Millaista on olla sinä?

Tällä hetkellä sellaista, että annan koko ajan aikani muille. Se johtuu siitä että vauva on vasta kohta 3kk ja olen sennkanssa kaikki päivät kotona yksin. Ihailen ihanaa vauvaa ja välillä olen ärtynyt kun en saa hetken rauhaa. Isompi lapsi on myös tyttö ja hänen kanssa saan kikatella ja tehdä kaikkia tyttömäisiä ja lapsekkaita asioita joita rakastan. Miehen kainaloon saan käpertyä ja mies puhuu minulle paljon työasioistaan, toiveistaan, elämästään. Se on useimmiten ihan mukavaa. Kun vauva kasvaa, menen taas toimistotöihin jossa on aina hyvä porukka, pari ärsyttävää tyyppiä sekä usein hyviä juoruja! Minulla on ollut elämässä paljon kokemuksia: menetyksiä, parisuhdeväkivaltaa, alkoholisteja, kiusaamista, huumekokeiluita, ulkomaanmatkoja, rakastumisia, hyvää seksiä, naimisiinmeno, ystävien löytämiset, harrastukset ja jopa piipahdus julkisuudessa. Elämä on nyt hyvin täyttä ja aika rankkaa, mutta olen kiitollinen eletystä.

Itseni kanssa olen yleensä tullut toimeen, mutta kaikkien muiden kestämisessä on välillä liikaa. Maailman tyhmyys suututtaa. Perheettömänä elämälläni tuskin olisi enää mitään tarkoitusta mutta lasten takia sitä kuitenkin jatkaa ja yrittää elää hyvää elämää. Köyhänä duunarina elämä ei ole luksusta. Nykyinen somekulttuurikin maistuu puulta.

Hyvä kysymys. Enpä ole ajatellut asiaa pitkään aikaan. Ihan ok menee mutta jotain huonoa sitä aina pelkää ja vähän varautuukin siihen että seuraava ylläri odottelee kulman takana. Toisaalta se on elämän suola. Kivoja yllärijuttuja on turha odotella, niitä pitää keksiä itte aina välillä

up

Ärsyttävää, ahdistavaa mutta aika mielenkiintoista. Möhlin aina mitä erikoisempia asioita ja saan aina olla pyytämässä erikoispalveluksia - viimeksi eilen pyöräni avain katkesi lukkoon ja poliisit leikkasivat pyöräni irti puusta johon olin sen lukinnut. Ihmiset tuijottivat ja itse mietin että tässä sitä taas mennään. Olen siis helposti negatiivisen huomion keskipisteenä itse sitä haluamatta. En pidä tästä.

Toisaalta en ole ikinä pitkästynyt koska uppoudun omiin maailmoihini. Usein olen niin mielikuvituksessani että minun pitää havahtua takaisin oikeaan maailmaan, jolloin alan taas nähdä ja kuulla ympärilleni. En varmaan kestäisi oikeaa maailmaa jos minulla ei olisi mielikuvitustani :)