Uusperheelliset

Ei sitten mitenkään. Meidän parisuhteemme on meidän kahden. Miehen suhde lapseensa on myös oma juttunsa. Minä olen vain toinen aikuinen tässä taloudessa. En siis äitipuoli tai edes mikään kaveriaikuinen. Hyvin menee näin.

Meillä yritin osallistua miehen lasten elåmään. Mut nimenomaan exän käytöksen takia lopetin. Parisuhteeseemme exän käytös on vaikuttanut sikäli, et miehen ja exän välit on tosi huonot ja se taas aiheuttaa mun ja miehen välille jännitettä. Exän huono käytös ja se et mies pelkää exän hankaloittavan lastensa tapaamisia, on vaikuttanut negatiivisesti moneen asiaan. Myös miehen lasten elämään meillä.

Up

Mä aina vastaan näihin että esim. lasten synttäreitä vietetään kaikki nyksät ja eksät yhdessä ja se on meille luontevaa ja normaalia. Varmasti heidän hyvät ja kaverilliset välit on edesauttanut sitä, että kaikki sujuu mukavasti. Ihan ihmeissään luen tältä palstalta juttuja, miten uusperhe ei toimi. Omassa kaveripiireissä kun on pelkästään hyviä kokemuksia. Ihan itsestäänselvyys, että totta kai kaikki on ystävällisissä väleissä. 

Jos rehellisiä ollaan, meillä 2 ekaa vuotta oli todella hankalia miehen exän takia. Puhui paskaa lapsilleen, yritti estää meidän tapaamisia. Siinä vaiheessa, kun asuttiin yhdessä, soitteli miehelle puheluita, joissa arvosteli meidän tekemisiä (esim mitä syötiin). Miehen kanssa tästä tuli monet riidat kuunteleeko vain kiltisti exänsä paasausta, vai laittaako rajan siihen, että kun meillä ei mtn lapsille vahingollista tapahdu, niin sitten meillä eletään näin, piste. Suhteessa lapsiin vaikutti niin, etten uskaltanut komentaa niitä, vaikka olin aikuinen, jonka kanssa he eniten vietti aikaa.

Vuodet on rauhoittaneet tämän ja sen huomaa erityisesti suhteessa miehen lapsiin. Meillä on nyt paljon rennompaa ja luontevampaa yhdessä.