Lue keskustelun säännöt.
Onhan tämä jo aivan naurettavaa aina kun mennään anoppilaan niin miehelle on laitettu nauravianakkeja ja Ranskanperunoita kuin mies niistä tykkää
01.02.2019 |
Luulin tätä aluksi joksikin vitsiksi, mutta tätä on jatkunut jo vuosia, mies aina kehuu kuinka hyvää on, voi Jeesus sentään. Kotona mies ei ranskalaisia syö ollenkaan. Onko muilla vastaavia tapauksia?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummilla oli siellä käydessä aina lettuja (pitsireunaisia, valurautapannulla voissa paistettuja) ja omatekemää mansikkahilloa, vaikka me lapsenlapset aikuistuttiin. Viimeisinä vuosina minä vein niitä hoivakotiin. Ei maistunut yhtä hyviltä, mutta se oli mummin ja meidän juttu.
Ihana! Meillä on lastenlasten kanssa omana juttuna "lintsarit" eli perunaa ja lindströminpihvejä. Aina pyytävät ja aina teen. Toivottavasti he tuovat niitä mulle hoivakotiinkin.
Mitä on lintsarit?
😂😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummu keittää mulle edelleen makaronia kun muut syö perunaa, koska lapsena en syönyt perunaa. Aivan ihana tapa ja edelleen arvostan, koska vaikka kohteliaana syön mitä vaan niin perunasta en pidä. Naurakoon AP, mutta mummu on ihana kuten APn anoppi!
Ranskalaiset ja nakit on normaalia arkiruokaa. Nauru estää halkeamasta. En ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan ok. Minä sinkkunainen teen myös joskus itselleni uunissa paistettuja nakkeja tai muuta uunimakkaraa. Teen sen seuraksi salaattia. Ranskiksista en niin välitä.
Minä keitän joskus makaronia/spagettia ja syön runsaan ketsupin kanssa. Noin kerran vuodessa iskee tällainen nostalgiakohtaus. -Juustoraastetta lisukkeeksi, eikä sitten muuta. Ja olen isoäiti 63 v.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut useiden vanhemmissa tällaista "ruokapinttymää" eli lapsena Matti on rakastanut mokkapaloja, joten vanhemmat olettavat, että Matti 38v. rakastaa edelleen mokkapaloja. Ihmisen ruokamieltymykset kuitenkin muuttuvat paljon lapsuusiästä. Matti ei ole koskaan hennonnut sanoa äidilleen, ettei mokkapalat oikeastaan enää niin maistukaan. Äiti kun niitä niin innolla ja onnellisena aina Matille tekee ja vain Matin takia.
No tuo on jo sitten Matin tyhmyyttä jos ei suutaan auki saa. Tuskin äiti sellaisesta loukkaantuisi, päinvastoin. Itselläni "ruokapinttymät" ovat olennainen osa lapsuudenkodissa vierailua. En syö korvapuusteja juuri koskaan muualla kuin lapsuudenkodissani. En niistä erityisemmin enää pidä. Paitsi kun korvapuustit ovat äidin tekemiä. Silloin pidän niistä tismalleen yhtä paljon kuin lapsena :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 28-vuotias ja tulin viikonlopuksi vanhemmille. Ensitöikseni menin sohvalle makoilemaan ja huutelin sieltä viltin alta että iskääää, tee mulle voikkaria. Ja iskä teki mulle herkkuvoikkarit ja mustaviinimarjamehua ja tarjoili ne tuhkimo-lautaselta samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 28-vuotias ja tulin viikonlopuksi vanhemmille. Ensitöikseni menin sohvalle makoilemaan ja huutelin sieltä viltin alta että iskääää, tee mulle voikkaria. Ja iskä teki mulle herkkuvoikkarit ja mustaviinimarjamehua ja tarjoili ne tuhkimo-lautaselta samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten.
