Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tunnen itseni huonoksi parisuhteessa
27.01.2019 |
Tiivistetysti sanoen tunnen olevani huono ja vääränlainen, että pitäisi olla toisenlainen. En saa erottuakaan, sillä mitä järkeä on erota, jos on itse se viallinen ja mies kuitenkin jostain syystä haluaa olla kanssani. En tietenkään löytäisi eron jälkeen uuttakaan, vaan jäisin yksin loppuelämäksi.
Olen käynyt mielessäni kuvitteellisia keskusteluja parisuhdeterapeutin kanssa. Kun kuvailen siinä jotain tapahtumia, mitä mies on sanonut ja tehnyt ajan kuluessa, ne kuulostavat kamalilta ääneen sanottuna. Kuitenkin suurin osa ajasta on päällisin puolin erittäin hyvää. Lisäksi koen olevani syyllinen niihin huonoihin tapahtumiin. Välillä sitäpaitsi tuntuu melkein, ettei niitä olisi tapahtunutkaan. Lisäksi mietin, että ei pitäisi kaivella vanhoja lopuutomasti, vaan antaa menneiden olla ja katsoa eteenpäin.
Olen myös luultavasti kykenemätön arvioimaan omaa käytöstäni puolueettomasti ja oma tulkintani siitä saattaa olla positiivisempi kuin mitä se oikeasti on. Saatan olla ikävä kumppani itse tajuamatta sitä edes täysin. En tiedä, miksi mies ylipäänsä haluaa olla kanssani, koska tuntuu, ettei hän pidä minua hyvänä puolisona.
Se mikä on pitänyt meitä yhdessä on ollut mielestäni seksi. Mies on nyt kuitenkin alkanut olla tyytymätön minuun senkin suhteen. Omasta mielestäni olen itse tehnyt siinä enemmän myönnytyksiä kuin mies, mutta mies kokee, että sen pitäisi olla vielä enemmän erilaista kuin se on. Jotenkin olen nyt ihan apeana ja aloin taas pohtia eroa.
Koen etten ole suhteessa hyväksytty ja rakastettu omana itsenäni. Toisaalta ehken minäkään oikeasti rakasta miestä aidosti ja ehdottomasti, tämä taitaa olla pikemminkin jonkinlainen riippuvuussuhde. Siis kumpikin ilmeisesti on toisen kanssa saadakseen jotain siltä toiselta, ei antaakseen jotain, koska pyyteettömästi rakastaa. Minä ainakin tiedän kaipaavani pääosin hyväksyntää.
En tiedä miksi tein aloituksen. Tuli tarve avautua jollekin. Ehkä kuulisin mielelläni näkökulmia muiltakin.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
"Koen etten ole suhteessa hyväksytty ja rakastettu omana itsenäni."
Poimin viestistäsi tärkeimmän osan. Jo tämä yksinään kertoo, että ero on oikea ratkaisu. Ellette sitten yhdessä usko jonkun terapian auttavan.
Vaikka pelkäät jääväsi yksin ja ettet kelpaisi kellekään muulle, on ero parempi ratkaisu kuin olla onneton jonkun vääränlaisen miehen kanssa. Sinkkuna olisi ainakin mahdollisuus joko olla onnellinen omana itsenään yksin tai sitten löytää joku sopivampi puoliso.
Välillä olen miettinyt eroa tosissaan ja kerran hankin jo oman asunnonkin. Sitten peruin sen. Mies on ollut pääosin erittäin mukava ja normaali pitkään viime aikoina. Tuntuu että vika on tosiaan mimussa itsessäni. Ja että olisi hullua erota parhaasta miehestä, etten koskaan tulisi löytämään yhtä hyvää. Ja että samat viat seuraisivat mukanani seuraaviin suhteisiinkin, koska ne ovat minussa.
En enää ole yhtä konkreettisesti ajatellut eroa kuin aiemmin, se tunuu kaukaiselta. Lähinnä olen apea. Mietin myös sitä seksiä, josta viimeksi tuli ongelma, että pitäisi yrittää vielä enemmän. Olen nyt lähinnä tosi alakuloinen ja aika passivoitunut, se ei varmaan ole normaali reaktio. Mies ei ole puhunut tänään mitään ja tuntuu, että mun pitää ottaa ensimmäinen askel ja alkaa hieroa sopua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koen etten ole suhteessa hyväksytty ja rakastettu omana itsenäni."
Poimin viestistäsi tärkeimmän osan. Jo tämä yksinään kertoo, että ero on oikea ratkaisu. Ellette sitten yhdessä usko jonkun terapian auttavan.
Vaikka pelkäät jääväsi yksin ja ettet kelpaisi kellekään muulle, on ero parempi ratkaisu kuin olla onneton jonkun vääränlaisen miehen kanssa. Sinkkuna olisi ainakin mahdollisuus joko olla onnellinen omana itsenään yksin tai sitten löytää joku sopivampi puoliso.
Välillä olen miettinyt eroa tosissaan ja kerran hankin jo oman asunnonkin. Sitten peruin sen. Mies on ollut pääosin erittäin mukava ja normaali pitkään viime aikoina. Tuntuu että vika on tosiaan mimussa itsessäni. Ja että olisi hullua erota parhaasta miehestä, etten koskaan tulisi löytämään yhtä hyvää. Ja että samat viat seuraisivat mukanani seuraaviin suhteisiinkin, koska ne ovat minussa.
En enää ole yhtä konkreettisesti ajatellut eroa kuin aiemmin, se tunuu kaukaiselta. Lähinnä olen apea. Mietin myös sitä seksiä, josta viimeksi tuli ongelma, että pitäisi yrittää vielä enemmän. Olen nyt lähinnä tosi alakuloinen ja aika passivoitunut, se ei varmaan ole normaali reaktio. Mies ei ole puhunut tänään mitään ja tuntuu, että mun pitää ottaa ensimmäinen askel ja alkaa hieroa sopua.
Ap
Tämä on muodostunut toimintamalliksi vuosien mittaan ja sitä on vaikea murtaa.
Ap
"Koen etten ole suhteessa hyväksytty ja rakastettu omana itsenäni."
Poimin viestistäsi tärkeimmän osan. Jo tämä yksinään kertoo, että ero on oikea ratkaisu. Ellette sitten yhdessä usko jonkun terapian auttavan.
Vaikka pelkäät jääväsi yksin ja ettet kelpaisi kellekään muulle, on ero parempi ratkaisu kuin olla onneton jonkun vääränlaisen miehen kanssa. Sinkkuna olisi ainakin mahdollisuus joko olla onnellinen omana itsenään yksin tai sitten löytää joku sopivampi puoliso.