Lue keskustelun säännöt.
Vain kolme suurta levy-yhtiötä jäljellä
24.01.2019 |
Nykyään on isoja kansainvälisiä levyjättejä jäljellä enää kolme kappaletta Warner Music Finland, Universal sekä Sony music. Siinä on pienenpien levy-yhtiöiden ja artistien vaikea kilpailla kun nämä kome jättiä panostavat vaan muutamiin artisteihin radiosoitoissa ja muussa medianäkyvyydessä. Samalla musiikin taso laskee. Puhdasta markkinataloutta siis.
Minusta tuntuu, että kotimaisen musiikin laatu ja monipuolisuus on laskenut etenkin sen jälkeen, kun Warner osti AXR:n 2014. Oli kuitenkin viimeisiä isoja yhtiöitä kotimaisessa musiikissa ja varmasti toi kilpailua sekä omia artistejaan julkisuuteen. Poko records meni Universalille 2013 ja EMI kuuluu nykyään Universaliin. Johanna kustannus liittyi Universaliin 2010. Oli kuitenkin melko iso toimija kotimaisessa musiikissa ja varmasti toi kilpailua sekä omia artistejaan julkisuuteen.
Yksinkertainen esimerkki:
Kuvitellaan että levy-yhtiö satsaa 10 eri artistiin/bändiin, joita mainostaa ja soitattaa eri radiokanavavilla yms.
3 levy-yhtiötä x 10 artistia = 30
8 levy-yhtiötä x 10 artistia = 80
Varmasti siitä johtuu sekin että nykypäivän mainstream musiikki yksinkertaistuu koko- ajan kun todellista kilpailua ei ole. Pieniä levy-yhtiöitä ja omakustanne artisteja on tietysti paljon mutta niiden resurssit ei riitä siihen että saisivat suurta julkisuutta.
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtään hyvää mainstreamia ei ole tullut ainakaan 20 vuoteen
Vähän aikaa sitten oli Subilla keikkasarja Alasti. En voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että kaikki sen esiintyjät, juontaja Elias Kaskista myöten, olivat Warner-tallin artisteja...
Vanhan musiikin omistuksesta sen verran, että Universalin haltuun on tosiaan päätynyt yrityskauppojen myötä aika paljon 70-90 -lukujen kotimaista musiikkia. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan tehnyt katalogillaan juuri mitään sen jälkeen. (Love Recordsin kootut singlebiisit se tosin julkaisi cd-bokseina, mikä oli suuri kulttuuriteko.) Että ei tämä tilanne ole kovin hyvä edes vanhan musiikin saatavuuden suhteen.
Nykyään kaikenlaista musiikkia on Youtuben yms. kautta helppoa löytää jos haluaa kuunnella muuta kuin mainstreamia, mutta harmittavasti suurin osa jengistä kelpuuttaa kritisoimatta sen Autotune moskan jota media tyrkyttää ja kehuu hitiksi.
Samaan aikaan tosi ahkeria ja paljon lahjakkampia muusikkoja ei saa välttämättä edes elantoa tienattua musiikillaan.
Ja kyllähän se alkaa ottamaan päähän kun samat biisit soi radiossa päivästä toiseen koko työpäivän ajan taustalla.
Kaupallisen median puolella ymmärrän, että sitä soittavat ja mainostavat josta saavat rahaa. Mutta miksi Ylekin antaa julkisuutta niin paljon jättilevy-yhtiöidenmusiikille kun Yle on kuitenkin rahoitettu verorahoista.
Mistähän sekin johtuu että monet tähdet saavat burnoutin muutaman vuoden jälkeen tai heillä on niin raskasta. Levy-yhtiöt isolla rahalla markkinoi ja kaikki tulee helpolla kuin Manulle illallinen.
Kuitenkin samaan aikaan on ahkeria ja lahjakkaita muusikoita jotka normaalien päivätöiden lisäksi keikkailevat ahkerasti pienempiä keikkoja ilman levy-yhtiöiden panostusta jopa vuosikymmeniä eikä burnouteista ole tietoakaan. Esiintyvät siksi että nauttivat siitä niin paljon.
Taitaa olla nämä nykyään suositut burnoutit pelkästään mediatemppuja. Mielestäni todella ikävä tapa hakea julkisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metallin puolelta Spinefarm kuuluu Universalille, mutta Nuclear Blast ja Metal Blade ovat ilmeisesti vielä itsenäisiä. Sakara records on myös itsenäinen mutta jakelu Sony musicin kautta.