En ihan tiedä pidänkö tuota nolona (passuutat "vanhaa" isääsi") vai suloisena (isin pikkutyttö iästä huolimatta). Ehkä kuitenkin kallistun tuonne suloisen puolelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei taida osata tehdä ranskalaisia ja nauravia nakkeja.. eivät ole kovinkaan vaikeita, mutta ei näköjään kaikki osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 28-vuotias ja tulin viikonlopuksi vanhemmille. Ensitöikseni menin sohvalle makoilemaan ja huutelin sieltä viltin alta että iskääää, tee mulle voikkaria. Ja iskä teki mulle herkkuvoikkarit ja mustaviinimarjamehua ja tarjoili ne tuhkimo-lautaselta samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten.
En ihan tiedä pidänkö tuota nolona (passuutat "vanhaa" isääsi") vai suloisena (isin pikkutyttö iästä huolimatta). Ehkä kuitenkin kallistun tuonne suloisen puolelle :)
Isä ei ole vanha ollenkaan, ja tää on mun ja isän yhteinen juttu, kyse ei siis ole mistään lellipentu-tyttären mielivaltaisesta simputuksesta :’D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40-vuotias ja aina kun menen lapsuudenkotiin, siellä on rasia Saarioisten maksalaatikko odottamassa. Ollut herkkuani jo pikkutytöstä. Asutaan ulkomailla, joten nykyään se on harvinaista herkkua. Mun mielestä ihanaa. Lisäksi helppo ja halpa tapa ilahduttaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarjoilla mitään ruokaa kenellekään, jos miniä erehtyy käymään pojan kanssa. Tarjosit ihan mitä tahansa, niin haukut siitä tulee. Pari kertaa on pitänyt ottaa ruoka uunista ja laittaa se kuistille jäähtymään, kun ei ole haluttu pilata päivää sitä tarjoamalla.
Susta saa aika ankeen kuvan.
Mieti miniää: ei Tarjota ruokaa, ei voi valittaa nakeista ja ranskalaisista. Keittiössä tuoksuu joku uuniruoka, mutta talonväki ei tee elettäkään tarjotakseen mitään. Siinä istutaan olohuoneessa ja rupatellaan säästä.
No se ja anoppi vielä kiikuttaa patansa kuistille turvaan.
jos et aio syödä sitä ruokaa heti, se pitää jäähdyttää nopeasti. Uunista ei kannata laittaa ruokaa jääkaappiin, joten lasikuisti on näillä säillä hyvä paikka kylmäketjun käynnistämiseen.
Miksi anoppi turhaan pahoittaisi mieltään tarjoamalla ruokaa, josta miniä välittömästi sanoo, että ei meidän Leevi syö tällaista moskaa. Voihan se olla, että täytetyt paprikat oli aikanaan Leevin lempiruoka ja koska ne on helppo tehdä, anoppi ajatteli ilahduttaa poikaansa niillä täysin tietoisena siitä, että miniä ei ikinä niitä salli. Liikaa rasvaa, paprikaa, juustoa, melkein mitä tahansa väärää.
Miniät eivät koskaan halua muistaa, että anoppi on puolison äiti. Tuntee sen poikansa todennäköisesti paljon paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 28-vuotias ja tulin viikonlopuksi vanhemmille. Ensitöikseni menin sohvalle makoilemaan ja huutelin sieltä viltin alta että iskääää, tee mulle voikkaria. Ja iskä teki mulle herkkuvoikkarit ja mustaviinimarjamehua ja tarjoili ne tuhkimo-lautaselta samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten.
En ihan tiedä pidänkö tuota nolona (passuutat "vanhaa" isääsi") vai suloisena (isin pikkutyttö iästä huolimatta). Ehkä kuitenkin kallistun tuonne suloisen puolelle :)
Isä ei ole vanha ollenkaan, ja tää on mun ja isän yhteinen juttu, kyse ei siis ole mistään lellipentu-tyttären mielivaltaisesta simputuksesta :’D
Vanha oli syystäkin lainausmerkeissä. Sehän tarkoittaa näin keskustelupalstatyylissä, että ei oikeasti vanha. Lopun ymmärtämiseen auttaa huumori ja sen ymmärtäminen että passuuttaminen ei täysin eri asia kuin mielivaltainen simputtaminen. Ja kuten huomasit, kallistuin suloisen puolelle, joten ymmärsin kyllä mistä tuossa oli kyse. Itse en ehkä siltikään kehtaisi pyytää isää tekemään minulle leipiä, mutta ei siinä mitään jos se teistä on mukava juttu. Jatkakaa ihmeessä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarjoilla mitään ruokaa kenellekään, jos miniä erehtyy käymään pojan kanssa. Tarjosit ihan mitä tahansa, niin haukut siitä tulee. Pari kertaa on pitänyt ottaa ruoka uunista ja laittaa se kuistille jäähtymään, kun ei ole haluttu pilata päivää sitä tarjoamalla.
