Lue keskustelun säännöt.
Jätin vastaamatta ystävän viestiin. Arvaa miten kävi?
30.01.2019 |
Syy: hänkään ei yleensä vastaa kovin nopeasti minun viesteihini, vaan joudun erikseen kyselemään perään ja varmistelemaan asioita. Päätin kokeilla onko ystävyydessämme molemmille samat säännöt ja jätin itsekin vastaamatta heti hänen ehdotukseensa, saa kerrankin hänkin kysellä perään. Seuraus: ei ole kahteen kuukauteen ystävästä kuulunut mitään. Rehellisesti sanottuna, ei yllättänyt.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia te jatkuvasti ns. testaatte ihmisiä ja sitten katkerana vingutte kun lopputulemana toinen ei toimikaan haluamallanne tavalla? Ei tuo ole normaalia käytöstä.
Tuota lopputulosta itse asiassa odotinkin. Halusin vain nähdä kannattaako tästä ihmisestä vielä yrittää pitää kiinni vai ei. Tämä vahvisti sen ajatukseni, että ei kannata. Ystävän käytös on tuottanut minulle pitkään paljon pahaa mieltä.
Eli tämä on ns. sinun tapasi käydä läpi ns. suruprosessia, mikä ystävän menetyksestä tulee? Olet tavallaan jo tiennyt, ettette ole sitä mikä sinulle sopisi ja mitä sinä ystävässä arvostat, ja tätä kautta sait tehtyä pesäeron kaveriin omalla tavallasi?
Olen kahden vaiheilla. Tietyllä tapaa ajatellen, niin hyvä sinulle, on aina hienoa kun pääsee askeleen eteenpäin ja oppii tunnistamaan itseään pala palalta. Tiedät, mitä haluat, ja se ei ole ainakaan tämä ystävyys.
Mutta samalla, mielestäni teit sen epäterveellä, kontrolloivalla ja katkeralla tavalla. Ja se osoittaa sen, että et osannut arvostaa itseäsi, tehdä valintaa sinun hyvinvoinnin ja arvostuksen vuoksi, vaan käänsit asian katkeraksi "taaksepäin/syyllistävästi kaveriin" katsovaksi asiaksi.
Tämä todella kuulostaa hetkeltä, jolloin kehityit ja pääsit eteenpäin, mutta samalla siltä, että kehitys on alussa ja vielä tavallaan muihin ihmisiin ja niiden toimiin polveutuvaa.
Mielenkiinnosta: miten sinä olisit tämän asian hoitanut? Asiasta oli jo puhuttu aiemmin. En nähnyt järkeväksi alkaa raivota siitä, ettei mikään muutu.
En olisi raivonnut. Eihän tämä päätös tavallaan niin suuresti sinun ystävääsi kosketa, kuin sinua. Haluan myös muistuttaa, että jälkiviisaus on aina tyhmää, enkä minäkään välttämättä yhtään sen paremmin siinä tilanteessa olisi toiminut, mutta "helppohan se täältä ruudun takaa on tulla antamaan mielipidettään." Eli en tässä siis ole sinua ja toimintaasi tuomitsemassa, vaan ihan rehellisesti koitan tutkiskella asiaa ja mitä mieltä se minussa herätti.
Olisin luultavasti tehnyt päätökseni jo omien tuntemuksieni perusteella, en sen perusteella kuinka ystävä toimii, jos teen asian x. Jos ystävä olisi sen jälkeen pyytänyt kahville, olisin luultavasti jänishousuna vain vedonnut kiireisiin ja yrittänyt jättää asian sikseen.
Jos taas olisin ollut rohkealla tuulella, olisin yrittänyt selittää ajatuksiani kaverille. Olisin ehkä sanonut, että "hän(ystävä) on kiva ja mukava ihminen, mutta me arvostetaan ystävyydessä eri asioita, ja itselle on tärkeää, että ystävä on läsnä ja tukena kun tarvitsen. Tästä syystä mun on hankala olla yhteydessä sinun kanssa, kun en osaa suhtautua meidän ystävyyteen, sillä me toimitaan niin eri tavalla. Haluan sulle kaikkea hyvää, mutta en koe, että tää ystävyys menee tästä eteenpäin, hyvät jatkot" ja koittaisin itse toipua siitä menetyksen ikävästä tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlaisia ystäviä. Rakastin heitä. He hylkivät minua, eivät enää kutsuneet samoihin paikkoihin viettämään aikaa. Ilkkuivat välillä ja pilkkasivat. Jätin ystäväni enkä koskaan katsonut taakse. Vuosien jälkeen he yrittävät ottaa yhteyttä, mutta minä en enää kuule heitä.
