Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten itse toimisit tällaisen ystävän / tilanteen kanssa?
24.01.2019 |
Olemme olleet vuosikymmeniä ystäviä, mutta nyt ystävyytemme on mennyt sellaiseksi, että hän soittaa, kun hänellä on jokin hätä ja kaipaa minua kuuntelemaan, tsemppaamaan ja vakuuttelemaan, että hän on hyvä äiti lapsilleen (vaikkei tällä hetkellä pysty näitä juuri tapaamaan). Kun tulee ns. nousukausi ja hän on taas oma itsensä, näkee ihmisiä, liikkuu ulkona ja pitää yhteyttä ystäviin - minä en ole yksi näistä. Tuolloin vallitsee täysi radiohiljaisuus, ei viestejä, ei puheluita, ei myöskään vastaa minun viesteihini tai puheluihin mitään. Sitten kun taas tulee vääjämätön romahdus olen minä ensimmäisenä mielessä.
Juu, tiedän, että masennus on sellaista, että kausittain lamaantuu, mutta miksi minä en ole koskaan "soittolistalla" silloin, kun on se hyvä vaihe ja jaksetaan tavata ihmisiä ja olla tekemisissä kavereiden kanssa? Olen se "likakaivo", johon oksennetaan ahdistus ja paha mieli.
Miten itse toimisit tällaisessa tilanteessa? Ymmärrän, ettei näin voi jatkua, koska tämä tuntuu minusta äärettömän epäoikeudenmukaiselta ja pahalta. Näiden hyvien kausien aikana hän tuskin muistaa olemassa oloni, mutta heti kun mieli alkaa olla maassa soi myös minun puhelimeni. Todella ikävä tilanne kaikin puolin.
Kommentit (32)
Oikeasti? Ei muuta kuin kysyt häneltä asiasta suoraan. Etkä vain arvuuttele itseksesi tai meidän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun soittaa niin et vastaa mutta pistät tekstarin, että sinulla on nyt sellainen vaihe, että et ehdi soitella.
Todennäköisesti ystävyytenne hiipuu siihen, jos hän ei muuten sinua kaipaa.
Hän ei todellakaan kaipaa minua muuhun, kuin kuuntelemaan ahdistusta, huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä. Mutta kun se puhelu tulee, se on sitten todella epätoivoinen. Samoin viestit "ootko suuttunut / mikset vastaa / vastaa nyt / hätä!" jne. Ei ole ollut sydäntä jättää vastaamatta, mutta kai se on sitten tehtävä. Kovettaa itsensä ja jättää vastaamatta seuraavan kerran, kun tämä vaihe tulee. Nyt hänellä on se hype-menovaihe päällä ja niiden tiettyjen ystävien / kavereiden kanssa. Niiden, jotka eivät sitten halua/pysty/osaa tukea sen masennusvaiheen yli?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti? Ei muuta kuin kysyt häneltä asiasta suoraan. Etkä vain arvuuttele itseksesi tai meidän kanssa.
Olen kysynyt, monesti. Olen myös esittänyt suoran argumentin: sinä soitat minulle vain silloin, kun on joku hätä, muuten emme ole missään tekemisissä, eikä sua tavoita. Nämä hän kieltää; ei ole totta. Olen kerran avautunut tästä hänelle myös ihan suoraan sanoen, että koen tulevani hyväksikäytetyksi hänen puoleltaan. Tästä tuohtui ja puolustautui, että kun on "niin huonossa kunnossa" ja alkoi itkeä. Eli hän ei tätä hyväksikäyttönä näe eikä myönnä omassa toiminnassaan olevan mitään korjattavaa. Hän on oikeastaan aika itsekäs ja ajattelematon.
Käyttää sua energiatankkaukseen ja kaatopaikkana. Opettele pitämään puolesi ja olemaan vähemmän kiltti. Ei tuo ole sellaista tasavertaista ystävyyttä, josta molemmat saa voimaa tai hyvää oloa.
Minulla on myös samanlainen ystävä. Hänellä 3 lasta. Aina raha- tai ystävyyshuolissa soittaa minulle ja vuodattaa kuinka minä olen se paras ystävä kun en hylkää jne. Näiden laskujen jälkeen tulee jälleen nousu jolloin en enää kelpaa. Ei reagoi yhteydenottoihini jne. Olen pari kertaa närkästynyt näistä ja laittanut tekstaria. Sitten hän kyllä ottaa yhteyttä. En halua näillä hetkillä jutella ja viimeksikin sanoin hänelle, että soitellaan paremmalla hetkellä silloin kun hänellä on aikaa ja hän ottaa yhteyttä.
