Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamisen aiheuttamat traumat
01.02.2019 |
Mua kiusattiin koulussa ja sain siitä vaikeat traumat. Kiusaaminen ei todellakaan ollut pelkästään henkistä vaan mua lyötiin ja potkittiin porukalla, päätäni uitettiin vessanpöntössä jne. Pari kertaa jouduin jopa menemään päivystykseen kesken koulupäivän. Toisella niistä kerroista käteni oli murtunut. Murtuman aiheuttaneen kiusaajan vanhemmat maksoi aiheutuneet kulut, mutta sen jälkeen kiusaaminen vain paheni.
En ymmärrä, miksei edes vanhempani vaatinut poliisia puuttumaan asiaan, kun rehtorin puhuttelut ei todellakaan auttanut. Kiusaajani sai jatkaa elämäänsä normaalisti, mutta mä jouduin vaihtamaan väkivallan pelossa koulua. Uudessa koulussa mua ei kiusattu yhtä paljon, mutta ei mua sielläkään rauhaan jätetty. Edes fyysisesti. Ja kavereita en saanut lainkaan.
Kiusaaminen on vaikuttanut koko elämääni. Mulla oli aina yli kasin keskiarvo, mutta en pystynyt jatkamaan opiskelua peruskoulun jälkeen, kun pelkäsin kuollakseni että kiusaaminen jatkuisi taas. Sairasloma vaihtui kuntoutustuen kautta pysyväksi eläkkeeksi päivää ennen kuin täytin 25.
Kiusaamisen pahin vaikutus on kuitenkin täydellinen sosiaalinen syrjäytyminen. En ole muutamaan vuoteen jutellut kertaakaan kenenkään muun kuin psykiatrini, muutaman hoitajan ja vapaaehtoisen tukihenkilön kanssa. Musta on tullut täysin kykenemätön normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. En usko tilanteen koskaan korjautuvan, joten toivon vaan että jonain päivänä pääsen eroon tästä raastavasta kaipuusta toista ihmistä kohtaan.
Kommentit (38)
Käsittämätöntä.
Itse söin lääkkeitä ja olin kuntoutustuella 16-vuotta.
Sä pääsit eläkkeelle noin vain ja kävin läpi saman paskan siihen päälle vielä päihdeongelmaa ja riippuvuutta.
Lopulta kyllästyin olemaan uhri ja yksi nainen tuli raskaaksi mulle. Päätin että nyt on aika lopettaa uhrina oleminen. Soittelin ja lähetin työhakemuksia ja menin vaan töihin.
Otin vastuun lapsesta ja paranin masennuksesta. Taustalla oli myös pitkiä psykoosijaksoja.
Otin itseäni niskasta kiinni lapsen takia ja päätin että ainakaan pienen ei tarvitse koskaan olla turvaton.
Paremmat tulot olisi kuitenkin, jos olisin eläkkeelle päässyt. Miksihän jotkut toiset pääsee niin helposti eläkkeelle ja olin kuitenkin toistuvasti kuntoutustuella. Kukaan lääkäreistä ei päästänyt mua helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä.
Itse söin lääkkeitä ja olin kuntoutustuella 16-vuotta.
Sä pääsit eläkkeelle noin vain ja kävin läpi saman paskan siihen päälle vielä päihdeongelmaa ja riippuvuutta.
Lopulta kyllästyin olemaan uhri ja yksi nainen tuli raskaaksi mulle. Päätin että nyt on aika lopettaa uhrina oleminen. Soittelin ja lähetin työhakemuksia ja menin vaan töihin.
Otin vastuun lapsesta ja paranin masennuksesta. Taustalla oli myös pitkiä psykoosijaksoja.
Otin itseäni niskasta kiinni lapsen takia ja päätin että ainakaan pienen ei tarvitse koskaan olla turvaton.