Vierailija kirjoitti:
En arvaa, koska ei kiinnosta.
Vaivauduit silti kommentoimaan. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia te jatkuvasti ns. testaatte ihmisiä ja sitten katkerana vingutte kun lopputulemana toinen ei toimikaan haluamallanne tavalla? Ei tuo ole normaalia käytöstä.
Tuota lopputulosta itse asiassa odotinkin. Halusin vain nähdä kannattaako tästä ihmisestä vielä yrittää pitää kiinni vai ei. Tämä vahvisti sen ajatukseni, että ei kannata. Ystävän käytös on tuottanut minulle pitkään paljon pahaa mieltä.
Eli tämä on ns. sinun tapasi käydä läpi ns. suruprosessia, mikä ystävän menetyksestä tulee? Olet tavallaan jo tiennyt, ettette ole sitä mikä sinulle sopisi ja mitä sinä ystävässä arvostat, ja tätä kautta sait tehtyä pesäeron kaveriin omalla tavallasi?
Olen kahden vaiheilla. Tietyllä tapaa ajatellen, niin hyvä sinulle, on aina hienoa kun pääsee askeleen eteenpäin ja oppii tunnistamaan itseään pala palalta. Tiedät, mitä haluat, ja se ei ole ainakaan tämä ystävyys.
Mutta samalla, mielestäni teit sen epäterveellä, kontrolloivalla ja katkeralla tavalla. Ja se osoittaa sen, että et osannut arvostaa itseäsi, tehdä valintaa sinun hyvinvoinnin ja arvostuksen vuoksi, vaan käänsit asian katkeraksi "taaksepäin/syyllistävästi kaveriin" katsovaksi asiaksi.
Tämä todella kuulostaa hetkeltä, jolloin kehityit ja pääsit eteenpäin, mutta samalla siltä, että kehitys on alussa ja vielä tavallaan muihin ihmisiin ja niiden toimiin polveutuvaa.
Mielenkiinnosta: miten sinä olisit tämän asian hoitanut? Asiasta oli jo puhuttu aiemmin. En nähnyt järkeväksi alkaa raivota siitä, ettei mikään muutu.
En olisi raivonnut. Eihän tämä päätös tavallaan niin suuresti sinun ystävääsi kosketa, kuin sinua. Haluan myös muistuttaa, että jälkiviisaus on aina tyhmää, enkä minäkään välttämättä yhtään sen paremmin siinä tilanteessa olisi toiminut, mutta "helppohan se täältä ruudun takaa on tulla antamaan mielipidettään." Eli en tässä siis ole sinua ja toimintaasi tuomitsemassa, vaan ihan rehellisesti koitan tutkiskella asiaa ja mitä mieltä se minussa herätti.
Olisin luultavasti tehnyt päätökseni jo omien tuntemuksieni perusteella, en sen perusteella kuinka ystävä toimii, jos teen asian x. Jos ystävä olisi sen jälkeen pyytänyt kahville, olisin luultavasti jänishousuna vain vedonnut kiireisiin ja yrittänyt jättää asian sikseen.
Jos taas olisin ollut rohkealla tuulella, olisin yrittänyt selittää ajatuksiani kaverille. Olisin ehkä sanonut, että "hän(ystävä) on kiva ja mukava ihminen, mutta me arvostetaan ystävyydessä eri asioita, ja itselle on tärkeää, että ystävä on läsnä ja tukena kun tarvitsen. Tästä syystä mun on hankala olla yhteydessä sinun kanssa, kun en osaa suhtautua meidän ystävyyteen, sillä me toimitaan niin eri tavalla. Haluan sulle kaikkea hyvää, mutta en koe, että tää ystävyys menee tästä eteenpäin, hyvät jatkot" ja koittaisin itse toipua siitä menetyksen ikävästä tunteesta.
Harkitsin näitä molempia vaihtoehtoja, mutta koin olevani niin hämmentynyt, etten saanut päätettyä miten toimia. Ehkä vielä joskus osaan käsitellä tällaiset tilanteet paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlaisia ystäviä. Rakastin heitä. He hylkivät minua, eivät enää kutsuneet samoihin paikkoihin viettämään aikaa. Ilkkuivat välillä ja pilkkasivat. Jätin ystäväni enkä koskaan katsonut taakse. Vuosien jälkeen he yrittävät ottaa yhteyttä, mutta minä en enää kuule heitä.
Todella ikävä kuulla. Tällaisista kokemuksista jää pitkäksi aikaa paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia te jatkuvasti ns. testaatte ihmisiä ja sitten katkerana vingutte kun lopputulemana toinen ei toimikaan haluamallanne tavalla? Ei tuo ole normaalia käytöstä.
