Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tuota miestä enää! Minäkö olin kohtuuton??
25.01.2019 |
Meillä on siis 1v tyttö ja minä hoidan kotona kaiken. Minä siivoan, pyykkään, kokkaan ja hoidan lapsen täysin yksin. Kaupassa käyn yksin, kaikki järjestelyt ja muut asioiden muistamiset ja tekemiset on aina minun vastuulla. Mies käy töissä, ei ole rankka työ, mutta menee oikeastaan joka ilta tekemään remonttia uuteen kotiimme. Ja ihanaa, että hän jaksaa remontoida tulevaa kotiamme. Minäkin olen mukana mahdollisimman paljon, tyttö on aika usein hoidossa pari tuntia illasta, että voin auttaa miestä. Nyt olen kyllä ollut vähemmän itse paikalla. Kaiken tämän lisäksi sitten olen miehelle joku ihme palvelija ja orja. Sen lisäksi siis, että pesen hänen pyykkinsä, teen hänelle kaikki ruuat ja muut, käyn hänen asioillaan ja teen hänen pyytämiään juttuja, pitäisi vielä palvella ja tarjoilla kaikki.
Tyttö nukkuu huonosti ja menen todella vähillä unilla päivät. Olen tosi väsynyt tähän kaikkeen, yksin hoidan lapsen ja kodin ja mies ei tee mitään täällä. Mies ei ymmärrä sitä, että voi olla päivän päätteeksi täysin loppu vaikka ei olisi "tehnyt mitään."
Herätän miehen aamuisin, teen joka aamu aamupalan valmiiksi, lounas on valmiina, päivällinen on valmiina. Pahinta, että mies ei itse ota VALMIINA olevaa ruokaa vaikka liedeltä, vaan minun on se hänelle tarjoiltava olohuoneeseen. Tänäänkin töistä tullessa työvaatteet putosi lattialle ja huikkasi vaan "ruokaa." Vein sitten hänelle ruuan olohuoneeseen. Hän nukkui päiväunet kun minä olin lapsen kanssa ja heräsi äskön. Siihen tokaisi vain, että "onkos sitä kahvia" ja minä hymähdin vain siihen. Mies tokaisi, että "kyllä sun pitäis tietää, että tarvin kahvia ennen kun meen remontoimaan!!!" Vastasin siihen, että mikä viiden tähden palvelu täällä pitäisi olla ja menin kuitenkin keittämään sitä kahvia. Mies tuli vihaisena keittiöön ja ilmoitti, että ihan sama anna olla,mä meen heti raatamaan, että JOKU EDES TEKEE JOTAIN koska sä oot tommonen kohtuuton ja itsekäs ja lähti ovet paukkuen pois.
Suoraan sanoen vi*uttaa ja kovaa, pitäisi lukea ajatukset ja olla aivan kaikki valmiina ja tuotuna sillä hetkellä kun herra haluaa. Vieläpä mies on syyllistänyt minua kun en ole remontoimassa ja pitäis kyllä munkin olla tekemässä. Kaiken tuon palvelun mahdollistan tietysti minä itse, mutta olen niin kiltti ja miellyttämisenhaluinen, että aina teen kaiken miehelle. Mutta kyllä mullekkin alkaa riittää tommonen paska kun suututaan, jos ei ole just heti mitä hän haluaa. Mietin eroa lähes joka päivä.
Kommentit (35)
Teit sitten TAAS aloituksen. Makaat palstalla ja valitat. Miehesi käy töissä ja remontoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt rauhoitutte ja sitten otat asian puheeksi silloin, kun ei ole riita vaan ihan neutraalisti. Kerrot, kuinka paljon teet ja kuinka väsynyt olet ja sitten alat muuttaa dynamiikkaa. Mieti itse, mitkä tehtäväsi ovat sellaisia, että ne voisi harmittomimmin jättää tekemättä/ siirtää miehen vastuulle tai mitkä rasittavat sinua eniten.
Meillä meinasi katketa suhde syksyllä, kun väsyin täysin. En konkreettiseen työhön vaan siihen, että olin kantanut henkisen työn. Vuoden olin kärttyinen akka ja sitten totesin, että en enää jaksa. En enää tee. Mies pelästyi ja kuunteli. Nyt ollaan opetettu olemaan toisin kuin ennen. Kun meinattiin taas livetä vanhaan, laitoin jarrut päälle ja totesin, etten nyt ratkaise tätä asiaa vaan mies saa tehdä sen ihan itse. Ja teki.
Eli ongelma on myös siinä, että itse mahdollistaa toisen käytöksen.
