Minkäikäinen lapsi saa ilmaista mielipiteensä etävanhemmasta?

Ennen ainakin oli niin että 12v saa sanoa mielipiteensä niin että se otetaan huomioon tällaisissa asioissa. En tiedä miten nykyään.

Hyvin oot tehtäväs tehny tähän asti. Eikö niin, et vähät lietsot... Heität vettä myllyyn....

Omasta kokemuksesta sanoisin, että ei missään iässä. Isän luona viikonloput oli juuri tuollaisia eli ei mitään tekemistä, isä uuden naisystävänsä ja tämän perheen kanssa, minä olin liikaa ja vaivaksi. Mutta jos sanoin, että en pääse tulemaan lauantaina, koska on kaverin synttärit, niin alkoi kamala mesoaminen siitä, että sinun parhaaksesi tämä on, miksi äiti yrittää estää meitä tapaamasta.

Vieläkään en keksi, miksi minun parhaakseni oli se, että istuin yksin keittiössä tekemässä koulutehtäviä ja isä lähti naisystävän lasten kanssa laskettelemaan. Minä en voinut mennä mukaan, kun autoon ei mahtunut. 5 hengen autossa oli 4 tarpeeksi, kun oltiin toppavaatteissa.

Voiko joku sanoa, että lapsi ei saisi jossain iässä ilmaista miltä joku asia hänestä tuntuu? Tai ihminen ylipäätään? 

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku sanoa, että lapsi ei saisi jossain iässä ilmaista miltä joku asia hänestä tuntuu? Tai ihminen ylipäätään? 

Kyllä todellakin voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku sanoa, että lapsi ei saisi jossain iässä ilmaista miltä joku asia hänestä tuntuu? Tai ihminen ylipäätään? 

Kyllä todellakin voi. 

Se on väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta sanoisin, että ei missään iässä. Isän luona viikonloput oli juuri tuollaisia eli ei mitään tekemistä, isä uuden naisystävänsä ja tämän perheen kanssa, minä olin liikaa ja vaivaksi. Mutta jos sanoin, että en pääse tulemaan lauantaina, koska on kaverin synttärit, niin alkoi kamala mesoaminen siitä, että sinun parhaaksesi tämä on, miksi äiti yrittää estää meitä tapaamasta.

Vieläkään en keksi, miksi minun parhaakseni oli se, että istuin yksin keittiössä tekemässä koulutehtäviä ja isä lähti naisystävän lasten kanssa laskettelemaan. Minä en voinut mennä mukaan, kun autoon ei mahtunut. 5 hengen autossa oli 4 tarpeeksi, kun oltiin toppavaatteissa.

Juuri näin! Tämän lisäksi isä huutaa ja raivoaa kaikesta lapsen tekemästä tai tekemättä jättämisestä sekä joka kerta äidistä vielä vuosienkin jälkeen heti, jos ovat kahden. Lapsi kertoo, että paras tapa välttyä raivareilta on pysytellä siellä missä naisystäväkin on, koska silloin ei huuda.

Perheneuvolasta voi saada käyntien jälkeen jonkun lausunnon asiasta ja sen kanssa voi mennä lastenvalvojan/suojelun juttusille. Kyllä lasta voi asiassa kuulla minkänikäisenä vain mutta ilman mitään puoltoja voi 12v. ilmoittaa ettei enää halua etävanhemman luokse mennä.

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvolasta voi saada käyntien jälkeen jonkun lausunnon asiasta ja sen kanssa voi mennä lastenvalvojan/suojelun juttusille. Kyllä lasta voi asiassa kuulla minkänikäisenä vain mutta ilman mitään puoltoja voi 12v. ilmoittaa ettei enää halua etävanhemman luokse mennä.

Ja pitää kuunnella, eikö vaan?

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvolasta voi saada käyntien jälkeen jonkun lausunnon asiasta ja sen kanssa voi mennä lastenvalvojan/suojelun juttusille. Kyllä lasta voi asiassa kuulla minkänikäisenä vain mutta ilman mitään puoltoja voi 12v. ilmoittaa ettei enää halua etävanhemman luokse mennä.

Näin teimme. Siitä etävanhempi raivostui vielä enemmän. Hän uhkailee lasta oikeudella saatuaan tietää perheneuvolakäynneistä. Hän on sen jälkeen tehnyt lukuisia perättömiä lastensuojeluilmoituksia. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta sanoisin, että ei missään iässä. Isän luona viikonloput oli juuri tuollaisia eli ei mitään tekemistä, isä uuden naisystävänsä ja tämän perheen kanssa, minä olin liikaa ja vaivaksi. Mutta jos sanoin, että en pääse tulemaan lauantaina, koska on kaverin synttärit, niin alkoi kamala mesoaminen siitä, että sinun parhaaksesi tämä on, miksi äiti yrittää estää meitä tapaamasta.

