Jos puolisosi joutuu työtyömäksi, heiätkö yli laidan, jos työttömyys pitkittyy?
Jos ei saa töitä ansiosidonnaisen työttömyysturvan jälkeen, onko aika löytää uusi?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä mennyt kovaksi nämä arvot.
Me ei olla koskaan eletty näin kapitalistisia ja armottomia aikoja kuin nykyään.Hyi olkoon alkaa oikein puistattaa. Minä rakastaisin vielä enemmän, olisin lähellä ja pitäsin huolta vaikka mitä tapahtuisi.
Nykyään oikein kannustetaan tuijottamaan koko ajan vain omaa napaa ja itsekästä omaneduntavoittelua. Se läpäisee politiikan ja median. Tähän sopii hyvin ihmissuhteiden välineellisyys. Kilpailu paremmasta ihmissuhteesta juuri minulle.
Jep ja lapset kovassa vauhdissa oppimassa tähän. Tulee olemaan todella pahoinvoivia ihmisiä tulevaisuudessa. Eletään hyvin itsetuhoisia aikoja jossa olemme hylkänneet laumasielun ja luonto. Tulee olemaan kovia aikoja.
Jos koulussakin alkaa syrjäytyminen koska ei ole merkkivaatteita, mitä me oikein opetetaan lapsille???
Mitä se työttömyys mihinkään vaikuttaa?
Vuoden työttömyyden aikana olen sijoittanut. Sijoitukseni arvo on noussut 30K. Jos nyt sen likvidoin, joudun maksamaan valtiolle veroina 30%, joka on enemmän kuin palkkatuloistani maksaisin. Olen ollut työttömänä tuotteliaampi valtiolle verojen muodossa kuin työssä ollessani.
Työttömyyden stigma tulisi poistaa.
25 vuoden avioliittoon on mahtunut kaikenlaisia vaiheita, myös minun työttömyyteni miehen ulkomaankomennuksen jälkeen ja uuden ammatin hankkimisen.
Uskon että hyvin nuorilla ja anoastaan hyvin lyhyitä parisuhteita eläneillä on tuollaiset arvot. Puoliso on vaan henkilö joka rahoittaa puolet elämisestä ja sairauden tai työttömyyden kohdatessa etsitään uusi kämppis.
Arvot on kyllä nuorilla tosi paljon koventuneet eikä suhteet kestä, ei vaikka olis lapsia.
Sitten on kolmannen kierroksen uusperheitä joissa on sun, mun ja meidän lapsia, exiä nyxiä, nyxän exiä ja exän nyxiä ja lapset sekaisin kuin seinäkellot.
Ajattele niin päin, että haluaisitko kumppaniksesi ihmisen joka hylkää sinut sairauden tai työttömyyden sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla ihmisen kanssa, joka hyväksyy itsellään esimerkiksi vuoden työttömyyden. Arvomme eivät kohtaisi.
Onko sukunimesi Lepomäki vai Koski? Vai Orpo?
Kukaan ei ole työttömänä vuotta, jos ei sitä halua. Miksi hyväksyisin laiskottelun puolisoltani?
Olen ollut vuosia pitkäaikaistyöttömän puoliso. Meillä parisuhde on nykyisin parempi kuin mitä se oli miehen tehdessä uraa. Niitä aikoja ei ole ikävä.
Mulla on varaa koti-isään, mutta ei kolmanteen lapseen/teiniin. Riippuisi ihan miehen käytöksestä, laittaisinko ulkoruokintaan vai en.
Minkä vidun takia piti miinustaa?
Miksi ihmeessä? Kahden työttömyysrahalla maksaa vuokran ja ruuan, täytyy tietysti annoksia pienentää ja suunnitella tarkemmin, mutta yksin asuminen se perseestä vasta onkin. Jos vielä eiole lapsia hankittuna niin siinä voi myös saada passiivista rahaa kun toinen pystyy hoitamaan enemmän ensimmäiset vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Kun raha häviää, rakkaus lentää ikkunasta. Niin raadollista se oikeasti on.
Kokkareiden uusi vaali-slogan?
Mun työssäkäyvä mies elelee ilmaiseksi luonani. Minä työttömänä maksan sitten 900€ kuukausittaiset kulut omasta asunnostani. Sisältää lainani lyhennyksen, veden ja sähkön.
Dumpatkoot mut työttömyyteni takia jos haluaa. Omistan pari asuntoa, joten eläke kertyy toisen ollessa vuokralla pääkaupunkiseudulla ja toista maksan itse.
Ei pelkästään työttömyys olisi syy eroon. MIehellä hyvä taloudellinen tilanne ja säästöt joilla hän pärjäisi pari vuotta ansiosidonnaisen jälkeen. Eli aika kauan menisi. Ero voisi tulla siitä, miten mies suhtautuu tuohon. Olisi aika ihmeellistä jos jäisi työttömäksi eikä löytäisi pian uutta työtä. Toki niin voi tapahtua. Ja se voisi olla kova kolaus. Jos masentuisi eikä pystyisi sen takia tekemään mitään vaan kiroilisi, olisi vihainen ja makaisi vaan sohvalla niin siinä tapauksessa pitäisi erota jos asenne ja käyttäytyminen muuttuisi. Jo ihan lasta ajatellen. Mutta jos asenne olisi positiivinen ja kehittäisi itseään ja olisi hyväksi perheellemme, niin ei tietenkään erottaisi.