Eipä ole naisesta kuulunut pariin kuukauteen tuon tapahtuman jälkeen. Veikkaan, että menee melko kauan ennen seuraava yhteydenottoa. Jos näin on, jää nähtäväksi vastaanko edes...
Varmaankin menee hyvin, joten olen siitä iloinen. Mutta mielestäni kertoo vahvasti meidän suhteen laadusta. Olen oikeastaan miettinyt suhdettamme ja se, että ollaan edes oltu yhteydessä on johtunut minusta. Nyt annan hänen ottaa yhteyttä seuraavat vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti? Ei muuta kuin kysyt häneltä asiasta suoraan. Etkä vain arvuuttele itseksesi tai meidän kanssa.
Olen kysynyt, monesti. Olen myös esittänyt suoran argumentin: sinä soitat minulle vain silloin, kun on joku hätä, muuten emme ole missään tekemisissä, eikä sua tavoita. Nämä hän kieltää; ei ole totta. Olen kerran avautunut tästä hänelle myös ihan suoraan sanoen, että koen tulevani hyväksikäytetyksi hänen puoleltaan. Tästä tuohtui ja puolustautui, että kun on "niin huonossa kunnossa" ja alkoi itkeä. Eli hän ei tätä hyväksikäyttönä näe eikä myönnä omassa toiminnassaan olevan mitään korjattavaa. Hän on oikeastaan aika itsekäs ja ajattelematon.
Vastasit itse omaan kysymykseesi. Jos keskustelua on yritetty, eikä hän näe itsessään mitään vikaa tai parannettavaa, on sun vaihtoehdot aika vähissä. Hyväksy se sellaisena kuin on, tai lopeta yhteydenpito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti? Ei muuta kuin kysyt häneltä asiasta suoraan. Etkä vain arvuuttele itseksesi tai meidän kanssa.
Olen kysynyt, monesti. Olen myös esittänyt suoran argumentin: sinä soitat minulle vain silloin, kun on joku hätä, muuten emme ole missään tekemisissä, eikä sua tavoita. Nämä hän kieltää; ei ole totta. Olen kerran avautunut tästä hänelle myös ihan suoraan sanoen, että koen tulevani hyväksikäytetyksi hänen puoleltaan. Tästä tuohtui ja puolustautui, että kun on "niin huonossa kunnossa" ja alkoi itkeä. Eli hän ei tätä hyväksikäyttönä näe eikä myönnä omassa toiminnassaan olevan mitään korjattavaa. Hän on oikeastaan aika itsekäs ja ajattelematon.
Itsekäs ja ajattelematon, kuulostaa muutenkin kaveriltani. Tilanne meni lopulta siihen että hänen ongelmansa ja niissä auttaminen alkoi olla pois minun perheeltäni ja minun menoistani.
Kun tulee hyvä kausi ei kuulu mitään vaan juhlii muiden kanssa. Silloin olikin helppo vähentää yhteydenpito. Nykyään tulee silloin tällöin viesti joihin vastaan lyhyesti tai teen kuten hän jos minä koitin puhua omista asioistani eli vaihdan aihetta. Puheluihin en vastaa.
On helpompi olla kun energiasyöpön pitää kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttää sua energiatankkaukseen ja kaatopaikkana. Opettele pitämään puolesi ja olemaan vähemmän kiltti. Ei tuo ole sellaista tasavertaista ystävyyttä, josta molemmat saa voimaa tai hyvää oloa.
Kaatopaikaksi ainakin tunnen itseni noiden tilanteiden jälkeen. Muistan, kun olisin eräässä todella kiperässä tilanteessa kaivannut häneltä tukea, eikä sitä tullut. Sain ylimalkaisen viestin "kavereiden kanssa Ikeassa" -tyyliin, eikä koskaan palannut asiaan. Muistan sen loukatuksi tulemisen tunteen yhä, olinhan toiminut hänelle tukena niin monet kerrat, mutta toisinpäin se ei koskaan toimi.
Mun täytyy lopettaa toivomasta, että tähän joskus tulisi joku muutos. Ja tosiaan kylmettää itseni vastaamaan seuraavaan hätähuutoon pelkällä viestillä, en ehdi, sori..
On muuten harvinaisen yleistä tämä. Jollain ihmisillä on vahva taipumus lokeroida toisia, jolloin ystävät valitaan fiilispohjalla. Hauskanpitoon on tietyt ihmiset. Silloin kun elämä hymyilee ja menee hyvin. Sitten on niitä, jotka profiloituvat empaattisiksi ja luotettaviksi. Joten aina kun on "noususuhdanne" on kivat kaverit, joita ei haluta rasittaa omilla ongelmilla, yhdessäolo on pinnallista hauskanpitoa. Kun menee huonosti on nämä kyökkipsykologikaverit,joiden kanssa voi purkaa loputtomasti sitä,miksi se mies teki sen p*kan tempun jälleen kerran.
