Muuttuuko elämä koskaan paremmaksi 30v jälkeen?

Mikäs tässä, ura nousujohteessa ok tulot hyvä parisuhde, harrastuksia ja vapaa-aikaa sopivasti. Ikää 31v. Paremmaksi tämä tuntuu vuosi vuodelta menevän. Kai se myös riippuu siitä millaisia ennakko-odotuksia asioille lataa ja miten yrittää nauttia arjesta ja pienistä asioista.

Jos koko elämä on pelkkää Joulun odottamista, voi arki olla aika harmaata

M87hki kirjoitti:

Mikäs tässä, ura nousujohteessa ok tulot hyvä parisuhde, harrastuksia ja vapaa-aikaa sopivasti. Ikää 31v. Paremmaksi tämä tuntuu vuosi vuodelta menevän. Kai se myös riippuu siitä millaisia ennakko-odotuksia asioille lataa ja miten yrittää nauttia arjesta ja pienistä asioista.

Jos koko elämä on pelkkää Joulun odottamista, voi arki olla aika harmaata

Odottaisipa edes joulua

AP

Koulukaverit? Vaihda kiinnostavampaan työhön?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin mennyt huonommaksi. Koin urahuipun 32-33-vuotiaana. Perhettä en saanut. Harrastuksissakaan ei taidot riitä. Olisi kiva olla edes kavereita ja illanviettoja. Ei ole niitäkään enää.

Miksi koit jo urahuipun?

Vietän aikaa sisarusten kanssa. 

M87hki kirjoitti:

Mikäs tässä, ura nousujohteessa ok tulot hyvä parisuhde, harrastuksia ja vapaa-aikaa sopivasti. Ikää 31v. Paremmaksi tämä tuntuu vuosi vuodelta menevän. Kai se myös riippuu siitä millaisia ennakko-odotuksia asioille lataa ja miten yrittää nauttia arjesta ja pienistä asioista.

Jos koko elämä on pelkkää Joulun odottamista, voi arki olla aika harmaata

No nauttisitko arjesta ilman työtä ja parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Koulukaverit? Vaihda kiinnostavampaan työhön?

Viihdyn työssäni ja koen sen mielekkääksi, mutta en ole sellainen "koko elämä työtä"-tyyppi. Viikonloput ja loma-ajat ovat pahimmat, kun todellisuus iskee kunnolla silmille ja muistelee aiempia kivoja lomia ja viikonloppurientoja. Koulukavereita mietin, mutta mitenköhän ne suhtautuisivat, jos yli 10v jälkeen tyyppi ottaisi yhteyttä ja kysyisi kuulumisia. Jotenkin tuntuu, että se olisi heistä kiusallista varsinkin, jos hekin ovat "kasvaneet aikuisiksi"

AP

Kyllä moni asia elämässä on mennyt paremmaksi n. 40v iässä.

Olen saanut uusia ystäviä, lapset kasvaneet pikkulapsivaiheen ohi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin mennyt huonommaksi. Koin urahuipun 32-33-vuotiaana. Perhettä en saanut. Harrastuksissakaan ei taidot riitä. Olisi kiva olla edes kavereita ja illanviettoja. Ei ole niitäkään enää.

Millä alalla urahuippu tuon ikäisenä? Oletko malli?

Minä olen 57-vuotias ja aivan samassa tilanteessa kuin aloittaja. Eronnut, lapset aikuisia , opiskelleet ja muuttaneet kauas,käyvät harvoin. Lastenlapsia ei ole.

Tämän ikäisenä ei ole enää toivettakaan löytää kumppania.

Mielestäni kolmikymppinen on vielä nuori ja ehtii hyvin vielä  perustaa perheen ja  tehdä elämässään vaikka mitä. Tässä iässä kaikki alkaa tuntua toivottomalta. Vähätkin ystävät ovat liian kiireisiä, on puolisot ja lastenlapsia , ei jää aikaa soitella tai tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se johdu iästä, olet vain jäänyt paikalleen kun muut ovat menneet eteenpäin elämässä. Mieti, mitä haluaisit oikeasti tehdä ja lähde toteuttamaan sitä. Oli se sitten muutto uudelle paikkakunnalle, asunnon vaihto, lomamatka, kitaransoiton opettelu, koiran hankkiminen tai mitä vaan. Nyt sinulla on aikaa toteuttaa unelmia.

