Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte mun tilanteessa(avioliitto)?
28.01.2019 |
Mies ei halua asua enää Suomessa (kotimaa eri), ei kuulemma enää ”jaksa olla täällä”. Minä taas tykkään ja haluan asua täällä, meillä on lapsia ja mielestäni koulu on hyvä ja kaverit myös. Ongelma ehkä on se että miehellä ei ole töitä ja turhautuu, ehkä kulttuuri myös tullut ongelmaksi.. Hänen kotimaassaan olemme käyneet useasti, asuimmekin vuoden. Itse en halua siellä asua. Ja tämä on nyt paisunut ongelmaksi.. tai onhan tätä vatvottu jo vuosien ajan, aina kun asiasta jutellaan tulee tappelu. Ja kuitenkin tämä asia kytee pinnan alla koko ajan. En enää tiedä mitä pitäisi tehdä tai mitä voin tehdä. Erota en haluaisi, auttaisiko se mitään? Muuta kuin saisin asua Suomessa. Haluan myös suojella lapsia, pelkään että ero olisi liikaa heille. Mietin myös johonkin muuhun maahan muuttoa, mutta ei se ratkaisisi mitään. Koen että siitä tulee vain lisää ongelmia (oleskeluluvat etc) ja lisäksi haluaisin käydä Suomessa ja mieheni kotimaassaan joka tapauksessa. Muita joilla sama tilanne..? Neuvoja?
Kommentit (41)
Mä muuttaisin miehen perässä, ihan vaan siitä syystä että en kestäisi nähdä miestäni onnettomana. (Ja seurustelen ei-suomalaisen kanssa, eli ihan hyvin voi tulla ajankohtaiseksikin tämä joskus.) Luottaisin siihen, että hänen kotimaastaan löytäisin mielekästä tekemistä ja uusia ystäviä.
Osaathan jo miehen kieltä, kun kerran vuoden olette hänen maassaan jo asuneet ja ties kuinka monta vuotta olleet yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tämä tilanne syö meitä molempia. Ja avioliitto on pelkkää kulissia, en oikein tiedä mistä puhua kun aina leimahtaa. Tai ei kiinnosta puhua enää mistään. Mies kyllä auttaa kotiasioissa ja lasten kanssa.
Ap
Ai ihan auttaa. Jätkä lojuu työttömänä kotona, sä tuot massit ja kaveri vaan auttaa? Eiköhän sillä olis tossa tilanteessa ihan vaikka päävastuu omista lapsistaan?
Vaarannat lastesi hyvinvoinnin, jos muutatte pois Suomesta. Vit** miten kiittämätön ja itsekeskeinen miehesi on! Sinulla on työ, teillä on koti ja lapsilla asiat hyvin, mutta kun miehellä on tylsää, niin siksi pitäisi laittaa kaikki uusiksi. Jospa miehesi aloittaisi vaikka jonkun harrastuksen. En voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tämä tilanne syö meitä molempia. Ja avioliitto on pelkkää kulissia, en oikein tiedä mistä puhua kun aina leimahtaa. Tai ei kiinnosta puhua enää mistään. Mies kyllä auttaa kotiasioissa ja lasten kanssa.
Ap
Avioliitto pelkkää kulissia, mutta et halua erota? Nyt ap valoja, kyllä se lapsille on parempi että eivät joudu elämään tulehtuneessa ilmapiirissä, kun että eläisivät eroperheessä. Tuo ei ole minkäänlaista lapsien suojelua, niinkuin yritit aiemmin väittää puolustellessasi sitä miksi et halua erota.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ennen eroa kannattaisi ensin kokeilla eri maissa asumista? Jos mies lähtee vaikka puoleksi vuodeksi johonkin kausityöhön omaan maahansa, niin hän saa vähän vaihtelua elämäänsä, voi puhua äidinkieltään ja tienata rahaa. Jossain välissä te voitte vierailla hänen luonaan, kun koulusta on lomaa. Sitten hän voi palata taas Suomeen pidemmäksi aikaa. Ja ehkä sama kuvio seuraavana vuonna uudelleen.
Tätäkin on mietitty. Lapset kuitenkin niin nuoria, että isä haluaa viettää aikaa heidän kanssaan, eikä olla puolta vuotta poissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai siinä miehen kotimaassa on useampikin koulu? Muuttakaa isoon kaupunkiin kyseisessä maassa, jossa lasten koulunkäynti onnistuu. Jos koulutuksen taso on heikko, harkitkaa yksityiskouluja. Ainakin käy tämä keskustelu miehesi kanssa: miten hän aikoo varmistaa lapsillenne hyvän tulevaisuuden, kunnon koulutuksen ja terveydenhuollon.
