Lue keskustelun säännöt.
Kiinnytkö tavaroihisi, jos niin mihin tavaroihin?
01.02.2019 |
Itse olen kiintynyt Nokian 3310 puhelimeeni. Kaikki toitottavat että hanki nyt jo hyvä ihminen älypuhelin mutta minä en halua. Vanhan puhelimeni sydän murtuisi :(
Kommentit (21)
En kiinny. Olen muuttanut elämässäni niin monta kertaa, että kaikki tavarat on vaihtuneet sata kertaa. En kiinny myöskään asuntoihin, en huonekaluihin enkä mihinkään. Voisin myydä kaikki tavarani ja ostaa taas uudet. Tai no on mulla sellainen n. 50 kirjan kokoelma, joista en luovu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läppäri ja sen sisältö valokuvineen ja teksteineen. Se on viihdekeskukseni, sillä minulla ei ole erillistä telkkaria.
Ja toiseksi pehmoleluni, ne monet nappisilmäiset eläinhahmoiset kaverit ;-)
Joo, kaikkeen vanhaan mitä en kuitenkaan käytä tai tarvitse. Niin kuin mummulta perityt pitsilakanat, kirjotut pöytäliinat joihin meillä ei ole sopivan kokoista pöytää, erinäisiä huonekalujakin on varastossa vaikka kuinka.
Nuorena yhteen vaatteeseeni liittyi erityisen hyviä muistoja, ja minun oli vaikea heittää sitä pois. Heitin sen kyllä lopulta.
Sitten on tietenkin esineitä, joilla on tunnearvo, esim. pikkusiskoni askartelemia ja ompelemia juttuja, joita olen säilyttänyt.
Muuten en kiinny.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En tiennyt kiintyneeni aivan kaikkiin tavaroihini. Tajusin sen vasta, kun sain tietää tulevani häädetyksi kotoani. Viidenkymmenen vuoden aikana keräämäni omaisuus joutuu nyt kirpputorille tai kaatopaikalle. Jokaisen viherkasvin, maton ja kirjan kohtalo itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt kiintyneeni aivan kaikkiin tavaroihini. Tajusin sen vasta, kun sain tietää tulevani häädetyksi kotoani. Viidenkymmenen vuoden aikana keräämäni omaisuus joutuu nyt kirpputorille tai kaatopaikalle. Jokaisen viherkasvin, maton ja kirjan kohtalo itkettää.
Kai nyt osa ainakin mahtuu uuteen kotiin?
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt kiintyneeni aivan kaikkiin tavaroihini. Tajusin sen vasta, kun sain tietää tulevani häädetyksi kotoani. Viidenkymmenen vuoden aikana keräämäni omaisuus joutuu nyt kirpputorille tai kaatopaikalle. Jokaisen viherkasvin, maton ja kirjan kohtalo itkettää.
Onko hamstrausongelmaa? Siihen liittyy sairaalloista kiintymystä tavaroihin, ja se voi osaltaan olla vaikuttamassa häätöön -paikat täynnä tavaraa ja rahat menee ostamisiin eikä muuhun jää, vuokrat maksamatta jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt kiintyneeni aivan kaikkiin tavaroihini. Tajusin sen vasta, kun sain tietää tulevani häädetyksi kotoani. Viidenkymmenen vuoden aikana keräämäni omaisuus joutuu nyt kirpputorille tai kaatopaikalle. Jokaisen viherkasvin, maton ja kirjan kohtalo itkettää.
Kai nyt osa ainakin mahtuu uuteen kotiin?
Ei ole uutta kotia.
No en oikeastaan. Muutama mummon koriste-esine on mulle valtavan tärkeä, ei muuta arvoa kuin tunnearvo, muistot mummolasta. No joulukoristelaatikon kun avaa, siellä on kaikkea ihanaa, joista muistaa, mistä ne on saatu tai hommattu, tai mitä muksut on tehneet. Yksi 1. luokan opettajalta saatu tonttu-ukko on valtavan rakas, häntä aina mielessäni tervehdin jouluna kun sen esiin otan, ja toivotan hyviä unia, kun hän taas vuodeksi menee laatikkoon nukkumaan. Mutta muuten ei, tavarat tulee ja tavarat menee.