Paremmat tulot olisi kuitenkin, jos olisin eläkkeelle päässyt. Miksihän jotkut toiset pääsee niin helposti eläkkeelle ja olin kuitenkin toistuvasti kuntoutustuella. Kukaan lääkäreistä ei päästänyt mua helpolla.
lisäilen vähän tähän että olin minäkin yksin tasan 11-vuotta neljän seinän sisällä. Pakolla kävin nuorten työpajoilla kuntoutustoiminnassa. En pitänyt siitä.
Sitten jossain vaiheessa kyllästyin ja ajattelin että ei tämä ole ihmisen elämää. Päätin aloittaa rajun päihteidenkäytön salaa kaikilta ja kuolla pois.
Työpajoilla oli paljon tyyppejä joilta sai vaikka mitä mömmöä.
Päihdehuuruisen ajan sekoilin ja otin kiinni menetettyä nuoruutta lähes kolmekymppisenä. En muista niistä ajoista mitään.
Tapasin ihmisiä ja erityisesti naisia. Minusta tuli jännä.
Sitten kuulin että raskaus. Muistan kuinka sana raskaus porautui tajuntaani. Olin ihan humalassa.
Tajusin että nyt se loppuu ja selviydyin.
Minusta tuli isä ja jätin kaiken sekoilun taakseni. Astelin töihin ja lopetin itsesäälissä rypemisen.
Silloin minusta tuli täysikasvuinen mies. Soitin lääkärille ja kerroin että lopetan mielenterveyspuolella käynnit.
Sinällään hölmöä että ap:n tyylinen saa eläkkeen ja eläkkeestä olisi mun lapselle enemmän hyötyä kuin tästä työttömyydesta ja pätkätyösuhteista.
Vähän huonosti menee. Toi eläke olisi kuulunut mulle ja ap:n nuorena pitäisi ryhdistäytyä. Itsestä se on kiinni. Ei se maailma tule sun ovelles.
Aika helpolla lähtee eläkkeet Suomessa nykynuorille.
Ei meillä ole varaa elättää tälläisiä tapauksia.
Ap ryhdistäydy.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä.
Itse söin lääkkeitä ja olin kuntoutustuella 16-vuotta.
Sä pääsit eläkkeelle noin vain ja kävin läpi saman paskan siihen päälle vielä päihdeongelmaa ja riippuvuutta.
Lopulta kyllästyin olemaan uhri ja yksi nainen tuli raskaaksi mulle. Päätin että nyt on aika lopettaa uhrina oleminen. Soittelin ja lähetin työhakemuksia ja menin vaan töihin.
Otin vastuun lapsesta ja paranin masennuksesta. Taustalla oli myös pitkiä psykoosijaksoja.
Otin itseäni niskasta kiinni lapsen takia ja päätin että ainakaan pienen ei tarvitse koskaan olla turvaton.
Paremmat tulot olisi kuitenkin, jos olisin eläkkeelle päässyt. Miksihän jotkut toiset pääsee niin helposti eläkkeelle ja olin kuitenkin toistuvasti kuntoutustuella. Kukaan lääkäreistä ei päästänyt mua helpolla.
Sun tarinas on selviytymistarina.
Otat vielä vastuun lapsesta ja mitä sä saat osakses?
Alapeukkuja :D
Ei jumalauta. Toiset ne elontiellä sortuu murheseen ja toiset hoitaa hommat pienokaisen takia ettei viattoman tarvitsisi kärsiä. Susta kasvoi mies.
Kyllä täällä on arvot ihan pääalespäin.
Kummasti ei neljäkymmentä vuotta sitten kiusatuille mitään eläkkeitä makseltu. Alkoholismi mienyt osan ja jotkut ne vaan meni töihin ja otti omasta elämästään vastuun.
Jänniä aikoja eletään kun tuollaisesta pääsee nykyään eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika helpolla lähtee eläkkeet Suomessa nykynuorille.
Ei meillä ole varaa elättää tälläisiä tapauksia.
Ap ryhdistäydy.
Ootko entinen kiusaaja! Ei kenellekään tuossa tilanteessa olevalle sanota noin! Ei ole tainnut olla sun elämässä vastoinkäymisiä.
