Lue keskustelun säännöt.
Maalta- kaupunkiin ja takaisin?
28.01.2019 |
Ollaan muutettu miehen kanssa itä-suomesta noin viitisen vuotta sitten pääkaupunkiseudulle töiden perässä. Molemmilla on vakituiset työpaikat, omistusasunto joka nyt alkaa käymään pieneksi ja olisi myytävä putkiremontin edeltä (joka siis ei vielä ajankohtainen mutta lähitulevaisuudessa kyllä) Täällä asuessa ollaan saatu myös esikoisemme joka nyt reilu 3vuotias.
Ongelmana on että molempien sukulaiset sekä molemmat lapsen isovanhemmat asuvat yli 400 kilometrin päässä siellä mistä tänne olemme muuttaneet. Sekä edelleen suurinosa ystävistämme.
Täällä meillä on muutamia kaveripariskuntia sekä minulla muutamia ystäviä huomattavasti enemmän kuitenkin itä-suomessa. Miehellä ei täällä juurikaan kavereita ole mutta omien sanojen mukaan ei niitä kaipaa (tuntuu silti pahalta, enkä täysin usko tätä).
Haaveilemme myös isommasta asunnosta ja mielellään rivitalo asunnosta/tai omakotitalo mutta tällä alueella jossa nyt asumme ei rahat riitä sinnepäinkään. Kun taas saisimme mieleisen asunnon kotipaikkakunnalta. Haaveilemme tasaisesti muutosta kotipaikkakunnalle varsinkin lapsen kasvaessa kun hoitajia ei täälläpäin meillä ole ja pyöritämme arkea ihan kaksin ilman isovanhempien jne tukea ja apua. Tiedämme että isovanhemmat ottaisivat lasta yökylään/hoitoon niin usein kun haluaisimme ongelmana on vain pitkä välimatka. Ongelmana on myös se että emme saa tehtyä päätöstä suuntaan emmekä toiseen , viihdymme molemmat täällä pääkaupunki seudulla mutta samalla kaipaamme perheen ja ystävien luokse. Itken usein kotimatkalla kun ajelemme idästä takaisin etelään mutta kun tulen kotiin oloni on hyvä. Mietin että ahdistunko kun saatavilla ei ole enää palveluita, vai totunko elämään asian kanssa? Ja että kaikki tietävät ja tuntevat minut paremmin kun minä ite.. Kaupunki johon muuttaisimme on pieni, joten palvelut on harvassa. Ja matkaa tänne eteläsuomeen yli 400kilometriä. Asunto meidän täytyy joka tapauksessa myydä. Mitä tekisitte? Kokemuksia ?
Kommentit (4)
Onko siellä entisillä kotikulmilla työpaikkoja tarjolla? Mulla ainakin vakituinen työpaikka sun tilanteessas painais enemmän kuin mahdollisuus tavata sukulaisia ja vanhoja kavereita useammin. Mutta siis jos työllistyminen ei olisi ongelma, varmaankin muuttaisin. Ei se pidemmän päälle tee hyvää mielenterveydelle vaan olla möllöttää ja miettiä olisiko elämä mukavempaa ja paremmin jos asuisi jossain ihan muualla kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoahan sinne on lähteä jos töitä löytyy. Sitten taas tuo isovanhemmat ottaisi hoitoon "niin paljon", voi olla ihan kuvitelmaa. Todellisuudessa niitä hoitajia löydy lapselle sittenkään. Sitä apua on niin helppo tarjota silloin kun ei oikeasti voi auttaa. Muutatte, ostatte talon ja huomaat ettei se onni siellä asunut. Pois ei ole helppoa muuttaa ja kukaan osta taloakaan.
Muuttakaa takaisin jos edes toinen teistä saa vakituisen työpaikan, sillä ehdolla tietenkin että se työtön teistä pystyy elämään oman tilanteensa kanssa töitä odotellessa. Ainakin täällä meillä päin Suomea pystyy ostamaan talon ja elämään yhden hengen palkalla. Työpaikkoja kun ei ole samalla tavalla tarjolla kuin pääkaupunkiseudulla mutta talot on halpoja. Meidän talo maksoi 42000€ ja remontit siihen päälle eli 109000€. Iso piha maalla, lähellä bussipysäkki josta pääsee kaupunkiin joten ei tarvita kuin yksi auto. Miehellä on töitä ja itse yritän päästä opiskelemaan. Pääkaupunkiseudulla asuessa meillä oli molemmilla töitä mutta ikinä ei meillä olisi ollut varaa omakotitaloon. Täällä lapset pääsee mummolle hoitoon kerran viikossa ja pääkaupunkiseudulla ei ikinä. Myös kaikki palvelut toimii täällä paremmin. Lääkärille pääsee nopeasti, hammaslääkäriinkin nopeammin kuin pääkaupunkiseudulla.
Haaveilette ja haaveet on toteutettavissa. Sinunkin tulee osata päättää ja pysyä päätöksiesi takana, vaikka oletkin nainen. Mitä palveluita jäät kaipaamaan?