En ole mistään kiinnostunut

Sairaanhoitajille on töitä.

EI minuakaan mikään kiinnostanut silloin kun piti itselleen ala valita, niin valitsin silloin sen mikä tuntui vähiten vastenmieliseltä. Ei siitä kuitenkaan minulle uraa tullut. Nyt jo vanhempana edelleenkään ei mikään kiinnosta, joten en edes mieti mitään aikuiskoulutusta. Jotkut kai vaan on sellaisia. Hyvin olen kuitenkin pärjännyt ja töitä tehnyt koko ikäni, kunnianhimoa vaan ei ole pätkääkään.

Välivuosi lykkää päätöksentekoa. Ei ainakaan tule valittua ihan mitä tahansa suuntaa puolivillaisesti

Mieti mikä työllistää ja missä olet hyvä/huono. Itse mietin aikoinaan, että en halua ainakaan opetella matikkaa joten en mennyt insinööriksi vaan tradenomiksi. Tiesin myös, että tuolla tutkinnolla on tie auki moneen suuntaan, töihin tai jatko-opintoihin. 

Täällä toinen samanlainen. Valitsin alan, jolta löytyy töitä, ja joka edes hitusen herätti jotain kiinnostusta muiden joukosta.

Töitä riittää, mutta näin kymmenen vuoden jälkeen alan olla totaalisen kyllästynyt tiettyihin asioihin, mm. jatkuvaan ihmisten kanssa työskentelyyn ja keskeytyksiin.

Kehoittaisin tietenkin valitsemaan alalta, jossa hyvä työllisyys, mutta jos mahdollista miettiä myös tarkkaan minkälaista työtä jaksaisi vuosikaudet tehdä. Haluaako yksintyöskentelyä vai ihmiskontakteja, luonnistuuko tekniset asiat helposti, jaksaako vuorotyötä jne.

Ihminen toki muuttuu koko elämänsä, eikä välttämättä koe samoja asioita mieluisena kuin aiemmin.

Tee sitä mikä tuottaa flow:n tilan kaltaisen keskittymisen nautinnon.