Lue keskustelun säännöt.
Poikani ei tahdo mennä kouluun
24.01.2019 |
Tilanne on siis tälläinen, että 13-vuotias poikani ei tahdo mennä kouluun vaan jäädä kotiin soittamaan kitaraa. Olen koittanut kysyä häneltä onko koulussa jotakin, joka häntä vaivaa ja tämän takia hän ei kouluun tahtoisi mennä. Poika on kuitenkin vain vastannut, että hän haluaa tulla huippukitaristiksi ja sitä varten täytyy harjoitella kovasti. Tällä viikolla hän on ollut jo kolme päivää kokonaan poissa, eilen hän oli vain kahdella viimeisellä tunnilla. Emme saa jostain syystä isän kanssa poikaa ymmärtämään ettei tälläinen käy. Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (29)
Hyvä että soittaa kitaraa eikä bassoa. Muuten poikanne olisi ensimmäisenä päivänä opetellut E kielen, toisena A:n, kolmantena D:n, ja neljäntenä G:n. Sen jälkeen olisi koulu keskeytynyt kun keikkaa olis ruvennu tuleen joka päivälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette pojan vanhemmat, ette kavereita. Otatte tietenkin sen kitaran pois häneltä, sanotte että saa takaisin kun käy koulussa.
Jos ette lastanne kykene kasvattamaan niin ei hätää, joku muu tekee sen puolestanne.
Koulusta ilmoitetaan kyllä sossuille, kun poissaoloja kertyy tarpeeksi. Koulussa käymättömyys on peruste jopa huostaanotolle.
EI KOULUUN OLE PAKKO MENNÄ,MUTTA OPPIVELVOLLISUUS ON.Voi opiskella kotona ja käydä koulussa tenttaamassa.
Meillä on 15-vuotias poika, jonka kouluun meneminen on tosi hankalaa. Välillä ei meinaa suostua nousemaan sängystä ylös. Läksyt kyllä tekee ja kun hänet kouluun saa, niin pysyy siellä koko päivän. Ei kuulemma kiusata ja kavereitakin on. Koulupsykologin kanssa käy nyt juttelemassa säännöllisesti ja teinin opettajille olemme kertoneet näistä ongelmista.
Poika on aiemmin ollut erittäin tunnollinen ja hoitanut asiansa vahtaamatta. Nyt tilanne on tällainen. Ehkä on murrosikää, ehkä jotain muuta, mutta huoli pojasta on onneksi kouluterveydenhuollossa otettu vakavasti.
Minulla on liukuva työaika, ja tässä kohtaa teemme niin, että minä vien pojan kouluun joka päivä. Välillä väsyttää aamuiset taistelut, mutta periksi emme anna. Ei voida. Tämä on myös pojalle tehty selväksi. Eiköhän se aurinko tähänkin risukasaan vielä paista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotto riippuu varmaan alueesta. Kyllä ainakin pk-seudulla aika nopeasti lastensuojelu alkaa toimenpiteisiin.
Ap:n tapauksessa ottaisin myös sen kitaran kokonaan pois, vaikka sitten itse töihin mukaan, ja nuori saa sen sitten aina kun on koulussa ollut.
Jos ei kantti tähän riitä niin ottaisin itse yhteyttä lastensuojeluun ja pyytäisin apua. Sieltä ensin tuetaan sitä vanhemmuutta, ennenkuin muihin toimenpiteisiin ryhdytään.Ei se vanhempien tukeminen mitään auta jos teini ei mene kouluun edes kotoa haettuna.
No, sittenhän asiat alkaa rullaamaan vielä tehokkaammin, sitten voi pyytää, että sossut sijoittavat teinin johonkin laitokseen käymään koulua. Ei se tarkoita mitään huostaanottoa.
Mun teinin laitos on täynnä näitä koulussa käymättömiä nuoria, ja tuolla joka ikinen käy koulua joka päivä :)
Ei tunnu tapahtuvan.
Oletteko pyytäneet, vaatineet? Mikä on vastaus, miksi ketään ei kiinnosta ko teini?
Varmaan se on resurssikysymys tai sitten puuttuu tahtotila. Ja kyllä olemme vaatineet. Ilmeisesti siitä kenkä puristaakin, vanhemmathan eivät luonnollisesti voi olla mistään oikeassa.
Me olisimme oikein yhteistyökykyisiä, liekö siinä ongelman ydin lastensuojelun näkökulmasta.
Ei ole kaikki lapset/nuoret samassa asemassa suhteessa lastensuojeluun, näin tämän tulkitsen.
Pitäisi vissiin alkaa itse ryyppäämään tai hakkaamaan jotta jotain tapahtuisi.