Haluaisin, että kaikki olisi niin kuin ennenkin. Hengailtaisiin porukalla, käytäisiin juhlimassa tai syömässä, reissattaisiin jne.

AP

Muut ovat aikuistuneet, sinä taas haluat viettää pitkitettyä nuoruutta.

Tuo minullakin tuli aloituksesta mieleen.

Elämä on erilaista eri ikäisenä.

Minulla teini-ikä tosin oli täyttä tuskaa, joten en sitä nuoruutta osaa kaivatakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 57-vuotias ja aivan samassa tilanteessa kuin aloittaja. Eronnut, lapset aikuisia , opiskelleet ja muuttaneet kauas,käyvät harvoin. Lastenlapsia ei ole.

Tämän ikäisenä ei ole enää toivettakaan löytää kumppania.

Mielestäni kolmikymppinen on vielä nuori ja ehtii hyvin vielä  perustaa perheen ja  tehdä elämässään vaikka mitä. Tässä iässä kaikki alkaa tuntua toivottomalta. Vähätkin ystävät ovat liian kiireisiä, on puolisot ja lastenlapsia , ei jää aikaa soitella tai tavata.

Oletko kauan tuntenut olosi toivottomaksi? Mietin vain sitä, että onko se jonkinlainen muuttuneen tilanteen alkureaktio, joka korjaantuu itsestään ajan myötä vai onko tässä kohtalona kokea tämmöistä vielä useita vuosikymmeniä

AP

Kyllä se tästä eteenpäin on vain yhtä luopumista ja alamäkeä...

Elämä muuttuu paremmaksi kun kasvat aikuiseksi.Yleensä se tapahtuu 30 kieppeillä, mutta voi olla että nykyisessä nuoruutta ihannoivassa kulttuurissa aikuisuuden saavuttaminen viivästyy joidenkin yksilöiden kohdalla.

Sithän se ilo vasta alkaa ku on taloudellisesti riippumaton, hyvä duuni ja voi (ja on rahaa) tehdä mitä haluaa.

Paitsi jos on sotkenu pentujen myötä pöpiksi muuttuneen naisen ja niin, ne lapset, yhtälöön.

Sillon sä juokset töissä ja kannat samat fyrkat ja ajan em. yksiköitten tuhottavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se johdu iästä, olet vain jäänyt paikalleen kun muut ovat menneet eteenpäin elämässä. Mieti, mitä haluaisit oikeasti tehdä ja lähde toteuttamaan sitä. Oli se sitten muutto uudelle paikkakunnalle, asunnon vaihto, lomamatka, kitaransoiton opettelu, koiran hankkiminen tai mitä vaan. Nyt sinulla on aikaa toteuttaa unelmia.

Haluaisin, että kaikki olisi niin kuin ennenkin. Hengailtaisiin porukalla, käytäisiin juhlimassa tai syömässä, reissattaisiin jne.

AP

Juuri tuotahan se paikoilleen jämähtäminen on: halutaan, että kaikki pysyisi ennallaan, mikään ei muutu. Perusta sinäkin perhe. Muuten on edessä aika tylsä ja yksinäinen elämä aikuisena.

Ei ole kiinnostusta perustaa perhettä. Lähinnä mua kiinnostaisi kuulla perheettömien 30+ miesten ja naisten kokemuksia siitä menikö tämä tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne jossain vaiheessa itsestään ohi vai teittekö jotain. Kaikki muut asiat elämässä ovat mielestäni hyvin

AP

Hanki uusia kavereita. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta tarkoitan sitä. Jos haluat illanviettoja, niin tarvit uuden ystäväpiirin. Ne sun entiset ystävät eivät tule enää takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä muuttuu paremmaksi kun kasvat aikuiseksi.Yleensä se tapahtuu 30 kieppeillä, mutta voi olla että nykyisessä nuoruutta ihannoivassa kulttuurissa aikuisuuden saavuttaminen viivästyy joidenkin yksilöiden kohdalla.