Kannataa todellakin vetää rajaa. Ystävyys on jotenkin yliarvostettua. Kannattaa olla itselleen se paras ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti? Ei muuta kuin kysyt häneltä asiasta suoraan. Etkä vain arvuuttele itseksesi tai meidän kanssa.
Olen kysynyt, monesti. Olen myös esittänyt suoran argumentin: sinä soitat minulle vain silloin, kun on joku hätä, muuten emme ole missään tekemisissä, eikä sua tavoita. Nämä hän kieltää; ei ole totta. Olen kerran avautunut tästä hänelle myös ihan suoraan sanoen, että koen tulevani hyväksikäytetyksi hänen puoleltaan. Tästä tuohtui ja puolustautui, että kun on "niin huonossa kunnossa" ja alkoi itkeä. Eli hän ei tätä hyväksikäyttönä näe eikä myönnä omassa toiminnassaan olevan mitään korjattavaa. Hän on oikeastaan aika itsekäs ja ajattelematon.
Itsekäs ja ajattelematon, kuulostaa muutenkin kaveriltani. Tilanne meni lopulta siihen että hänen ongelmansa ja niissä auttaminen alkoi olla pois minun perheeltäni ja minun menoistani.
Kun tulee hyvä kausi ei kuulu mitään vaan juhlii muiden kanssa. Silloin olikin helppo vähentää yhteydenpito. Nykyään tulee silloin tällöin viesti joihin vastaan lyhyesti tai teen kuten hän jos minä koitin puhua omista asioistani eli vaihdan aihetta. Puheluihin en vastaa.
On helpompi olla kun energiasyöpön pitää kauempana.
Tuo on hyvä kohta "juhlii muiden kanssa" - tämä on juuri sitä mitä ko. ystäväni tekee. Juhlinnalta ja menoiltaan ei ehdi edes puhelimeen vastata - saati viesteihin. Sitten kun juhlat on juhlittu ja rahat juotu/syöty, hän soittaa epätoivoissaan ja masentuneena mulle ja suree miten ei ikinä tapaa lapsiaan ja miten ex-mies uuden puolisonsa kanssa vaikeuttaa hänen elämää tahallisesti. En jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
On muuten harvinaisen yleistä tämä. Jollain ihmisillä on vahva taipumus lokeroida toisia, jolloin ystävät valitaan fiilispohjalla. Hauskanpitoon on tietyt ihmiset. Silloin kun elämä hymyilee ja menee hyvin. Sitten on niitä, jotka profiloituvat empaattisiksi ja luotettaviksi. Joten aina kun on "noususuhdanne" on kivat kaverit, joita ei haluta rasittaa omilla ongelmilla, yhdessäolo on pinnallista hauskanpitoa. Kun menee huonosti on nämä kyökkipsykologikaverit,joiden kanssa voi purkaa loputtomasti sitä,miksi se mies teki sen p*kan tempun jälleen kerran.
Kannataa todellakin vetää rajaa. Ystävyys on jotenkin yliarvostettua. Kannattaa olla itselleen se paras ystävä.
Hyvä kommentti! Aikanaan (nuorempana), kun meillä kummallaan ei vielä ollut lapsia, muistan kuinka tämä oli molemminpuolista - kävimme syvällisiä ja analyyttisiä keskusteluja erilaisista elämäntilanteista ja niiden tuomista ongelmista ta mistä milloinkin. Muistan edelleen sen vastavuoroisuuden, VAIKKA näin jälkeenpäin ajatellen siinä kuitenkin oli aina jokin pieni vivahde siihen suuntaan, että minä olen se jolta odotetaan jollakin tapaa enemmän. Nyt tilanne onkin sitten aivan päälaellaan; minä olen se jolta odotetaan aivan kaikkea, hänellä ei ole mitään vastuuta ystävyydestämme eikä ainakaan vastavuoroisuudesta.