Lisäksi en ymmärrä, mikä on ongelmasi kolmannesta maasta, vaikkapa Sveitsi. Kuva maa, hyvä yhteiskuntarakenne ja helppo matkustaa Suomeen ja muualle.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle kausitöitä ulkomailta kuulostaa hyvältä idealta. Voitteko koko perhe olla kesällä pidemmän ajan miehen kotimaassa?
Asutteko Suomessa jollain pikkupaikkakunnalla, josta on vaikea saada töitä? Takapajuiset maalaispaikat tod.näk. ahdistavat miestä entisestään. Voitteko muuttaa Suomessa isompaan kaupunkiin, jos mies löytäisi töitä ja kavereita maanmiehistään?
Kuinka vanhoja lapset on? Onko sun ja miehen välillä rakkautta, lämpöä ja läheisyyttä enää ollenkaan?
Miehen kotimaassa olemme käyneet joka vuosi sen 2-3kk kerrallaan. Kyse ei ole siitä, etteikö siellä olisi käyty/oltu. Myös asuimme vuoden. Tämä ei riitä hänelle.
Asumme pääkaupunkiseudulla ja täällä on hyvä (mielestäni) olla. Lapset alakoululaisia. Ja muuten suhteemme on melkolailla lapsiperhearkea. Ei aikaa muuhun, mutta ei myöskään kiinnostusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on sinulla ja lapsilla hyvä olla, miehelläsi ei. Et kertonut miehen kotimaata tai mahdollisuuksia muuttaa sinne. Osaavatko lapset kyseisen maan kieltä? Millainen on turvallisuus kyseisessä maassa? Suomessa on kuitenkin maailman parhaita koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmiä, jotka ovat valtion maksamia. Mitä jos mies ei saa kotimaastaankaan työtä jolla nämä perustarpeet tulevat täytetyksi?
Selvää on, että jompi kumpi teistä joutuu nyt joustamaan hyvin paljon omista haluistaan. Ehdotan että istutte alas ja mietitte asiaa lasten kannalta. Mikä on heille paras ratkaisu ja miksi (mukaan lukien myös sen, että toisen vanhemman jatkuva tyytymättömyys ei ole hyvä lapsille myöskään). Keskustelkaa riittävän pitkään ennen kuin alatte siirtymään ratkaisuun, joskus kun tilannetta avaa enemmän, niin paljastuukin uusia mahdollisuuksia korjata tilanne. Miehen tyytymättömyyden ja työttömyyden syihin ainakin olisi hyvä pureutua tiiviimmin, josko ratkaisu löytyisikin sitä kautta.
Tsemiä!
Kiitos sinulle!! Joo jutella pitäisi, mutta kun se on niin vaikeaa kun ymmärrystä ei ole kummallakaan. Lapset kyllä osaavat mieheni kieltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sopisitte että lapset käyvät maailman parhaan suomalaisen koulun ja sen jälkeen muutatte pois?
Koulu, jossa lapset olisivat ulkomailla on hyvin pieni. Liian pieni. Siellä ei voi myöskään harrastaa mitään. On niin syrjäseudulla. Haluan todella, että lapset osaavat suomenkieltä.
ApTottakai, lapsikorttihan se sieltä lävähti. Epäonnistunut parinvalinta ei ole mitenköän harvinaista avlla.
Et sitten voi olla asiallinen? Itse varmaan teet kaiken oikein aina?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieraassa maassa asuminen on rankkaa ja kotoutuminen/viihtyminen menee helposti takapakkia, jos elämän muilla osa-alueilla on ongelmia. Eli jos vaikka työttömyys puristaa, helposti näkee ratkaisuna poismuuton.
Kyselisin onko tyytymättömyys "veto vai työntötekijöistä" johtuvaa. Kyllästyttääkö suomalaisten nurkkakuntaisuus ("työntö", ratkaisu perheen muutto isompaan kaupunkiin?) vai onko ikävä vaikka omaa kieltä ("veto", voisiko tehdä uusia perinteitä eli vaikka vuosittaisia/säännöllisiä matkoja, juhlia tms jossa mies saisi puhua kieltään?).
Ottaisin asiaan aikarajan: sovitte yhdessä, että puhallatte vaikka vuoden yhteen hiileen jotta mieskin viihtyisi. Sinä aikana saa olla väsynyt ja tyytymätön mutta muutto/erokorttia ei viuhutella. Vuoden jälkeen katsotte asiaa uudestaan.
