Mitä ajatuksia herättää lähes 40v. mies, joka
On 38v. Lukuisia parisuhteita, jotka eivät ole edenneet kihloista pidemmälle. Haluaisi kyllä lapsia, mutta niitä ei ole näiden entisten naisten kanssa tullut hankittua. Omaisuutta on ja hyvä työ. Todella fiksu ja mukava mies, komeakin. Joku kuitenkin hämää miksi kaikki edelliset suhteet ovat kaatuneet ja päättyneet siinä 3 vuoden kohdalla.
Kommentit (12)
Lähes 40v. mies, joka on 38v. herättää sellaisen ajatuksen, että määrittely kuulostaa oikeansuuntaiselta.
Riippuu kumman aloitteesta suhteet ovat kaatuneet. Yleensähän viimeistään 3 vuoden kuluttua on rakastumisen vaihe takana ja suhde on arkipäiväistynyt. Tuolloin monet kumppanissa ärsyttävät seikat voivat ottaa vallan ja intohimo, joka yleensä alussa roihuaa, on vähentynyt. Seksi ei ehkä enää olekaan niin hyvää, kun rakastumisen vaiheen aikana. Monet voivat siis tässä vaiheessa tehdä päätöksen eri teille lähtemisestä, etenkin jos lapsia ei ole. Sinänsä siis fiksu ratkaisu.
Jos mies on aina tehnyt aloitteen parisuhteen päättymisestä, voi se laittaa ajattelemaan, pystyykö sitoutumaan ja sietääkö arkea, kun rakastumisen vaihe mennyt ohitse.
Aina vaan suhteet eivät mene kuin Strömsössä... Ei elämä aina mene niin, kuin haluaisi sen menevän. Näiden edellisten kanssa ei vaan juttu toiminut ja h*lvetin hyvä, että oli sen verran fiksuja, ettei mukuloita menty tekemään epävarmaan suhteeseen :) saisi moni ottaa mallia!
Niin no, itse olen 32v. nainen ja parisuhteet vaan on kaatuneet syystä tai toisesta enkä ole päässyt kihloja pidemmälle. Lapsia olen halunnut, mutta ne eivät vaan ole tullut ajankohtaiseksi näissä surkeissa suhteissa. Ei minulla enää montaa vuotta ole aikaa odottaa, mutta en myöskään mene niitä lapsia tekemään "vaan jonkun" kanssa.
Pirun huono tsäkä naisten suhteen.
Tunnen kaksi tällaista vastaavaa miestä, tosin heillä on ikää jo 49-51 vuotta ja lapsi haaveet ovat hiipuneet pois. Miehet ovat tosi fiksuja ja kivan näköisiä, asuvat omakotitaloissaan yksin pääkaupunkiseudulla ja heissä ei ole mitään vikaa. Eivät ole alkoholin läträäjiä, eivät työnarkomaaneja, urheiluhulluja, ei mitään ikävää, päinvastoin toinenkin osaa tehdä hyvä ruokaa, leipoa, korjata vaikka mitä härveleitä, ja toisenkin juttu on kodin korjaustyöt ja myös ystäviä hän ehtii aina auttamaan. Hän asuu meidän kylällä ja on kaikkien mummojen ja myös muiden hyvä tuki ja turva. Toisen olen tuntenut jo kakarasta lähtien.
Jos olisin vapaa, niin yrittäisin varmasti saada heidän mielenkiintonsa. Harmittaa miesten puolesta.
Noh, ei herätä oikein mitään ajatuksia. Itse olen 36v ja pisin suhde 3v. Ottajia olisi. Ihan ns tavallisia suhteita olleet mutta en ollit alunperinkään riittävän rakastunut näihin kumppaneihini. Tämä toki minulle peiliinkatsomisen paikka, miksi sellaisiin ajauduin.
Luultavasti mies on tarkkaan harkitseva eikä vaan suuna päänä kiirehdi naimisiin ja hankkimaan lapsia jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka ei nyt ehkä olekaan se ihan oikea eikä näemmä ollutkaan, kun suhteet ovat päättyneet. Toki mies voi olla vähän nirso ja/tai ei osaa sitoutua vakavasti. Ja voi kai myös olla, että mies onkin joku väkivaltainen hullu, joka näyttää todellisen luonteensa siinä 3 vuoden kohdalla. Mistä näistä tietää... Näin sen enempää tietämättä pitäisin kyllä positiivisena asiana tuollaista harkitsemista :)
Hyvin harva mies saa nelikymppisenä esikoistaan.
Olisiko avioliitosta eronnut sitten parempi? Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, ettei joku ole nelikymppisenä ollut koskaan naimisissa. En itsekään tule olemaan.
Luulisi tuossa iässä keksineen jo muutakin sisältöä elämälleen kuin lisääntymisen.
Minäkin olen tälläinen. Minun suhteeni on kaatunut siihen että mikö riittää naiselle suhteen alussa, ei enää riitäkkäön, vaan minun pitäisi olla jotakin muuta. Olenkin varmaan yksin loppuelämäni, sillä en enää jaksa tuota kuviota.
Mulla oli tuollainen mies, mutta jätin hänet, koska hän oli työnarkomaani.