Tuota lopputulosta itse asiassa odotinkin. Halusin vain nähdä kannattaako tästä ihmisestä vielä yrittää pitää kiinni vai ei. Tämä vahvisti sen ajatukseni, että ei kannata. Ystävän käytös on tuottanut minulle pitkään paljon pahaa mieltä.
Eli tämä on ns. sinun tapasi käydä läpi ns. suruprosessia, mikä ystävän menetyksestä tulee? Olet tavallaan jo tiennyt, ettette ole sitä mikä sinulle sopisi ja mitä sinä ystävässä arvostat, ja tätä kautta sait tehtyä pesäeron kaveriin omalla tavallasi?
Olen kahden vaiheilla. Tietyllä tapaa ajatellen, niin hyvä sinulle, on aina hienoa kun pääsee askeleen eteenpäin ja oppii tunnistamaan itseään pala palalta. Tiedät, mitä haluat, ja se ei ole ainakaan tämä ystävyys.
Mutta samalla, mielestäni teit sen epäterveellä, kontrolloivalla ja katkeralla tavalla. Ja se osoittaa sen, että et osannut arvostaa itseäsi, tehdä valintaa sinun hyvinvoinnin ja arvostuksen vuoksi, vaan käänsit asian katkeraksi "taaksepäin/syyllistävästi kaveriin" katsovaksi asiaksi.
Tämä todella kuulostaa hetkeltä, jolloin kehityit ja pääsit eteenpäin, mutta samalla siltä, että kehitys on alussa ja vielä tavallaan muihin ihmisiin ja niiden toimiin polveutuvaa.
Mielenkiinnosta: miten sinä olisit tämän asian hoitanut? Asiasta oli jo puhuttu aiemmin. En nähnyt järkeväksi alkaa raivota siitä, ettei mikään muutu.
En olisi raivonnut. Eihän tämä päätös tavallaan niin suuresti sinun ystävääsi kosketa, kuin sinua. Haluan myös muistuttaa, että jälkiviisaus on aina tyhmää, enkä minäkään välttämättä yhtään sen paremmin siinä tilanteessa olisi toiminut, mutta "helppohan se täältä ruudun takaa on tulla antamaan mielipidettään." Eli en tässä siis ole sinua ja toimintaasi tuomitsemassa, vaan ihan rehellisesti koitan tutkiskella asiaa ja mitä mieltä se minussa herätti.
Olisin luultavasti tehnyt päätökseni jo omien tuntemuksieni perusteella, en sen perusteella kuinka ystävä toimii, jos teen asian x. Jos ystävä olisi sen jälkeen pyytänyt kahville, olisin luultavasti jänishousuna vain vedonnut kiireisiin ja yrittänyt jättää asian sikseen.
Jos taas olisin ollut rohkealla tuulella, olisin yrittänyt selittää ajatuksiani kaverille. Olisin ehkä sanonut, että "hän(ystävä) on kiva ja mukava ihminen, mutta me arvostetaan ystävyydessä eri asioita, ja itselle on tärkeää, että ystävä on läsnä ja tukena kun tarvitsen. Tästä syystä mun on hankala olla yhteydessä sinun kanssa, kun en osaa suhtautua meidän ystävyyteen, sillä me toimitaan niin eri tavalla. Haluan sulle kaikkea hyvää, mutta en koe, että tää ystävyys menee tästä eteenpäin, hyvät jatkot" ja koittaisin itse toipua siitä menetyksen ikävästä tunteesta.
Harkitsin näitä molempia vaihtoehtoja, mutta koin olevani niin hämmentynyt, etten saanut päätettyä miten toimia. Ehkä vielä joskus osaan käsitellä tällaiset tilanteet paremmin.
Siitäpä huomaa, että nämä hetket ovat niitä kasvamisen ja kehityksen hetkiä! Ilman tätä et olisi ehkä edes vielä ajatellutkaan näitä asioita, ja sitä miten kohtaat ns. sinuun kohdistuvia epäkohtia. Eli ei siis ollenkaan hukkaan heitetty, vaikka ikävä hetki onkin.
Aina, kun joku/jokin aiheuttaa ison tunnereaktion, niin sitä voi joko lähteä työstämään ja pohtimaan, tai jättää sen taka-alalle/lakaista maton alle ja olla oppimatta mitään. Sinä olet ainakin lähtenyt nokka pystyssä työstämään ja pohtimaan.
Kannattaa aina toimia kuten ap., jollei molemminpuolinen yhteydenpito toimi. Ei helmiä sioille ja ihan sama sitten, jos "ystävyys" katkeaa.
Hyvä ap.!!