloinkin parissa vuodessa.
En ole pettänyt miestäni vaikka tilaisuuksia olisi riittänyt. Tunnen silti itseni välillä huonoksi ihmiseksi, kun näin tunnen, mutten mahda tuntemuksilleni mitään.
En oikeastaan kaipaa varsinaisia neuvoja, lähinnä kyselen kohtalotovereiden perään...
Kommentit (9)
Kai se sitten on niin että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen. Vai onko meillä väärät kumppanit? Onko joku, jolla on vaihtamalla parantunut?
sellaisen " rosoisen" miehen kanssa, joka ottaa mitä haluaa ja tekee niinkuin tykkää. Niitä suhteita riittää, mutta niissä tuppaa vain käymään huonosti ja polttamaan näppinsä.
Olispa naistenkin hyvä elää aikanaan se nuoruus kunnolla ja kokeilla erilaisia suhteita, ettei sitten yli kolmikymppisenä tarvis kaihoilla jännityksen perään kun tietäisi jo nahhoissaan ettei siitä tule onnelliseksi. Minä olen myös ikäisesi nainen; olen matkustellut nuoruudessani paljon, rakastunut usein ja kiihkeästi, erilaisiin miehiin, kokeillut ja läpielänyt useita suhteita. Nyt tiedän että oma rakas turvallinen ja tylsäkin mieheni on juuri todella hyväksi minulle. Hänet olen kaikkien näiden aiempien suhteideni pohjalta löytänyt, kun opin tuntemaan itseäni, miehiä, suhteita ja ennen kaikkea sen minkälaisen miehen juuri minä tarvitsen.
Elämässäni on ollut jännitystä, tiedän ettei se kuitenkaan tee onnelliseksi.
Kuinka sisäistäisinkin sen, että vaikka miehessäni ei ole sitä ' särmää' jota kaipaisin, hän on silti hyväksi minulle...t. ap.
Vierailija:
sellaisen " rosoisen" miehen kanssa, joka ottaa mitä haluaa ja tekee niinkuin tykkää. Niitä suhteita riittää, mutta niissä tuppaa vain käymään huonosti ja polttamaan näppinsä.Olispa naistenkin hyvä elää aikanaan se nuoruus kunnolla ja kokeilla erilaisia suhteita, ettei sitten yli kolmikymppisenä tarvis kaihoilla jännityksen perään kun tietäisi jo nahhoissaan ettei siitä tule onnelliseksi. Minä olen myös ikäisesi nainen; olen matkustellut nuoruudessani paljon, rakastunut usein ja kiihkeästi, erilaisiin miehiin, kokeillut ja läpielänyt useita suhteita. Nyt tiedän että oma rakas turvallinen ja tylsäkin mieheni on juuri todella hyväksi minulle. Hänet olen kaikkien näiden aiempien suhteideni pohjalta löytänyt, kun opin tuntemaan itseäni, miehiä, suhteita ja ennen kaikkea sen minkälaisen miehen juuri minä tarvitsen.
Elämässäni on ollut jännitystä, tiedän ettei se kuitenkaan tee onnelliseksi.
Ihan oikeasti, myös SINÄ voit muuttaa teidän suhdettanne, ei aina tarvitse tyytymättömänä möllöttää ja syytellä toista.
Jostain syystä suhde on yhtäkkiä muuttunut paremmaksi (lähes erottiin). Työtä on tehty, ja nyt arvostan kilttiä kunnollista miestä tosi paljon! Semmoiset on todella harvassa, pidä kiinni!
Kirjassa otetaan kriittisesti kantaa avioliittoon ja monogamiaan. Tekijä jenkkiläläinen kulttuurikriitikko ja viestinnän professori. Et ole ajatuksinesi yksin....
Kuten kirjoitin, olen itse kaikkea muuta kuin tylsä vaikkakaan en muuten täydellinen. Luonteemme ovat erilaiset, mies on tasainen ja rauhallinen, minä taas se perheen ideamylly ja väriläiskä :-) Ei ole siis kyse konkreettisesta arjen tylsyydestä vaan miehen persoonasta. Eihän toista muuttaa voi jos toinen ei itse halua muuttua. Nimenomaan MINÄ olen yrittänyt kehittää suhdetta ja arkea, mies on möllöttänyt... Lue tarkemmin ennen kuin kommentoit.
Vierailija:
Ihan oikeasti, myös SINÄ voit muuttaa teidän suhdettanne, ei aina tarvitse tyytymättömänä möllöttää ja syytellä toista.
Silti en halua pettää enkä erota, pidän elinikäistä suhdetta kuitenkin tavoiteltavana asiana vaikka en pidä sitä luonnollisena. Avoin suhdekaan ei oikein tule kysymykseen, joten minkäs teet, vaikka periaatteessa varmaan mulla on samat ajatukset mainitsemasi lähteen kanssa. t.ap
Vierailija:
Kirjassa otetaan kriittisesti kantaa avioliittoon ja monogamiaan. Tekijä jenkkiläläinen kulttuurikriitikko ja viestinnän professori. Et ole ajatuksinesi yksin....
eikö kellään muulla ole samanlaisia ajatuksia?
t.ap