Ap. hakeudu terapiaan! Työtoimintaan tai ihan mihin vaan, pois kotoa! Päiväsairaalaan! Etsi netistä kavereita. Hanki harrastus tms. Askel kerrallaan. Muakin on kiusattu ja ei edes noin pahasti. Kärsin siitä silti ja tulen kärsimään koko elämäni. On vaan opittava elämään sen kanssa. Päivä kerrallaan. Yritä löytää edes yksi ystävä, vaikka samassa tilanteessa oleva kuin sinä. Ole armollinen itsellesi. Tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärin. Kiusaajasi ovat. Silti ei kannata kantaa kaunaa. Eivät he ole edes sinun vihan ansainneita ihmisiä. Heillä ei ole oikeus enää aiheuttaa pahaa oloa sinulle. Heillä varmasti oli myös paha olla. Monet kiusaajat päätyy narkkareiksi yms. Mieti mitä ressukoita, vaikka sääliäkään ei kannata. Silti kiusaamista ei tule koskaan hyväksyä. Tsemppiä ja voimia sinulle ap!
Eteenpäin elämässä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä.
Itse söin lääkkeitä ja olin kuntoutustuella 16-vuotta.
Sä pääsit eläkkeelle noin vain ja kävin läpi saman paskan siihen päälle vielä päihdeongelmaa ja riippuvuutta.
Lopulta kyllästyin olemaan uhri ja yksi nainen tuli raskaaksi mulle. Päätin että nyt on aika lopettaa uhrina oleminen. Soittelin ja lähetin työhakemuksia ja menin vaan töihin.
Otin vastuun lapsesta ja paranin masennuksesta. Taustalla oli myös pitkiä psykoosijaksoja.
Otin itseäni niskasta kiinni lapsen takia ja päätin että ainakaan pienen ei tarvitse koskaan olla turvaton.
Paremmat tulot olisi kuitenkin, jos olisin eläkkeelle päässyt. Miksihän jotkut toiset pääsee niin helposti eläkkeelle ja olin kuitenkin toistuvasti kuntoutustuella. Kukaan lääkäreistä ei päästänyt mua helpolla.
lisäilen vähän tähän että olin minäkin yksin tasan 11-vuotta neljän seinän sisällä. Pakolla kävin nuorten työpajoilla kuntoutustoiminnassa. En pitänyt siitä.
Sitten jossain vaiheessa kyllästyin ja ajattelin että ei tämä ole ihmisen elämää. Päätin aloittaa rajun päihteidenkäytön salaa kaikilta ja kuolla pois.
Työpajoilla oli paljon tyyppejä joilta sai vaikka mitä mömmöä.
Päihdehuuruisen ajan sekoilin ja otin kiinni menetettyä nuoruutta lähes kolmekymppisenä. En muista niistä ajoista mitään.
Tapasin ihmisiä ja erityisesti naisia. Minusta tuli jännä.
Sitten kuulin että raskaus. Muistan kuinka sana raskaus porautui tajuntaani. Olin ihan humalassa.
Tajusin että nyt se loppuu ja selviydyin.
Minusta tuli isä ja jätin kaiken sekoilun taakseni. Astelin töihin ja lopetin itsesäälissä rypemisen.
Silloin minusta tuli täysikasvuinen mies. Soitin lääkärille ja kerroin että lopetan mielenterveyspuolella käynnit.
Sinällään hölmöä että ap:n tyylinen saa eläkkeen ja eläkkeestä olisi mun lapselle enemmän hyötyä kuin tästä työttömyydesta ja pätkätyösuhteista.
Vähän huonosti menee. Toi eläke olisi kuulunut mulle ja ap:n nuorena pitäisi ryhdistäytyä. Itsestä se on kiinni. Ei se maailma tule sun ovelles.
Mene muualle täältä katkeroitumasta. Näköjään sinullakin jäänyt asioita käsittelemättä, kun ap:n aloitus triggeröi sinussa näin raivokkaan tarpeen avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuotanii olisiko jo aika päästää menneistä irti ja ottaa itseä niskasta kiinni. Oli mullakin paska lapsuus mutta silti töissä käyn ja elätän itseni.