Yksi kasvi mulla on, rönsylilja, sain pistokkaan yhdestä ihanasta kesätyöpaikasta missä olin nuorena. No siitä on rönsyjä pysynyt matkassa tähän asti, aina työhuoneesani on viherkasvina siitä rönsyillyt lilja. Muistoja ja jatkuvuutta kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö te älypuhelimen vastustajat voi jo siirtyä tälle vuosituhannelle? Mitäs teette jos vaikka kesken automatkan eksytte? Mistä haette apua?
Täälläkin on yksi kukkiin kiintyjä! Niillä on nimet ja juttelen niille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnyn. En mihinkään huonekaluihin mutta kun menetin tulipalossa mummulta (nyt jo taivaassa) saadun reseptikansion, itkin. Se oli vanha ja kulunut, paperi jo haperoitunutta mutta siellä oli kaikki mummun käsin kirjoitetut reseptit :(
Kyllä joihinkin. Esim. mun autoon oon kiintyny ja pianoon. Samoin joihinkin vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te älypuhelimen vastustajat voi jo siirtyä tälle vuosituhannelle? Mitäs teette jos vaikka kesken automatkan eksytte? Mistä haette apua?
Katson hanskalokerossa olevasta paperikartasta tai kysyn muilta ihmisiltä, jos sellaisia on näköpiirissä. Mitäs itse teet jos siitä kädenjatkeestasi loppuu akku kun eksyt?
Olen kiintynyt messinkiesineiden kokoelmaani kuin myös vihreiden pullojen kokoelmaani. Suorastaan rakastan vanhaa ruokasalin kalustoani, joka on peräisin mummolastani 40-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt kiintyneeni aivan kaikkiin tavaroihini. Tajusin sen vasta, kun sain tietää tulevani häädetyksi kotoani. Viidenkymmenen vuoden aikana keräämäni omaisuus joutuu nyt kirpputorille tai kaatopaikalle. Jokaisen viherkasvin, maton ja kirjan kohtalo itkettää.
Onko hamstrausongelmaa? Siihen liittyy sairaalloista kiintymystä tavaroihin, ja se voi osaltaan olla vaikuttamassa häätöön -paikat täynnä tavaraa ja rahat menee ostamisiin eikä muuhun jää, vuokrat maksamatta jne...
Ei, jollei nyt yhtä seinän kokoista kirjahyllyä täynnä kirjoja pidetä hamstraamisena. Tämä on siisti viisikymppisen naisen kaksio, jossa on kiva sisustus ja paljon lattiatilaa. Häädön syy on se, että minulla ei ole rahaa maksaa asumisesta, mikä taas johtuu vuosien työttömyydestä. Uutta kotia ei ole sen vuoksi, että työn ja rahan puuttuessa tapahtui pahin ja menetin luottotietoni muutaman sadan euron vuoksi.
Kun vielä luulin pääseväni johonkin töihin, katselin, voisinko sillä välin myydä jotakin omistamaani. Kävi pian selväksi, että mistään ei makseta pilkkahintaa enempää. Myin kuitenkin autoni ja panttasin kultakoruni pilkkahinnalla pystyäkseni maksamaan laskuja. Se oli aivan turhaa, koska jollen olisi myynyt niitä, olisin nyt silti aivan samassa tilanteessa kuin olen.
En. Tunne arvoa on kuitenkin joissakin läheisiltä saaduissa asioissa. Kaikesta voisin silti luopakin.
Viimeksi kiinnyin vahingossa pikaliimatuubiin.
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi kiinnyin vahingossa pikaliimatuubiin.
Imppasitko vai kävikö niin kuin itselleni, että kirjaimellisesti kiinnityin sormistani pikaliimaan?
Otsikon luettuani tulin vastaamaan, että kyllä todellakin kiinnyn. Esimerkiksi pohdin näppäinpuhelimeni, joka minulla on ollut viisi vuotta ja joka vetelee viimeisiään. :D Hauskaa, että aloituksessa oli myös kyse puhelimesta.
Minulla on ollut älypuhelin kaapissa hankittuna jo kohta vuoden, mutta en vain halua siirtyä siihen. Rakastan nykyistä puhelintani ja antaisin mitä vain, jos saisin sen vielä puhallettua henkiin.
Kiinnyn kyllä voimakkaasti muihinkin esineisiin, mutta puhelin tuli ensimmäisenä mieleen!