Susta saa aika ankeen kuvan.
Mieti miniää: ei Tarjota ruokaa, ei voi valittaa nakeista ja ranskalaisista. Keittiössä tuoksuu joku uuniruoka, mutta talonväki ei tee elettäkään tarjotakseen mitään. Siinä istutaan olohuoneessa ja rupatellaan säästä.
No se ja anoppi vielä kiikuttaa patansa kuistille turvaan.
jos et aio syödä sitä ruokaa heti, se pitää jäähdyttää nopeasti. Uunista ei kannata laittaa ruokaa jääkaappiin, joten lasikuisti on näillä säillä hyvä paikka kylmäketjun käynnistämiseen.
Miksi anoppi turhaan pahoittaisi mieltään tarjoamalla ruokaa, josta miniä välittömästi sanoo, että ei meidän Leevi syö tällaista moskaa. Voihan se olla, että täytetyt paprikat oli aikanaan Leevin lempiruoka ja koska ne on helppo tehdä, anoppi ajatteli ilahduttaa poikaansa niillä täysin tietoisena siitä, että miniä ei ikinä niitä salli. Liikaa rasvaa, paprikaa, juustoa, melkein mitä tahansa väärää.
Miniät eivät koskaan halua muistaa, että anoppi on puolison äiti. Tuntee sen poikansa todennäköisesti paljon paremmin!
Ei kyllä pidä ihan paikkaansa. Mulla on aivan ihana miniä. Vietetään välillä aikaa ihan kahdestaankin. Käydään erilaisissa tapahtumissa, shoppailemassa, ravintolassa syömässä tai miniä tulee ihan vaan moikkaamaan mua. Joskus, kun miniä on maininnut jostain lapseeni liittyvästä ominaisuudesta, olen purskahtanut nauruun ja sanonut, että no sen se on perinyt ihan minulta. Sitten nauretaan yhdessä ja naurun loputtua neuvon, mistä naruista miniän kannattaa vetää silloin, kun ko ominaisuus lapsessani ärsyttää. Monet anoppi-miniä - suhteet ovat vaikeita siksi, että ei osata nauraa itselle ja kaikki asiat otetaan - puolin ja toisin - negatiivisena arvosteluna.
Mieheni kummitäti tekee samaa, tai siis yrittää. Hän on kyläillessämme tarjoamassa aina jälkiruuaksi miehelleni jäätelö ja mansikkahilloa "kun siitähän sinä niiiiin tykkäät". Mieheni kieltäytyy tarjouksesta joka kerta. Toisinaan on myös kysellyt tilinumeroa, että voisi syntymäpäivänä laittaa vähän "lahjarahaa" kummipojalle. Heh, mies on liki nelikymppinen ja hyvin toimeentuleva. Ei todellakaan tarvitse jotain kummitädin lahjarahoja.
Viisikymppisenä toivon perinneruokia äidiltäni kun menen kylään: jauhemaksapihvejä, paistettuja silakoita, pinaattikastiketta jne. Ihanaa vaihtelua, vaikka itsekin teen myös perinteisiä kotiruokia. Ruokamuistot ovat parhaita muistoja.
Kiitti, alkoi tehdä mieli nakkeja ja ranskalaisia vaikken ikinä syö niitä. Ap, anopin osoite jakoon!
Kyllä miniät ovat narisijoita.
Minunkin aikuinen poikaa seurustelee. SaaS nähdä milloin alkaa tuo AP Marina ja pahan puhuminen takanapäin meidän ruuista tms tavoista.
Huh.
Miten niin ankeen? Pelkästään järkeväähän toi on. Eihän silloin kannata tarjota yhtään mitään, jos ruoka ei tarjottavalle ikinä maistu ja saa vielä haukutkin.