AP:lle jaksamisia.
Itseäni ei kiusattu paljon mutta ihan random nälvimistapauksia oli joskus yläasteella ja pieniä kiusaamistapauksia (esim. tunnettu kiusaaja laittoi jääkökkäreitä kenkään, ja vittuili kun tiesi etten uskalla pistää vastaan, jne. väänsi korvasta, sellaista perus alistamista). Ja nuo on jääneet mieleen vielä kolmekymppisenäkin itselleni eli olin kai aika herkkä lapsi.
Olin vähän sellainen laiha nössö silloin. En enää. Mutta välillä mietityttää nuo edelleen nukkumaan käydessä. Outoa, eikö? Pienistäkin asioista voi jäädä jälki.
Eli pointtini on että voin vain kuvitella millaista on jos on oikeaa jatkuvaa kiusaamista joutunut kestämään. Pitäisi kai lukea itseni onnekkaaksi.
Toivottavasti AP löytää jotain mikä auttaa.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on niin pahantahtoisia ihmisiä löyvät lyötyä :(
Olen 28v, minäkin olin 9 oppilas ja tykkäsin käydä koulua, minua kiusattiin niin rankasti etten kyennyt mitään muuta tehdä. Täysin sama tarina kuin sulla. Viimeiset 10 vuotta mennyt täysin selviytymiseen.
Ne traumat ovat kaikesta avusta huolimatta jäänyt, mua sanotaan ihanaksi ihmiseksi ja vahvaksi. Minkä sillä teen kun olen vain roskaa. Minun piti jatkaa lukioon ja siitä yliopistoon, oli rahkeet siihen.
Se vihan määrä on niin valtava, aion vieläkin ottaa kiusaajat kiinni elämäni tuhoamisesta vaikka vankilaan menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika helpolla lähtee eläkkeet Suomessa nykynuorille.
Ei meillä ole varaa elättää tälläisiä tapauksia.
Ap ryhdistäydy.
Nyky-Suomessa ei pääse eläkkeelle helpolla.
Säälittävää kadehtia pienellä sairaseläkkeellä kitkuttelevaa ihmistä.
Pistää hiljaiseksi noi alapeukkujen määrä selviytymistarinoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika helpolla lähtee eläkkeet Suomessa nykynuorille.
Ei meillä ole varaa elättää tälläisiä tapauksia.
Ap ryhdistäydy.
Nyky-Suomessa ei pääse eläkkeelle helpolla.
Säälittävää kadehtia pienellä sairaseläkkeellä kitkuttelevaa ihmistä.
Onhan se jumalauta paremmat tulot kuin pitkäaikaistyöttömällä. Ja sitä ei tarvitse edes hakea erikseen anelemalla joka kuukausi.
Työttömillä on asiat paljon huonommin. Aika hepposesti saa eläkkeet.
Ap voisi olla vaan tyytyväinen.
Onnea sille joka parantui ja ryhdistäytyi. Respectit isälle joka ottaa vastuun lapsestaan ja teki käännöksen elämässään!
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin pahantahtoisia ihmisiä löyvät lyötyä :(
Totuus on että joskus potku perseelle tekee ihan hyvää.
Ap:llahan on asiat hyvin. Hän on eläkkeellä.
Aika moni kärsii näinä aikoina. Hänellä on pysyvät, säännölliset tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika helpolla lähtee eläkkeet Suomessa nykynuorille.
Ei meillä ole varaa elättää tälläisiä tapauksia.
Ap ryhdistäydy.
Nyky-Suomessa ei pääse eläkkeelle helpolla.
Säälittävää kadehtia pienellä sairaseläkkeellä kitkuttelevaa ihmistä.
Onhan se jumalauta paremmat tulot kuin pitkäaikaistyöttömällä. Ja sitä ei tarvitse edes hakea erikseen anelemalla joka kuukausi.