Sama keskittyminen näkyy toisinaan ikävällä tavalla klassisen musiikin puolella myös. Suuria merkkejä alalla on ollut Deutche Grammophon, EMI, Decca ja Philips. EMI ja Philips ovat nykyisin Warnerilla, DG Universalilla, jos oikein muistan. Pääosa tietenkin näistä alkuperäisistä brändeistä on edelleen käytössä, kuten DG. Mutta joskus ostetut pienemmät yhtiöt jäävät silti näkymättömiksi. Kauppojen myötä Warner sai kotimaisittain merkittävän Finlandia Recordsin, mutta käytännössä myös tuhosi merkin. Jonkin verran uudelleenjulkaisuja on tehty omalla levymerkillä, mutta käytännössä sillä katalogilla ei ole tehty oikeastaan mitään. Harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
warner music FINLAND tuskin kuuluu noihin suuriin levy-yhtiöihin. warner music GROUP taas saattaa olla.
Vierailija kirjoitti:
warner music FINLAND tuskin kuuluu noihin suuriin levy-yhtiöihin. warner music GROUP taas saattaa olla.
No sen emoyhtiön alaisuudessa toimii koka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo samaa asiaa olen miettinyt, että liikaa musiikiibisnes keskittynyt näille jäteille.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikenlaista musiikkia on Youtuben yms. kautta helppoa löytää jos haluaa kuunnella muuta kuin mainstreamia
No ei kyllä ole. Saatavuutta on, mutta löytäminen on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikenlaista musiikkia on Youtuben yms. kautta helppoa löytää jos haluaa kuunnella muuta kuin mainstreamia
No ei kyllä ole. Saatavuutta on, mutta löytäminen on vaikeaa.
No se on kyllä totta, että sieltä kaiken paljouden seasta on vaikea löytää. Itse käytän joskus uutta musiikkia etsiessä sitä konstia että vaihdan hakutulosten järjestelyn latauspäivän mukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän aikaa sitten oli Subilla keikkasarja Alasti. En voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että kaikki sen esiintyjät, juontaja Elias Kaskista myöten, olivat Warner-tallin artisteja...
Vanhan musiikin omistuksesta sen verran, että Universalin haltuun on tosiaan päätynyt yrityskauppojen myötä aika paljon 70-90 -lukujen kotimaista musiikkia. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan tehnyt katalogillaan juuri mitään sen jälkeen. (Love Recordsin kootut singlebiisit se tosin julkaisi cd-bokseina, mikä oli suuri kulttuuriteko.) Että ei tämä tilanne ole kovin hyvä edes vanhan musiikin saatavuuden suhteen.
Tv:n musiikki ja tv-ohjelmat ovat nimenomaan tosi tehokkaita mainostapoja musiikiöle ja käytännössä näiden kolmen jätin hallinnassa.
Autotune on musiikin syöpä. Tekee lahjattomista tähtiä. Ja persoonallisuus häviää. Tehokeinona ok, mutta on paljon artisteja jotka eivät pärjää ilman autotunea.
Vierailija kirjoitti:
Autotune on musiikin syöpä. Tekee lahjattomista tähtiä. Ja persoonallisuus häviää. Tehokeinona ok, mutta on paljon artisteja jotka eivät pärjää ilman autotunea.
Sitä autotunea vaan tupataan käyttämään myös lahjakkaiden laulajien biiseissä. Ärsyttävää kuunnella radiota kun huomaa heti ne kohdat, missä on käytetty autotunea. Täsmälleen oikea sävelkorkeus tulee kuin tykin suusta ja pidempi nuotti kuulostaa liian tasapaksulta.
Alkaa tuntua, että musiikkiteollisuus on saanut aivopestyä ainakin nuoret tähän kliiniseen autotune musiikkiin, jossa kaikki persoonallisuus häviää.
Arvostan oikeata laulutaitoa, mutta sitäkin on monenlaista eikä laulun tarvitse olla virheetöntä vaan ennenkaikkea peraoonallista.. Autotune käsittely "valkaisee" kaiken samanlaiseksi massaksi.
Jotenkin vaikea uskoa, että nykypäivän mainstream musiikista voisi syntyä sellaisia aikaa kestäviä hittejä kuten esimerkiksi 80-luvun musiikki on suosittua vielä nykypäivänäkin.
Nykyään tehdään valtavasti hyvää musiikkia joka genressä, mutta julkisuutta se ei ikävä kyllä saa.
Joo kannattaa tutustua muuhunkin musiikkiin kuin siihen jota radio pakkosyöttää ja mennä tuntemattomimpienkin artistien keikoille, niin varmasti löytyy uusia suosikkiartisteja.
Varmaankin ihan totta, en ollut tullut ajatelleeksi.