Tuossa mua kiristää hermoja eniten just tuo ruoan passaaminen olkkariin ja vihjailut kahvista. Onko saanut tuollaisen mallin kotoaan? Siihen ihan ensisijaisesti muutos, kaikesta muusta voi keskustella asiallisesti sitten.
Vierailija kirjoitti:
Teit sitten TAAS aloituksen. Makaat palstalla ja valitat. Miehesi käy töissä ja remontoi.
En ole kyllä näistä asioista tänne kirjoitellut, toisaalta lohduttavaa, että tämmöisiä on sitten useampiakin vissiin.
Just hiljattain oli tää sama alotus täällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa mua kiristää hermoja eniten just tuo ruoan passaaminen olkkariin ja vihjailut kahvista. Onko saanut tuollaisen mallin kotoaan? Siihen ihan ensisijaisesti muutos, kaikesta muusta voi keskustella asiallisesti sitten.
No sama homma. Tuo nyt vielä menee, että hoidan kodin ja lapsen, mutta he lvetti kun pitää palvellakkin vielä! Ja suuttuu, jos en keitä kahvia tai ole tehnyt ruokaa tai tuo sitä hänelle. Hiton ärsyttävää. Ei mitään kunnioitusta, tuntuu että olen vain kynnysmattona, joka tekee kaiken toiselle. Heillä kotonaan ei ollut käsittääkseni tuollaista, isä teki oman osuutensa niin kauan kuin olivat yhdessä. Tämä kun on pikkuhiljaa lipunut tähän tilanteeseen ja nyt ollaan ihan umpikujassa, missä mun pitää tehdä kaikki tai mies suuttuu. Enkä siis tahtoisi riitaa tai mitään tappelua niin yleensä sitten teen mukisematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit sitten TAAS aloituksen. Makaat palstalla ja valitat. Miehesi käy töissä ja remontoi.
En ole kyllä näistä asioista tänne kirjoitellut, toisaalta lohduttavaa, että tämmöisiä on sitten useampiakin vissiin.
Ihan sattumalta miltei sanasta sanaan alotuksen kanssa joka oli täällä pari päivää sitten. Uskoo ken tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit sitten TAAS aloituksen. Makaat palstalla ja valitat. Miehesi käy töissä ja remontoi.
En ole kyllä näistä asioista tänne kirjoitellut, toisaalta lohduttavaa, että tämmöisiä on sitten useampiakin vissiin.
Puhut kyllä peetä. Olet tehnyt ainakin yhden aloituksen tästä aikaisemmin tasan samoilla tiedoilla (niin ja asutte sen varaston yhteydessä, jossa miehesi, sanojesi mukaan on vain "töissä", koska duunia on niin vähän): olen lukenut sen. En ymmärrä näitä samojen jankuttajia: ei ne teidän elämänne siitä muutu, että tehtailette tilanteestanne koko ajan avauksia av:lle.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit sitten TAAS aloituksen. Makaat palstalla ja valitat. Miehesi käy töissä ja remontoi.
En ole kyllä näistä asioista tänne kirjoitellut, toisaalta lohduttavaa, että tämmöisiä on sitten useampiakin vissiin.
Ihan sattumalta miltei sanasta sanaan alotuksen kanssa joka oli täällä pari päivää sitten. Uskoo ken tahtoo.
Sinäpä sen sanoit. Voit poistua, jos et usko, koska haluan oikeasti asiallisia vastauksia, joista olisi jotakin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit sitten TAAS aloituksen. Makaat palstalla ja valitat. Miehesi käy töissä ja remontoi.
En ole kyllä näistä asioista tänne kirjoitellut, toisaalta lohduttavaa, että tämmöisiä on sitten useampiakin vissiin.
Puhut kyllä peetä. Olet tehnyt ainakin yhden aloituksen tästä aikaisemmin tasan samoilla tiedoilla (niin ja asutte sen varaston yhteydessä, jossa miehesi, sanojesi mukaan on vain "töissä", koska duunia on niin vähän): olen lukenut sen. En ymmärrä näitä samojen jankuttajia: ei ne teidän elämänne siitä muutu, että tehtailette tilanteestanne koko ajan avauksia av:lle.
-eri
No voi v*ttu kun en ole tollasta aloitusta tehnyt! Menen sitten pois kun en saa täältä apua, nielin muutenkin ylpeyteni ja tulin vauvapalstalle ruikuttamaan jos vaikka saisin jotain lohduttavia sanoja. Kiitos ja hei
Jos oot todellakin noin idi. ootti, että tarjoilet ukolle ruuat ja kahvit nokan eteen niin voit kyllä katsoa peiliin ja kasvattaa itsetunnon. Kas kun et nuole herran kengänpohjiakin puhtaiksi. Ihan itseaiheutettu ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa mua kiristää hermoja eniten just tuo ruoan passaaminen olkkariin ja vihjailut kahvista. Onko saanut tuollaisen mallin kotoaan? Siihen ihan ensisijaisesti muutos, kaikesta muusta voi keskustella asiallisesti sitten.