Ihan itsestään vai vaatiko se jotain? Millä tavalla paremmaksi?

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se johdu iästä, olet vain jäänyt paikalleen kun muut ovat menneet eteenpäin elämässä. Mieti, mitä haluaisit oikeasti tehdä ja lähde toteuttamaan sitä. Oli se sitten muutto uudelle paikkakunnalle, asunnon vaihto, lomamatka, kitaransoiton opettelu, koiran hankkiminen tai mitä vaan. Nyt sinulla on aikaa toteuttaa unelmia.

Haluaisin, että kaikki olisi niin kuin ennenkin. Hengailtaisiin porukalla, käytäisiin juhlimassa tai syömässä, reissattaisiin jne.

AP

Juuri tuotahan se paikoilleen jämähtäminen on: halutaan, että kaikki pysyisi ennallaan, mikään ei muutu. Perusta sinäkin perhe. Muuten on edessä aika tylsä ja yksinäinen elämä aikuisena.

Ei ole kiinnostusta perustaa perhettä. Lähinnä mua kiinnostaisi kuulla perheettömien 30+ miesten ja naisten kokemuksia siitä menikö tämä tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne jossain vaiheessa itsestään ohi vai teittekö jotain. Kaikki muut asiat elämässä ovat mielestäni hyvin

AP

Hanki uusia kavereita. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta tarkoitan sitä. Jos haluat illanviettoja, niin tarvit uuden ystäväpiirin. Ne sun entiset ystävät eivät tule enää takaisin. 

Et kuulosta tylyltä vaan raadollisen rehelliseltä, kiitos. Sitäkin olen miettinyt, mutta olenko auttamatta myöhässä (tai väärässä iässä)? Löytyyköhän muita tämän asian suhteen keskenkasvuisia ja jos löytyy niin mistä

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se johdu iästä, olet vain jäänyt paikalleen kun muut ovat menneet eteenpäin elämässä. Mieti, mitä haluaisit oikeasti tehdä ja lähde toteuttamaan sitä. Oli se sitten muutto uudelle paikkakunnalle, asunnon vaihto, lomamatka, kitaransoiton opettelu, koiran hankkiminen tai mitä vaan. Nyt sinulla on aikaa toteuttaa unelmia.

Haluaisin, että kaikki olisi niin kuin ennenkin. Hengailtaisiin porukalla, käytäisiin juhlimassa tai syömässä, reissattaisiin jne.

AP

Juuri tuotahan se paikoilleen jämähtäminen on: halutaan, että kaikki pysyisi ennallaan, mikään ei muutu. Perusta sinäkin perhe. Muuten on edessä aika tylsä ja yksinäinen elämä aikuisena.

Ei ole kiinnostusta perustaa perhettä. Lähinnä mua kiinnostaisi kuulla perheettömien 30+ miesten ja naisten kokemuksia siitä menikö tämä tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne jossain vaiheessa itsestään ohi vai teittekö jotain. Kaikki muut asiat elämässä ovat mielestäni hyvin

AP

Hanki uusia kavereita. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta tarkoitan sitä. Jos haluat illanviettoja, niin tarvit uuden ystäväpiirin. Ne sun entiset ystävät eivät tule enää takaisin. 

Et kuulosta tylyltä vaan raadollisen rehelliseltä, kiitos. Sitäkin olen miettinyt, mutta olenko auttamatta myöhässä (tai väärässä iässä)? Löytyyköhän muita tämän asian suhteen keskenkasvuisia ja jos löytyy niin mistä

AP

Löytyy toki, luonnollisimmin harrastusten parista eli joudut alottamaan uuden/uusia harrastuksia. 

Muuttuu. Ainakin minulla. Eikä se huonoa ollut ennenkään. Monenlaista. Mutta ehkä elämän kokemus se mikä tekee kaikesta parempaa. Toivottavasti ei kenelläkään ainakaan huonompaan.