Hän tosiaan vetoaa omaan huonoon vointiinsa ja elämäntilanteeseen, kun kysyn miksi tämä on nykyään tällaista. Jos ehdotan tapaamista, hän voi aina liian huonosti - silti kun hän voi paremmin, hän ei koskaan ota minuun yhteyttä, vaan aivan muihin ihmisiin. Ylläoleva kommentti selittää tämän ilmiön mielestäni hyvin. Tässä on vain se ongelma, että minä en jaksa enää olla se roskakori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi käyttää sinua hyväksi ja kuulostaa todella manipuloivalta. Tuon käytöksen ( ”olen niin huonossa kunnossa” ja itkeminen siihen perään ) on tarkoitus vaikuttaa suhun juuri sillä tavalla, kuin se näköjään myös onnistuu vaikuttamaan. Älä enää suostu moiseen, ellet sitten ole virallisesti hänen terapeuttinsa ja laskuta palveluksistasi asianmukaisella tavalla.
(Kaikkihan me muistetaan lapsuudestakin nuo tyypit, joille kelpasi joku kaveri vain silloin kun muita ei ollut paikalla tai kun tarvitsi jotain, mitä muilta ei edes kehdannut pyytää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten harvinaisen yleistä tämä. Jollain ihmisillä on vahva taipumus lokeroida toisia, jolloin ystävät valitaan fiilispohjalla. Hauskanpitoon on tietyt ihmiset. Silloin kun elämä hymyilee ja menee hyvin. Sitten on niitä, jotka profiloituvat empaattisiksi ja luotettaviksi. Joten aina kun on "noususuhdanne" on kivat kaverit, joita ei haluta rasittaa omilla ongelmilla, yhdessäolo on pinnallista hauskanpitoa. Kun menee huonosti on nämä kyökkipsykologikaverit,joiden kanssa voi purkaa loputtomasti sitä,miksi se mies teki sen p*kan tempun jälleen kerran.
Kannataa todellakin vetää rajaa. Ystävyys on jotenkin yliarvostettua. Kannattaa olla itselleen se paras ystävä.
Tää <3
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi käyttää sinua hyväksi ja kuulostaa todella manipuloivalta. Tuon käytöksen ( ”olen niin huonossa kunnossa” ja itkeminen siihen perään ) on tarkoitus vaikuttaa suhun juuri sillä tavalla, kuin se näköjään myös onnistuu vaikuttamaan. Älä enää suostu moiseen, ellet sitten ole virallisesti hänen terapeuttinsa ja laskuta palveluksistasi asianmukaisella tavalla.
(Kaikkihan me muistetaan lapsuudestakin nuo tyypit, joille kelpasi joku kaveri vain silloin kun muita ei ollut paikalla tai kun tarvitsi jotain, mitä muilta ei edes kehdannut pyytää).
Totta, muuten - tuo on manipulointia! Olen huomannut noissa tilanteissa jääväni todella hämmentyneenä pahoittelemaan omaa närkästystäni. Ja tilanne jatkuu samanlaisena. Olen edellisenä iltana ehdottanut vaikkapa että hän tulisi käymään meillä tai menisimme kahville jonnekin, johon hän on vastannut, ettei pysty kun voi niin huonosti ja masentaa. Seuraavana päivänä näen vaikka fb:sta, että hän on lähtenyt keikalle tai laivalle tms. jonkun toisen kaverinsa kanssa?! Jää aina todella hämmentynty fiilis näistä - että niin miten nopealla tahdilla se olo kohenee ja mitä se niinkuin kestää - kahvia ja kuulumisten vaihtoa ei, mutta alkoholia ja biletystä kyllä?
Olen yksi näistä hoita "kaveri" pitää pahan olon oksennusäpärinä. Nyt jo muutaman vuoden kestänyt ylös alas vaihtelu tämän kaverin kriisin kanssa, vällilä menee paremmin ja sitten taas ei.
Sama piirre täällä ettei minua muisteta kun menee hyvin. Näyttäisi myös siltä että näille oksentajille yhteinen piirre on myös ettei kiinnoata kuunnella jos toisella on ongelmia?
Tällä kaverillani on vielä ongelmua joille voi oikeasti tehdä jotain ja siksi yritinkin pari ekaa vuotta antaa ihan konkreettisia neuvoja. Mutta ei. Ei tehnyt niin mitään asioiden eteen muuta kuin itki vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi käyttää sinua hyväksi ja kuulostaa todella manipuloivalta. Tuon käytöksen ( ”olen niin huonossa kunnossa” ja itkeminen siihen perään ) on tarkoitus vaikuttaa suhun juuri sillä tavalla, kuin se näköjään myös onnistuu vaikuttamaan. Älä enää suostu moiseen, ellet sitten ole virallisesti hänen terapeuttinsa ja laskuta palveluksistasi asianmukaisella tavalla.
(Kaikkihan me muistetaan lapsuudestakin nuo tyypit, joille kelpasi joku kaveri vain silloin kun muita ei ollut paikalla tai kun tarvitsi jotain, mitä muilta ei edes kehdannut pyytää).