Kaipa se sitten on niin kunta/kaupunkikohtaista ja niistä sossuista paljon kiinni, minä olen itse tehnyt lasun omasta lapsestani, ja kyllä olemme apua myös saaneet, eikä mun tarvinnut edes alkaa juomaan tai pahoinpitelemään.
Kyllä mun siskoni huostaanotettiin nimenomaan koulusta poissaolojen perusteella hamalla 90-luvulla. Muitakin ongelmia tosin oli, mutta koulupoissaolot olivat se ratkaiseva pisara.
Ap, ottakaa kitara pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotto riippuu varmaan alueesta. Kyllä ainakin pk-seudulla aika nopeasti lastensuojelu alkaa toimenpiteisiin.
Ap:n tapauksessa ottaisin myös sen kitaran kokonaan pois, vaikka sitten itse töihin mukaan, ja nuori saa sen sitten aina kun on koulussa ollut.
Jos ei kantti tähän riitä niin ottaisin itse yhteyttä lastensuojeluun ja pyytäisin apua. Sieltä ensin tuetaan sitä vanhemmuutta, ennenkuin muihin toimenpiteisiin ryhdytään.Ei se vanhempien tukeminen mitään auta jos teini ei mene kouluun edes kotoa haettuna.
No, sittenhän asiat alkaa rullaamaan vielä tehokkaammin, sitten voi pyytää, että sossut sijoittavat teinin johonkin laitokseen käymään koulua. Ei se tarkoita mitään huostaanottoa.
Mun teinin laitos on täynnä näitä koulussa käymättömiä nuoria, ja tuolla joka ikinen käy koulua joka päivä :)
Ei tunnu tapahtuvan.
Oletteko pyytäneet, vaatineet? Mikä on vastaus, miksi ketään ei kiinnosta ko teini?
Varmaan se on resurssikysymys tai sitten puuttuu tahtotila. Ja kyllä olemme vaatineet. Ilmeisesti siitä kenkä puristaakin, vanhemmathan eivät luonnollisesti voi olla mistään oikeassa.
Me olisimme oikein yhteistyökykyisiä, liekö siinä ongelman ydin lastensuojelun näkökulmasta.
Ei ole kaikki lapset/nuoret samassa asemassa suhteessa lastensuojeluun, näin tämän tulkitsen.
Pitäisi vissiin alkaa itse ryyppäämään tai hakkaamaan jotta jotain tapahtuisi.Kaipa se sitten on niin kunta/kaupunkikohtaista ja niistä sossuista paljon kiinni, minä olen itse tehnyt lasun omasta lapsestani, ja kyllä olemme apua myös saaneet, eikä mun tarvinnut edes alkaa juomaan tai pahoinpitelemään.
Tasan ei mene nallekarkit.
Koulunkäymäyttömyys ei lain mukaan ole peruste huostaanotolle. Usein koulunkäymättömyyden taustalta löytyvät asiat sitten ovatkin ja niiden perusteella on huostaan monta lasta otettukin. Usein se menee niin, että koulunkäymättömyys on näkyvin oire, johon viranomaiset pystyvät puuttumaan ja siksi se nousee keskiöön huostaanottopuheissa. Ennen huostaanottoa kyllä yleensä on pitkät pätkät ponnisteluja sen eteen, että tilanne perheessä muuttuu ja nuoren koulunkäyntiongelmat ratkeavat. Huostaanotto on niin kallista, että se todella on vihoviimeinen toimepide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt illalla otettiin asia puheeksi pojan kanssa. Aikaisemmin ollaan koitettu sanoa, että ne kitarat häneltä takavarikoidaan jos kouluun ei ala mennä. Emme kuitenkaan ole niitä hänen kitaroitaan sitten ottaneet, kun poika kuitenkin on aina ollut niin hyväkäytöksinen, niin ei olla tälläisessä tilanteessa totuttu toimimaan.
Poika kuitenkin kertoi, että hän ei tahtoisi mennä kouluun, kun siellä on joitakin tyttöjä, jotka naureskelevat hänelle ja saattavat mainita hänen nimensä puhuessa. Hän sanoi ettei jostain syystä ole viitsinyt aikasemmin tästä kertoa, uskoisin että hän pitää juttua jotenkin nolona.
Huomenna poika olisi menossa kouluun muutamaksi tunniksi ja kävisi sitten myöskin keskustelemassa asiasta muun muassa koulukuraattorin kanssa.
Ap
Kotiin kitaraa soittelemaan jäävä nuori on syrjäytynymässä kovaa kyytiä. Alkaa yksinäisyyden kierre, joka johtaa mökkihöperyyteen, masentumiseen ja pahimmillaan itsemurhaan. Kotiin jäämisestä ei tule seuraamaan mitään hyvää, ei edes sitä huippukitaristin uraa.
Kannatta pojan nyt ensimmäisenä psykologille joka tekee masennusseulan.