Koita välttää vastakkaisten rajalinjojen vetoa tyyliin lasten (ja sinun) etu vs. miehen etu, perheessä myös vanhempien hyvinvointi on tärkeää jotta nämä jaksavat huolehtia lapsista! Lapset kyllä sopeutuu muutoksiin, kun tärkein eli rakastavat vanhemmat pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että miehen mielipide ei saa muuttua, mutta nainen saa olla millainen tuuliviiri tahansa.
No toki saa muuttaa mielensä, mutta ei se poista sitä, että en halua täältä lähteä.
Ap
Harmillinen tilanne, mutta en ihmettele että haluaa lähteä. Itse olen suomalainen enkä kestä näitä talvia. Melkein puolet vuodesta on kuin kuollut. En kestä elämistä kuolleen nukkuvan luonnon keskellä. Salaa haaveilen että oma mies tulevaisuudessa haluaisi muuttaa kotimaahansa taas. Mutta lapset on Suomessa ja tykkää kylmästä joten siin menee ne toiveet, ellei sitten eläkkeellä muuta mieltään. Suomi on oikeasti vaikea maa suomalaisellekin, saatikka jollekin joka tulee eri maasta. Ratkaisu etäsuhde tai lähdette miehen maahan. Tai sitten jokin kompromissi, suomessa kunnes lapset menee yläasteelle. Riippuu kaupungista, Suomessa ei ulkomaalainen saa oikeasti töitä ellei puhu täydellistä suomea ja näytä suomalaiselta, kun mennään tyyliin Jyväskylästä pohjoiseen. Tunnen oman alansa huippuosaajia,joita ei kutsuta edes haastatteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Mä muuttaisin miehen perässä, ihan vaan siitä syystä että en kestäisi nähdä miestäni onnettomana. (Ja seurustelen ei-suomalaisen kanssa, eli ihan hyvin voi tulla ajankohtaiseksikin tämä joskus.) Luottaisin siihen, että hänen kotimaastaan löytäisin mielekästä tekemistä ja uusia ystäviä.
Osaathan jo miehen kieltä, kun kerran vuoden olette hänen maassaan jo asuneet ja ties kuinka monta vuotta olleet yhdessä?
No niin ne asiat vaan muuttuu.. monta vuotta oltu naimisissa. Ja osaan kyllä sujuvasti mieheni kieltä(osasin jo ennen kuin tapasimme).
Ap
Ajatusleikki: muuttaisitte kaikki miehen kotimaahan toistaiseksi - muuttuisiko parisuhteenne onnelliseksi siitä? Lapset menisivät upouuteen kouluun, ihan kaikki kaverit vaihtuisivat, harrastukset samoin, mummola jäisi tänne, sinun kaikki asiat jäisivät ja sinusta tulisi työtön - olisiko se hyvää aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieraassa maassa asuminen on rankkaa ja kotoutuminen/viihtyminen menee helposti takapakkia, jos elämän muilla osa-alueilla on ongelmia. Eli jos vaikka työttömyys puristaa, helposti näkee ratkaisuna poismuuton.
Kyselisin onko tyytymättömyys "veto vai työntötekijöistä" johtuvaa. Kyllästyttääkö suomalaisten nurkkakuntaisuus ("työntö", ratkaisu perheen muutto isompaan kaupunkiin?) vai onko ikävä vaikka omaa kieltä ("veto", voisiko tehdä uusia perinteitä eli vaikka vuosittaisia/säännöllisiä matkoja, juhlia tms jossa mies saisi puhua kieltään?).
Ottaisin asiaan aikarajan: sovitte yhdessä, että puhallatte vaikka vuoden yhteen hiileen jotta mieskin viihtyisi. Sinä aikana saa olla väsynyt ja tyytymätön mutta muutto/erokorttia ei viuhutella. Vuoden jälkeen katsotte asiaa uudestaan.
Koita välttää vastakkaisten rajalinjojen vetoa tyyliin lasten (ja sinun) etu vs. miehen etu, perheessä myös vanhempien hyvinvointi on tärkeää jotta nämä jaksavat huolehtia lapsista! Lapset kyllä sopeutuu muutoksiin, kun tärkein eli rakastavat vanhemmat pysyy.
Kiitos neuvoista! Aikaraja kuulostaa hyvältä idealta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajatusleikki: muuttaisitte kaikki miehen kotimaahan toistaiseksi - muuttuisiko parisuhteenne onnelliseksi siitä? Lapset menisivät upouuteen kouluun, ihan kaikki kaverit vaihtuisivat, harrastukset samoin, mummola jäisi tänne, sinun kaikki asiat jäisivät ja sinusta tulisi työtön - olisiko se hyvää aikaa?
Tätä olen miettinyt ja yrittänyt sanoa miehelleni. Minulle ei ole töitä hänen kotimaassaan, siellä minne hän haluaa muuttaa. Voisi olla, että jaksaisin vähän aikaa mutta en jaksa asua siellä vuosia.
