Lue keskustelun säännöt.
Mita mielta olet periaatteesta, etta lapsella tulisi olla varhaisvaiheessa mahdollisimman vahan hoitajia, kaytannossa siis aiti ja isa?
16.05.2006 |
Minä allekirjoitan sen. Uskon, että lapsi kasvaa tasapainoiseksi, kun saa tuntea pysyvyyttä ja turvallisuutta elämässään. Mummut ja vaarit ovat tärkeitä ihmisiä ja ilo olla olemassa, mutta heidän hoitopanoksensa ei saa olla merkittävä lapsen elämän alussa.
Kommentit (14)
Vai olitko juuri siinä kohdassa kauhean väsynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän erityisesti tarvitsee ensisijaisen hoitajansa hoivaa (usein äiti), joinakin kausina lasta ei niin haittaa jos hoitajina on muitakin tuttuja ihmisiä.
yhteensä, joten ihan vain kahta ei tarvitse olla. Kuitenkin, ok, musta on omituista jos vanhemmat kohtuuttomasti hoidattavat lapsia niin, että heidät jo vastasyntyneinä passitetaan kodin ulkopuolelle - ilman, että vanhemmat mukana.
On eri asia jos isovanhemmat asuvat samassa perheyhteisössä ja lapset saavat vauvaa myöten olla kotona.
Pääasia on, että nämä ihmissuhteet ovat pysyviä, eikä kerta toisensa jälkeen vaihtuvia lapsenlikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei tue perusturvallisuuden kehitystä
oma lapsi ollut ensimmäisen ikävuotensa vain minun ja isänsä hoidossa muutaman tunnin hoitojaksoja lukuunottamatta.
Sen sijaan sukulaisen lapsi on ihan muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta ollut pitkiä aikoja hoidossa mummolla, usein myös yön yli, ja nyt vuoden ikäisenä hän on todella riippuvainen äidistään ja itkee jos jää minuutiksikin yksin huoneeseen vieraan ihmisen kanssa. Olen varma että lapselle on tullut jotain traumoja vauva-ajan hoidoista.
Oma lapseni on ulospäin suuntautunut ja iloinen saadessaan olla vieraiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksipä tämä " uraäiti" pitikin urassaan hoitovapaan mittaisen tauon, ettei lapsi joutunut vaihtuvien hoitajien riepotteluun päiväkotiin liian pienenä. Nyt 3-4 vuotiaana pystyy jo käsittelemään asiaa paremmin, vaikkeivät vaihtuvat hoitajat edelleenkään hyvä juttu ole lapsetn tai ryhmän toiminnan kannalta.
Minä taas olen sitä mieltä, että lapsella ei koskaan voi olla liikaa rakastavia läheisiä ympärillään. Meillä on suuri suku ja ystäväpiiri ja lapset ovat olleet myös isovanhemmillaan tai kummeillaan hoidossa ja yökylässä reilu 1-vuotiaasta lähtien (kun eivät enää ole tarvinneet " yötissiä" ). Meille sopii tällainen elämänasenne, toisille joku toinen taas tuntuu luontevimmalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vain mielipideasia, miten se vaikuttaa, että ympärillä on vaikkapa 15 ihmistä, jotka aina epäsäännöllisen säännöllisesti vaihtavat ensisijaista hoitovastuuta.
ei tarvi ku kattoo lasta joka on enemmän mummolassa hoidossa kuin kotonaan (kysy n. 3 v vanhana et missä hänen koti on) niin näkee mitä siitä voi seurata. Vanhempien olis syytä huolehtia päsääntösesti lapsesta, en nyt tarkota et lapsi on vaan kotona vaan voi olla esim mummolassa hoidossa joskus, kunhan ei tuu oltua liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että meidän lapset kyllä tietävät missä koti on. Tietävät myös missä on mummolansa, tunnistavat isovanhempansa, tätinsä, setänsä, serkkunsa ym. ym.
Minusta on surullista, kun usein näkee sellaisia isovanhempia ja kummeja, joiden lapsenlapset tai kummilapset purskahtavat itkuun ja vierastavat kovasti heidät nähtyään.
Kun lapsen perusturvallisuus kotona on kunnossa, kestää lapsi myös hetkellisiä eroja vanhemmistaan. Jos äiti ei sitä kestä, se on taas täysin eri asia...
Vieläkään mun lapsi ei esim osaa vierastaa ketään, kun on niin tottunut siihen että koko ajan tulee uusi ihminen hoitamaan...
se on ujostelua, joka myöhemmin tosin ei enää näy ulospäin itkuna. Luonnollinen jatkumo sille on se, että aikunen ymmärtää sen, ettei kaikille ihmisille puhuta kaikkia asioita, eikä itseään tarvitse jakaa jokaiselle.