Olen niin tuskastunut yksinoloon :'-(

Yksinolo on sekä totaalista keskenään oloa että kohtaamattomuutta ja jatkumattomuutta ihmissuhteissa. Tai pikemminkin ihmiskontakteissa, sillä jatkuvuuden puuttuesa ei mitään ihmissuhteita pääse kehittymäänkään.
Vielä kymmenen vuotta sitten deittisivuilla saattoi oikeasti tavata potentiaalisen kumppanin. Nykyään kukaan ei halua perinteistä parisuhdetta. (Puhun keski-ikäisistä ja vanhemmista)
Harrastuksissa näkee ihmisiä sen hetken. Mitään syvempää on turha odottaa syntyvän. Omat aikuiset lapset ottavat yhteyttä, kun tarvitsevat jotain, lähinnä rahaa.
Asuin useita vuosia ulkomailla. Suomeen palattua tuntui, että olen tullut eri maahan, "rinnakkais"- tai pseudo-Suomeen: ympäristö on ja ihmiset näyttävät tutuilta, mutta ovat kuin virtuaalimaailmaa, hologrammeja, joihin ei saa kosketusta.