Totta, muuten - tuo on manipulointia! Olen huomannut noissa tilanteissa jääväni todella hämmentyneenä pahoittelemaan omaa närkästystäni. Ja tilanne jatkuu samanlaisena. Olen edellisenä iltana ehdottanut vaikkapa että hän tulisi käymään meillä tai menisimme kahville jonnekin, johon hän on vastannut, ettei pysty kun voi niin huonosti ja masentaa. Seuraavana päivänä näen vaikka fb:sta, että hän on lähtenyt keikalle tai laivalle tms. jonkun toisen kaverinsa kanssa?! Jää aina todella hämmentynty fiilis näistä - että niin miten nopealla tahdilla se olo kohenee ja mitä se niinkuin kestää - kahvia ja kuulumisten vaihtoa ei, mutta alkoholia ja biletystä kyllä?
”Ystäväsi” toiminta kuulostaa härskin laskelmoivalta. Ehkä vähän lohduttaa, että usea meistä on joutunut jonkun taholta tuollaisen kohteeksi. Älä kuitenkaan enää anna hänen manipuloinnillaan enää syyllistää sinua.
Kuulostat hyvin kiltiltä ja huomaavaiselta ihmiseltä. Se on ihana asia, mutta älä anna tuollaisen tyypin hyväksikäyttää itseäsi luonteenpiirteidesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti? Ei muuta kuin kysyt häneltä asiasta suoraan. Etkä vain arvuuttele itseksesi tai meidän kanssa.
Olen kysynyt, monesti. Olen myös esittänyt suoran argumentin: sinä soitat minulle vain silloin, kun on joku hätä, muuten emme ole missään tekemisissä, eikä sua tavoita. Nämä hän kieltää; ei ole totta. Olen kerran avautunut tästä hänelle myös ihan suoraan sanoen, että koen tulevani hyväksikäytetyksi hänen puoleltaan. Tästä tuohtui ja puolustautui, että kun on "niin huonossa kunnossa" ja alkoi itkeä. Eli hän ei tätä hyväksikäyttönä näe eikä myönnä omassa toiminnassaan olevan mitään korjattavaa. Hän on oikeastaan aika itsekäs ja ajattelematon.
Itsekäs ja ajattelematon, kuulostaa muutenkin kaveriltani. Tilanne meni lopulta siihen että hänen ongelmansa ja niissä auttaminen alkoi olla pois minun perheeltäni ja minun menoistani.
Kun tulee hyvä kausi ei kuulu mitään vaan juhlii muiden kanssa. Silloin olikin helppo vähentää yhteydenpito. Nykyään tulee silloin tällöin viesti joihin vastaan lyhyesti tai teen kuten hän jos minä koitin puhua omista asioistani eli vaihdan aihetta. Puheluihin en vastaa.
On helpompi olla kun energiasyöpön pitää kauempana.Tuo on hyvä kohta "juhlii muiden kanssa" - tämä on juuri sitä mitä ko. ystäväni tekee. Juhlinnalta ja menoiltaan ei ehdi edes puhelimeen vastata - saati viesteihin. Sitten kun juhlat on juhlittu ja rahat juotu/syöty, hän soittaa epätoivoissaan ja masentuneena mulle ja suree miten ei ikinä tapaa lapsiaan ja miten ex-mies uuden puolisonsa kanssa vaikeuttaa hänen elämää tahallisesti. En jaksa enää.
Mikä tässä tekee minua jopa katkeraksi on se että olen todella yksinäinen, ollut jo pitkään. Haluaisin käydä ulkona ja tehdä asioita mutta vastavuoroisuuden puutteen takia hän ei kuule tai sitten ei yksinkertaisesti välitä.
Yksinäisyyden takia varmaan pidinkin häntä pitkään ystävänäni ja meni tajuta ettei se sitä ollut.
Mutta etäisyys auttoi. Hänen huonoina kausina en tuhlaa enää vapaa-aikaani siihen että hän itkee sohvallani ja minä kuuntelen. Nykyään on aikaa muille ihmisille enemmän.
Vierailija kirjoitti:
.."kaveri" pitää pahan olon oksennusäpärinä.
Repesin tälle typolle ihan hulluna. Oksennusäpärinäkään ei kannata olla.
Laita seuraavan kerran kaverille samaan tapaan ylimalkainen vastaus "kavereiden kanssa Ikeassa" tms.
Alue: Aihe vapaa
No kun soittaa niin et vastaa mutta pistät tekstarin, että sinulla on nyt sellainen vaihe, että et ehdi soitella.
Todennäköisesti ystävyytenne hiipuu siihen, jos hän ei muuten sinua kaipaa.