Ap
En edes ajattelisi muuttoa toiseen maahan varsinkaan lasten kanssa. Ei se elämä siellä ole mikään avioliiton pelastaja ja jos mies ei saa sieltäkään töitä, niin hän on sielläkin turpa rutussa. Miehellä on varmaan joku ikäkriisi nyt, vanheneminen pelottaa ja kun "kaikki" joskus haaveiltu on saatu (ulkomailla asuminen ehkä, vaimo, lapset jne.), niin nyt hänellä on tyhjät taskut ja ideat loppuneet.
Siihen ratkaisu ei ole paikalta pakeneminen, vaan päinvastoin nyt pitäisi alkaa löytymään miehestäkin jotakin munaa. Hänen pitää ihan itse keksiä elämälleen mieleinen suunta ja siinä ei kiukuttelut perheelle auta. Jos koulutusta vastaavaa työtä ei löydy, niin sitten pitää kouluttautua vielä uudelleen. Jos teillä ei ole talouskaan hirveän tiukalla, niin nyt on korkea aika miehellä tehdä muutoksia vai meinasitko hän notkua työttömänä eläkeikään saakka?
Vierailija kirjoitti:
En edes ajattelisi muuttoa toiseen maahan varsinkaan lasten kanssa. Ei se elämä siellä ole mikään avioliiton pelastaja ja jos mies ei saa sieltäkään töitä, niin hän on sielläkin turpa rutussa. Miehellä on varmaan joku ikäkriisi nyt, vanheneminen pelottaa ja kun "kaikki" joskus haaveiltu on saatu (ulkomailla asuminen ehkä, vaimo, lapset jne.), niin nyt hänellä on tyhjät taskut ja ideat loppuneet.
Siihen ratkaisu ei ole paikalta pakeneminen, vaan päinvastoin nyt pitäisi alkaa löytymään miehestäkin jotakin munaa. Hänen pitää ihan itse keksiä elämälleen mieleinen suunta ja siinä ei kiukuttelut perheelle auta. Jos koulutusta vastaavaa työtä ei löydy, niin sitten pitää kouluttautua vielä uudelleen. Jos teillä ei ole talouskaan hirveän tiukalla, niin nyt on korkea aika miehellä tehdä muutoksia vai meinasitko hän notkua työttömänä eläkeikään saakka?
Täällä ei monessa kommentissa ollenkaan huomioida sitä miten kamala maa Suomi on. Jos itse rakastaa suomea, on varmaan hankala ymmärtää miksi moni muu ei rakasta. Pimeys, kylmä talvi.. voisiko ap olla että miehellä taas nämä ajatukset herää koska on talvi? Jos hän kärsii kaamosoireiluista?
Vierailija kirjoitti:
En edes ajattelisi muuttoa toiseen maahan varsinkaan lasten kanssa. Ei se elämä siellä ole mikään avioliiton pelastaja ja jos mies ei saa sieltäkään töitä, niin hän on sielläkin turpa rutussa. Miehellä on varmaan joku ikäkriisi nyt, vanheneminen pelottaa ja kun "kaikki" joskus haaveiltu on saatu (ulkomailla asuminen ehkä, vaimo, lapset jne.), niin nyt hänellä on tyhjät taskut ja ideat loppuneet.
Siihen ratkaisu ei ole paikalta pakeneminen, vaan päinvastoin nyt pitäisi alkaa löytymään miehestäkin jotakin munaa. Hänen pitää ihan itse keksiä elämälleen mieleinen suunta ja siinä ei kiukuttelut perheelle auta. Jos koulutusta vastaavaa työtä ei löydy, niin sitten pitää kouluttautua vielä uudelleen. Jos teillä ei ole talouskaan hirveän tiukalla, niin nyt on korkea aika miehellä tehdä muutoksia vai meinasitko hän notkua työttömänä eläkeikään saakka?
Kiitos! Juuri näin.. mutta kun minä en voi mennä sanomaan miehelle, että nyt pitää löytyä sitä munaa ja alkaa tekemään jotain.. auta armias. Mutta mies sanoo, että on yrittänyt saada töitä, eikä onnistu. Olen kanssasi samaa mieltä, mutta miten sen miehelleni voin sanoa? Jo nyt kaikki mitä sanon ymmärretään (tahallisesti tai tahattomasti) väärin.
Ap
Pk-seudulla toimii Familia ry. Ehkä heiltä saa apua ?
http://www.familiary.fi/puolisonpolku.html#
Tottakai, lapsikorttihan se sieltä lävähti. Epäonnistunut parinvalinta ei ole mitenköän harvinaista avlla.