No sama homma. Tuo nyt vielä menee, että hoidan kodin ja lapsen, mutta he lvetti kun pitää palvellakkin vielä! Ja suuttuu, jos en keitä kahvia tai ole tehnyt ruokaa tai tuo sitä hänelle. Hiton ärsyttävää. Ei mitään kunnioitusta, tuntuu että olen vain kynnysmattona, joka tekee kaiken toiselle. Heillä kotonaan ei ollut käsittääkseni tuollaista, isä teki oman osuutensa niin kauan kuin olivat yhdessä. Tämä kun on pikkuhiljaa lipunut tähän tilanteeseen ja nyt ollaan ihan umpikujassa, missä mun pitää tehdä kaikki tai mies suuttuu. Enkä siis tahtoisi riitaa tai mitään tappelua niin yleensä sitten teen mukisematta.
Onko asioista puhuminen vaikeaa? Jos on, niin ihan kirjeenkin voit kirjoittaa. Mustaa valkoisella ja kerro siinä ytimekkäästi aluksi noista tunteistasi ruoan ja kahvituksen suhteen. Voi olla ihan viisasta antaa miehen lukea omissa oloissaan viestisi ja pohtia sitä hetken.
Ällöttävää alistamista ja alistumista. Hyi olkoon. Ei sellaista kumppania voi arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies ei tarjoile sinulle ruokaa?
Mitään muuta kohtuutonta en tuossa havainnut kun ruuan tarjoilemisen olohuoneeseen ja kahvin keittämisen.
Olen ollut miehenä samassa tilanteessa, ensin päivän töissä ja sitten vajaan neljän kuukauden ajan kaikki illat ja viikonloput remppaamassa ostamaamme omakotitaloa. Vaimo hoiti sinä aikana kerrostalokämpässä kahta pientä vauvaa yksinään, myös siivous, ruoka- ja pyykkihuolto oli täysin hänen vastuullaan. Minä taisin hoitaa kyllä isoimmat kauppareissut. Sen voin sanoa että kumpikin meistä oli ihan poikki ja väsynyt, tilanne oli rasittava kummallekin, mutta se oli homma joka oli vain hoidettava. Remontin jälkeen päästiin sitten vihdoin muuttamaan omaan taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa mua kiristää hermoja eniten just tuo ruoan passaaminen olkkariin ja vihjailut kahvista. Onko saanut tuollaisen mallin kotoaan? Siihen ihan ensisijaisesti muutos, kaikesta muusta voi keskustella asiallisesti sitten.
No sama homma. Tuo nyt vielä menee, että hoidan kodin ja lapsen, mutta he lvetti kun pitää palvellakkin vielä! Ja suuttuu, jos en keitä kahvia tai ole tehnyt ruokaa tai tuo sitä hänelle. Hiton ärsyttävää. Ei mitään kunnioitusta, tuntuu että olen vain kynnysmattona, joka tekee kaiken toiselle. Heillä kotonaan ei ollut käsittääkseni tuollaista, isä teki oman osuutensa niin kauan kuin olivat yhdessä. Tämä kun on pikkuhiljaa lipunut tähän tilanteeseen ja nyt ollaan ihan umpikujassa, missä mun pitää tehdä kaikki tai mies suuttuu. Enkä siis tahtoisi riitaa tai mitään tappelua niin yleensä sitten teen mukisematta.
Anna suuttua. Mitä sitten? Keskityt omiin hommiisi vaan ja teet jotain mukavaa.
Just joo, mä en katselis hetkeäkään tollasta perseilyä! Uskomatonta että oikeasti tarjoilet äijälle ruoat olkkariin, miksei syö keittiössä niinkuin normaalit ihmiset?
Sama toisinpäin, miehesi ajatukset; teen joka päivä 8 tuntia töitä kun vaimo on lapsen kanssa kotona, illalla lähden remontoimaan uutta kotiamme. Ainoa mitä pyydän on, että hän olisi tehnyt ruokaa jotta jaksaisin ja keittänyt kahvia ennen kuin lähden taas töihin. Olen ajatellut eroavani koska vaimoni ei selkeästikään kunnioita työpanostani, vaan makaa suurimman osan ajastaan ja kirjoittelee vauvapalstalle paskaa mihin muut miesvihaajat vastailevat myötäillen.
Voiko tollasia mieslapsia oikeesti olla....