Vieläkään en keksi, miksi minun parhaakseni oli se, että istuin yksin keittiössä tekemässä koulutehtäviä ja isä lähti naisystävän lasten kanssa laskettelemaan. Minä en voinut mennä mukaan, kun autoon ei mahtunut. 5 hengen autossa oli 4 tarpeeksi, kun oltiin toppavaatteissa.

Onpas uskomattoman törkeää jättää yksi lapsi tuolla tavoin ulkopuolelle. 

Toivottavasti olet toipunut ja ymmärrät, että ovat olleet pahoja ihmisiä. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi!

Kokemuksesta, kun lapsi on 12v hän voi päättää meneekö etätapaamisille vai ei. Mun lapsella ne loppu kuin seinään. Isä yhä ihmettelee miksi lapsi ei halua nähdä. Tässä muutama syy, lapsi oman sanomansa mukaan oli aina nälissään, jätettiin yksin kun isänsä ja uusi vaimo lähtivät kauppaan (lapsi pelkäsi yksinoloa), kävi yksin saunassa ja pesulla (4v) isänsä meni vaimon kanssa, pakotti lapsen lastensuojelu palavereihin joissa piti kertoa että hänen vaimonsa oli kivempi kuin äiti, lista on loputon.

12v, mutta tuomioistuin tai lastenvalvoja voi ottaa huomioon myös nuoremmankin lapsen mielipiteen riippuen lapsen ikä- ja kehitystasosta.

Lapsen mielipide on kuultava, kun hän on kyllin vanha sen esittämään (eli 12v ei ole enää rajana, vaan jo ihan pientäkin lasta on kuultava). Lapsen mielipiteen painoarvo riippuu lapsen iästä ja kypsyydestä.

Alle 12v lapsi voidaan pakottaa tapaamisiin eli ääritapauksissa poliisi hakee lapsen tapaamiseen. Yli 12v ei viedä tapaamiseen väkisin, jos hän kieltäytyy menemästä Lasta voidaan kuitenkin käydä suostuttuttelemassa (painostamassa) tapaamiseen poliisin ja/tai sosiaalityöntekijän toimesta, mutta jos lapsi selkeästi ilmoittaa (ilman lähivanhemman painostusta) , että ei mene niin väkisin ei viedä

Älkää uskoko ihmiset kaikkea mitä täällä kirjoitellaan. Poliisit ei todellakaan lähde lasta viemään väkisin tai painostamaan toiselle vanhemmalle. Miettikää nyt tämä skenaario päässänne. Huh huh mitä juttuja! 

Onko kenelläkään kokemusta miten siihen suhtaudutaan jos vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla asunut lapsi haluaakin asua pysyvämmin isänsä kanssa? Kuunnellaanko silloin vai meneekö äiti (tässä tapauksessa myös lähi) aina edelle? 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta miten siihen suhtaudutaan jos vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla asunut lapsi haluaakin asua pysyvämmin isänsä kanssa? Kuunnellaanko silloin vai meneekö äiti (tässä tapauksessa myös lähi) aina edelle? 

Riippuu lapsen iästä ja kokonaistilanteesta. Voi olla, että muuttaa pysyvästi isän luokse, jos ei äiti kykene lapsesta huolehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta miten siihen suhtaudutaan jos vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla asunut lapsi haluaakin asua pysyvämmin isänsä kanssa? Kuunnellaanko silloin vai meneekö äiti (tässä tapauksessa myös lähi) aina edelle? 

Riippuu lapsen iästä ja kokonaistilanteesta. Voi olla, että muuttaa pysyvästi isän luokse, jos ei äiti kykene lapsesta huolehtimaan.

Poika on 14. Sellaisesta ei ole kysymys että äiti ei kykenisi. Lapsi vaan viihtyy paremmin isänsä luona. Eikä kyse ole mistään sellaisesta että lapsella ei olisi isän luona rajoja tms vaan ihan muista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta miten siihen suhtaudutaan jos vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla asunut lapsi haluaakin asua pysyvämmin isänsä kanssa? Kuunnellaanko silloin vai meneekö äiti (tässä tapauksessa myös lähi) aina edelle? 

Riippuu lapsen iästä ja kokonaistilanteesta. Voi olla, että muuttaa pysyvästi isän luokse, jos ei äiti kykene lapsesta huolehtimaan.

Poika on 14. Sellaisesta ei ole kysymys että äiti ei kykenisi. Lapsi vaan viihtyy paremmin isänsä luona. Eikä kyse ole mistään sellaisesta että lapsella ei olisi isän luona rajoja tms vaan ihan muista asioista. 

Asiaa sen enempää tietämättä, sanoisin, että tuon ikäisen pojan voi olla ihan järkevää asua isän luona. Itse ainakin olisin valinnut tuossa iässä isän luona asumisen, jos vanhemmat olisivat eronneet ja olisi pitänyt valita kumman luona haluaa pysyvästi asua.

M50