Työttömillä on asiat paljon huonommin. Aika hepposesti saa eläkkeet.
Ap voisi olla vaan tyytyväinen.
Onnea sille joka parantui ja ryhdistäytyi. Respectit isälle joka ottaa vastuun lapsestaan ja teki käännöksen elämässään!
Ei ole paremmat tulot.
Mistä sinä ap:n tilanteen tiedät? Eri ihmisten tilanteita ei kannata verrata keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Mene muualle täältä katkeroitumasta. Näköjään sinullakin jäänyt asioita käsittelemättä, kun ap:n aloitus triggeröi sinussa näin raivokkaan tarpeen avautua.
Aijaa. Ajattelin kertoa selviytymistarinan. Tänäänkin olin rakentamassa koko päivän kerrostaloa tuolla kylmässä tuiskussa.
Palkka on kohtuullinen. Nyt on lapsi haettu päivähoidosta ja viikonloppu edessä.
Ajattelin kertoa ap:lle että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin. Jännä jos otit sen noin katkerasti vastaan.
Kyllä mä olisin mieluummin tällä palkalla eläkkeellä. Tekisin siihen päälle sen 300e töitä, niin saisin samat tulot ja olisin lapsen kanssa kotona.
No, ehkä tää kasvattaa vaan luonnetta ja oikeastaan musta on kiva rakentaa kotia jollekin ja opettella sietämään ikäviä olotiloja.
Mun mielestä työ on lapsen ja vaimon lisäksi sellaisia, jotka paransi mut.
Aluksi ahdisti paljon, mutta ajattelin että tuleva lapsi tarvitsee isän ja hyvät lähtökohdat elämään.
Siirsin ikäänkuin ne omat katkeruudet ja murheet sivuun toisen takia. Enkä kadu.
Toi pienoinen on mun elämänrakkaus, ihan erilainen rakkaus kuin vaimo on <3 Se on iskän oma silmäterä ja nyt jätän teidät tänne miettimään. Meen tekemään palikoita ja kohta saunaan.
Ap:lle sellaista että ei se muutos tule sinne kotiin vaan muutos lähtee susta itsestä. Jätä se menneisyys taaksesi. Buddha neuvoi ettei pidä kiintyä asioihin. No, mä kiinnyin mun rakkaisiin mut ikävät jutut jätän taakse mieluusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika helpolla lähtee eläkkeet Suomessa nykynuorille.
Ei meillä ole varaa elättää tälläisiä tapauksia.
Ap ryhdistäydy.
Nyky-Suomessa ei pääse eläkkeelle helpolla.
Säälittävää kadehtia pienellä sairaseläkkeellä kitkuttelevaa ihmistä.
Onhan se jumalauta paremmat tulot kuin pitkäaikaistyöttömällä. Ja sitä ei tarvitse edes hakea erikseen anelemalla joka kuukausi.
Työttömillä on asiat paljon huonommin. Aika hepposesti saa eläkkeet.
Ap voisi olla vaan tyytyväinen.
Onnea sille joka parantui ja ryhdistäytyi. Respectit isälle joka ottaa vastuun lapsestaan ja teki käännöksen elämässään!
Tämä ei ainakaan paranna kenenkään oloa ja asemaa, että ruvetaan vastakkainasettelemaan kahta usein päähänpotkittua ja pienituloista ihmisryhmää.
t. työtön, ei sairas- tai muullakaan eläkkeellä.
Selvisin - tavallaan. Töissä, keskiluokan tulot, ei päihdeongelmia koskaan. Mutta - en pysty hankkimaan perhettä, koska syvään iskostunut tieto omasta geneettisestä alemmuudesta (kiusauksen tulos). En voi tätä mätää välittää viattomalle lapselle. Ikää nyt 44 vuotta. Kiusaajat onnistui tavoitteessaan, vaikka yritin pelastautua.
Muista että sinun ei tarvi kantaa muiden vääriä tekoja. Keskity omaan vointiin.
Hae apua, olet arvokas ihminen. Ja aina parempi kuin kiusaajat.